Otsikostahan se jo selviääkin. Odotin tähän litteroimisvaiheeseen pääsyä, koska aika on selvästi kullannut muistot edelliseltä litterointi kerralta. Ajattelin, että ainakin homma on suhteellisen simppeliä ja oman edistymisensä huomaa. Nojoo, kyllä, mutta miten se edistyminen voi olla näin kauhean hidasta? Keskityt hommaan intensiivisesti ja tunnet tekeväsi ahkerasti töitä. Sitten katsot nauhurin kelloa - ja kappas, olet edistynyt puolitoista minuuttia. Argh.
Kerrotaan vielä, että litteroin vasta ensimmäistä haastatteluani. Eli tätä herkkua on tiedossa vielä paljon. Nojoo, valitukset sikseen. Mitä nopeammin teen, sitä nopeammin pääsen hommasta eroon. Kai se on pakko myöntää, että syksy on ovella ja puolivillaisesta gradunteosta on siirryttävä ihan tositoimiin.
Tultiin eilen takaisin Nizzasta ja oli ihana reissu taas kerran. Nizza pääsi yllättämään positiivisesti sympaattisuudellaan ja lisäksi käytiin ihmettelemässä Monacoa huvijahteineen. Niistä, sekä tietenkin vielä eeppisestä Irlannin reissusta tulossa vielä juttua tulevina viikkoina. Kunhan vain gradulta kerkeää.
Leuka rintaan, kuulokkeet korville ja takaisin litteroimaan. Vähemmän valitusta, enemmän tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti