perjantai 31. heinäkuuta 2015

Vuositavoitteiden tilannecheck: heinäkuu

Yli puolet vuodesta mennyt ja aika on totuttuun tapaan kulunut nopeasti. (Sanookohan kukaan koskaan, että kappas kun aika on mennyt hitaasti? Gradua tehdessä ehkä joo.) Vuositavoitteiden puolesta näyttää ihan ookoolta. Ainakin se tärkein, eli New Yorkin matka häämöttää jo parin kuukauden päässä. Sekä gradun tekeminen että liikunta sujuvat vähän aaltoillen, välillä on paljon intoa ja puhtia, mutta välillä tulee viikkoja, jolloin ei saa itsestään mitään irti.

- Varaa lentoliput New Yorkiin. Check. TJ 61!

- Saan graduni loppusuoralle. Aineiston keruu on aloitettu! Nyt vihdoinkin tuntuu siltä, että homma edistyy edes hieman. Litterointi tosin on kamalampaa kuin muistinkaan.

- Luen ainakin 10 romaania. Luin Sophie Kinsellan hömppäromaanin The Wedding Night meidän Irlannin matkalla. Täydellisen kevyttä lomalukemista! Saldo on siis seitsemän.

- Liikun enemmän. Heinäkuu on mennyt taas aika löysin rantein, hupsista. Ehkä elokuu tuo mukanaan arjen?

Nyt lähden äidin hoiviin mökille, ihanaa viikonloppua!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Meillä on unelma

Tiistaina noin 15 tuhatta ihmistä kerääntyi Kansalaistorille osoittamaan tukensa monikulttuurisuudelle ja vastustamaan rasismia. Facebookin tapahtumasivun kautta henkisen paikallaolonsa osoitti vielä 13 tuhatta henkeä lisää. Jopa aurinko tuli paistamaan pilvettömältä taivaalta mielenosoituksen kunniaksi! Niin kuin Anssi Kela sanoi, niin tästä edes aina kun meinaa mennä usko keskustelupalstoilla räyhääviin suomalaisiin, niin täytyy palauttaa mieleen tuon päivän tunnelma. Uskomaton tapahtuma saatiin kasaan lyhyessä ajassa ja mieletön meininki!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Irlannin roadtrip: The Old Bushmills Distillery


Viskin ystävät varmasti tuntevat Bushmillsin. Itse en viskifaneihin kuuluu (ensimmäinen viskikokeilu meni nuorempana vähän överiksi ja jätti traumat...), mutta kun Belfastissa oltiin menty mun toiveesta Titanic-museoon, niin seuraavaksi Mikko kuskasi meidät Bushmillsiin maailman vanhimmalle (lailliselle) viskitislaamolle. Tislaamo on avattu vuonna 1608 ja on edelleen täydessä toiminnassa. Noin 40 minuutin opastettu kierros maksoi maltilliset 10 euroa per nuppi sisältäen tietenkin viskimaistiaiset (omani jäi juomatta...). Kierrosta voin suositella muillekin kuin viski-intoilijoille, vaikka viskin haju meinasi itseäni vähän välillä etoa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä ja kuulla viskin valmistamisen eri vaiheista ja paikan historiasta. Siistein paikka omasta mielestäni oli valtava tynnyrivarasto. Ihan outo ajatus, että jotkut tänä päivänä tislatuista viskeistä otetaan pois tynnyreistä vasta 20 vuoden päästä! Mikko osti giftshopista 12-vuotiaan pullon ja on kuulemma hyvää.



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Irlannin roadtrip: Pohjois-Irlannin maisemia


Belfastista matka jatkui kohti pohjoista. Tämä oli ensimmäinen kunnon ajopäivämme, edellisenä päivänä olimme nimittäin nähneet lähinnä motaria. Tuona päivänä meille tosissaan avautui roadtrippaamisen hienous ja oltiin aivan haltioissamme maisemista. Olin aivan riemuissani siitä kaikesta vihreydestä, nummista ja kukkuloista, joiden näkemistä olin odottanut eniten. Maisemareitit on yleensä merkitty hyvin ja niitä pitkin kannattaa ajaa aina vaan kun pystyy.

Tuona toisena ajopäivänä oli myös ainoa kerta reissulla, kun ajaminen pääsi vähän jännittämään/pelottamaan allekirjoittanutta. Navigaattorimme neuvoi meille mielenkiintoisen oikoreitin tielle, jossa ei (onneksi) ajanut ketään muita. Tien alussa oli varoitukset, että sillä ei saa ajaa talvisin, ja pian selvisikin miksei saa. Tiellä oli todella jyrkkiä alamäkiä, joissa emme edes nähneet edessä avautuvaa tietä. Lisäksi tie oli totuttuun tapaan kapea ja nopeusrajoitukset siellä satasessa. Mikko paineli maksimissaan viittäkymppiä ja mä huusin vieressä, että hidastaisi. Mahasta otti jokainen pudotus ja kävi kyllä selväksi, että talvisin ei tuolle tielle ole mitään asiaa. Siitä kuitenkin selvittiin.





Aikatauluja ei kannata tehdä liian tiiviiksi, koska upeat maisemat pakottavat pysähtymään jatkuvasti. Maisemareitit on yleensä merkitty hyvin ja niitä kannattaa ajella aina vain kuin mahdollista. Belfastista ajoimme esimerkiksi lähes koko matkan Causeway Coastal Routea pohjoiseen päin, missä oli matkamme seuraavat etapit: Bushmillsin vanha viskitislaamo sekä Giant's Causeway, Unescon maailmanperintökohteeksi listattu luonnonkohde. Kesäkuun lopussa muita turisteja oli kyllä liikkeellä, mutta ei onneksi ruuhkaksi asti. Monesti saatiin körötellä kapeilla teillä aivan keskenämme.




lauantai 25. heinäkuuta 2015

Irlannin Roadtrip: Titanic Belfast


Kuten sanottu, Titanic Belfast oli suurin syy, miksi edes tulimme Pohjois-Irlannin puolelle. Näin Titanic-leffan ensimmäistä kertaa yhdeksän vuotiaana, ja jostain syystä se kiehtoi aivan älyttömästi. Ja ei siis vain Jackin ja Rosen romanssi (siinä ovella olisi ollut tilaa toisellekin, you bitch!!), vaan koko homma. Olipa meillä kaverin kanssa ihan oikea Titanic fanclub (kaksi jäsentä), jonka päämaja oli pieni punainen leikkimökki. Tuo faniklubi tosin keskittyi aika pitkälti Leonardo DiCaprion hehkuttamiseen. Tuolloin 2000-luvun alussa oli huhuja Leon ja Britneyn romanssista, joten leikkasimme Britneyn kuvan lehdestä, piirsimme siihen punaisen raksin päälle ja heitimme siihen tikkaa.


Titanic-museoon kävelee Belfastin keskustasta noin vartin. Titanic Belfast sijaitsee sadan metrin päässä siitä telakasta, missä laiva rakennettiin. Yksi lippu maksoi vähän päälle parikymppiä, mikä oli mielestäni ihan siedettävä hinta. Aikaa kierrokseen kannattaa varata ainakin pari tuntia, mielellään vähän enemmänkin. Kierros oli hyvin suunniteltu ja sieltä löytyi varmasti jokaiselle jotakin. Aluksi lähdettiin liikkeelle Belfastin historiasta sekä Harland & Wolff-telakasta ja edettiin laivan rakentamisen kautta sen sisustukseen ja matkustajiin. Sitten päästiin itse onnettomuuteen, sen ihmiskohtaloihin, pelastustöihin, jälkipuintiin jne. Yksi sali oli omistettu Titanic-aiheiselle populaarikulttuurille (taustalla soi Celine Dion) ja toinen merten tutkimukselle. Eräs vaikuttavimmista hetkistä oli sali, jossa pääsi näkemään jättimäisiltä screeneiltä aitoa videota hylyltä. Karmaisevaa nähdä suhteellisen hyvin säilyneet kengät siellä monen kilometrin syvyydessä.


Lopetetaan postaus kuitenkin positiivisiin tunnelmiin: Titanic Belfastissa voi järjestää myös häät! Rakennuksen ylimmässä kerroksessa on juhlatila ja hääpari voi esimerkiksi kuvauttaa itsensä legendaarisella Grand Staircasella.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Irlannin roadtrip: Belfast


Dublinista ajoimme parin tunnin matkan Pohjois-Irlannin pääkaupunkiin Belfastiin. Siirtyminen UK:n puolelle kävi melko huomaamatta, nopeusrajoitukset vain vaihtuivat maileihin tunnissa ja siellä täällä alkoi näkyä Union Jack-lippuja. En oikein tiennyt mitä odottaa Belfastilta, mutta silti se pääsi yllättämään positiivisesti. Uutisista peräisin olevat mielikuvat katolisten ja protestanttien vihanpidosta ja väkivallasta eivät sopineet yhteen sen kauniin kaupungin kanssa, johon olimme juuri saapuneet.

Alunperin Belfast ja koko Pohjois-Irlanti sisällytettiin reitillemme vain yhdestä syystä. RMS Titanic on rakennettu Belfastissa ja vuonna 2012 tuolle maailman kuuluisimmalle laivalle avattiin oma museo, mihin tämän fanitytön oli ehdottomasti päästävä. Kirjoitan museosta vielä erillisen postauksen, mutta täytyy todeta, että onneksi Titanic Belfast houkutteli meidät pohjoisen puolelle. Belfast nimittäin osoittautui tunnelmalliseksi kaupungiksi ja Pohjois-Irlannin maisemat eivät hävinneet länsirannikon upeudelle yhtään.

Belfast on Titanic-kaupunki. Se näkyi.


Hiukan kornia ehkä..?
Meillä oli Belfastissa aikaa vain yksi päivä, josta useampi tunti kului Titanic-museossa. Kaupungista ehdimme siis nähdä vain pintaraapaisun ja todeta, että takaisin on tultava. Aika tuntui loppuvan niin pahasti kesken, että tuolloin, reissumme kolmannen päivän iltana, alkoi vähän ahdistaa. Oliko suunnitelemamme reitti liian kunnianhimoinen, tuntuisiko joka päivä siltä, että joutuu jatkamaan liian nopeasti? Onnekseni tällaista tunnetta ei tullut oikeastaan muuta kuin Belfastin kohdalla. Kun liikkuu autolla ja pystyy matkanteon aikana ihailemaan maisemia ja pysähtelemään mielensä mukaan, niin homman juju on oikeasti siinä matkassa, ei päämäärässä.





 Belfastin parhaat:
- Kaunis Queen's University
- Union Jack -liput ja brittiaksentti
- Ihanat tiilen väriset rakennukset
- No se Titanic-museo

Jäi näkemättä:
- No ihan sikana! Belfastin linna, sadat poliittiset seinämaalaukset (tämä harmitti eniten!) ja Botanical Gardens. Takaisin vielä joskus siis.

MIKSI nämä hanat on tällaisia??

Majoitusvinkki: 
Pearl Court Guesthouse
- Juuri sellainen kun majatalon tuleekin olla
- Kokolattiamatot, kotoinen tunnelma
- Mukava henkilökunta
- Noin vartin kävely keskustaan
- Nätti naapurusto
- Wifi, aamiainen

Ja matka jatkuu!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ajaminen Irlannissa


Tämä postaus on kirjoitettu yhteistyössä rakkaan chauffeurini Mikon kanssa.

Dublinin päivän jälkeen suunnattiin takaisin lentokentälle hakemaan autoa. Ajateltiin, että auton noutaminen ja matkaan lähtö on helpompaa lentokentältä, kuin keskustasta. Ekstrajännitystä matkaan nimittäin toi tosiaan Irlannin vasemmanpuoleinen liikenne.

Olimme varanneet auton Sixtin kautta. Aluksi ajattelimme, että onpas auton vuokraaminen Irlannissa halpaa: 8 päivää maksoivat aluksi vain 100 euroa. Mutta taattuun tapaan päälle tuli monenmoista vakuutusta ja maksua esimerkiksi navigaattorista sekä auton viemisestä Pohjois-Irlannin puolelle. Lisäksi Dublinin liikennettä pari päivää katselleena halusimme upgradeta automme manuaalivaihteisesta automaattiin. Loppujen lopuksi auton vuokra kaikkineen taisi olla noin 500 euron paikkeilla. Toisaalta vakuutukset ja navigaattori ei todellakaan ole se juttu, missä kannattaa säästää.


Automaattivaihteinen auto oli loistava päätös. Maksoi hieman enemmän (160e), mutta helpotti vasemmalla ajamista tosi paljon, kun ei tarvinnut vielä opetella vaihtamaan vaihteita vasurilla. Meidän ensimmäinen ajomme oli Dublinin lentokentältä Belfastiin. Matka kesti vähän yli kaksi tuntia, ja oli pääasiassa motaria. Loistava valinta ensimmäiseksi kosketukseksi vasemmalla ajamiseen, helpolla suoralla tiellä Mikon aivot alkoivat tottua väärällä puolella köröttelyyn.

Ajaminen sujui koko reissun ajan tosi hyvin ja olin ylpeä Mikosta, kun se oli niin hyvä. :) Vain kerran löydettiin itsemme vastaantulevien kaistalta, ja sekin oli vasta viimeisenä päivänä yksisuuntaisella kadulla. Ja siitäkin selvittiin hienosti. Mikko sanoi, että parin päivän ajan homma tuntui hassulta, ja jatkuvasti tuntui, että väärällä kaistalla mennään. Mutta nopeasti siihen tottui.


Huomioita Irlannissa ajamisesta:
- Tiet ovat hyväkuntoisia, mutta kapeita. Isolla osalla teistä mahtui vain yksi auto kerrallaan, ja jos halusi päästä ohi, niin piti mennä lähes ojan puolelle tai sitten ohitusta varten rakennetuille levikkeille.
- Silti näillä kapeilla teillä oli 80-100km/h nopeusrajoitukset! Meidän vauhtimme oli yleensä 50km/h ja sekin tuntui reippaalta. Jotkut paikalliset kuulemma menevät noiden hullujen maksimeiden mukaan, mutta onneksi meille ei näitä hurjapäitä tullut vastaan.
- Irlannissa ei ole pakko pitää valoja päällä päivällä ajaessa. Tämä saattaa hämätä Suomen sääntöihin tottuneita.
- Parkkeerata saa auton nokka väärään suuntaan.
- Liikenneympyröitä on PALJON.
- Liikenne oli yleisesti hyvin rauhallista ja sujuvaa

Tällasilla teillä sai huristella kahdeksaakymppiä
Vinkit Irlannissa ajamiseen:
- Mikäli mahdollista, ota automaattivaihteinen auto
- Navigaattori!
- Ensimmäiseksi reitiksi kannattaa valita jotain helppoa, niin vasemmalla ajamiseen on helpompi tottua
- Tietulleja varten pitää olla kolikoita, yleensä 2 euroisia
- Valitse aina maisemareitti, kun mahdollista
- Ja varaa välimatkoihin tarpeeksi aikaa, koska haluat kuitenkin pitää kymmeniä valokuvaustaukoja
- Upeiden maisemien varrella ei aina ole mahdollisuutta pysähtyä, joten levähdyspaikat ym kannattaa käyttää aina hyödyksi
- Irlannin radio oli ihan huono, levyjä mukaan!
- Parhaat paikat löytyvät vahingossa
- Varo lampaita!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Irlannin roadtrip: Omaleimainen Dublin


Meidän Irlannin reissu lähti liikkeelle Dublinista, jossa vietettiin kaksi yötä. Tässä vaiheessa ei ollut vielä autoa alla, ja hyvä niin. Dublinin keskustan kapeat kadut olisivat saattaneet tuntua väärällä puolella ajettaessa ylivoimaisilta. Ihan ilman vastoinkäymisiä ei kuitenkaan selvitty...

Finnairin siivet kuljettivat meidän Dubliniin illansuussa. Lentokoneessa sydämen tykytyksiä aiheutti omituinen ja hieman uhkaavasti käyttäytyvä mies ja vastoinkäymiset jatkuivat, kun pääsimme keskustaan hostellillemme. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä syömässä ja tutustua jo hieman kaupunkiin, mutta toisin kävi. Kaupunkikävely hämärtyvässä illassa vaihtui noin kolmen tunnin selvittelyyn siitä, että missä me tänään nukutaan. Vastassa oli tosiaan sellainen pikku ylläri ettei (etukäteen maksamaamme..) varausta löytynyt hostellin tiedoista. Asian selvittelyssä tosiaan meni hetki ja fiilikset olivat ajoittain aika maassa. Kaikki kuitenkin olivat superystävällisiä ja auttoivat selvittämään tilannetta, ja lopulta saimmekin sitten hostellihuoneen sijaan oman apartmentin maksamatta yhtään lisää, jes! Ystävällisen asiakaspalvelun ansiosta koko hommasta jäi hyvä maku suuhun. Iltakävely jäi tekemättä, mutta onneksi koko reissun ainoat vastoinkäymiset olivat tässä. Oltiin yhtä mieltä siitä, että parempi näin, kuin että jos auton kanssa olisi tullut jotain ongelmia kesken reissun. Ja muutenkin täytyy ihmetellä, että meidän reissut ovat kyllä aina sujuneet ilman mitään kommelluksia (okei, ehkä tämän keissin voi laskea kommellukseksi). Ei olla jouduttu tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon ja taskuvarkailtakin on vältytty. Seuraava matka taitaa olla tuhoon tuomittu, nyt kun kirjoitin tämän tähän.

Minion-paitani sai ansaittua huomiota, kun joku toinen turisti kysyi ohjeita Dublinin linnalle. Neuvottuamme oikean suunnan, hän totesi puolisolleen "Gotta trust them, she has a Minion shirt!"




Dublin oli ihastuttava. Niin omanlaisensa ja erilainen kuin muut Euroopan pääkaupungin. Kadut olivat kapeita, rakennuksissa oli käytetty värejä, pubeja oli paljon ja kaikki oli suloisesti vähän rempallaan. Sää vaihteli kymmenen minuutin välein. Välillä hytisin kylmästä sateenvarjon alla ja myöhemmin otettiin hetki aurinkoa St. Patrick's Cathedralin edessä. Asukkaita Dublinissa on vähemmän kuin Helsingissä, mutta tuolloin kesäkuussa turistit olivat tainneet tuplata väkiluvun, sillä porukkaa kyllä riitti. Käytimme Dublinin päivämme kävelemällä aamusta iltaan koko keskustan alueen ympäri. Yhdessä päivässä ehti näkemään ihan mukavasti paikkoja, mutta ei tietenkään tarpeeksi. Jo muutaman korttelin käveltyämme oli aika selvää, että tänne on palattava.


Satoi




Paistoi
Itselleni paras kokemus Dublinista, ja yksi mieleenpainuneimmista koko matkalta, oli must-do pubivierailu. Ihanan perinteisen näköisiä pubeja on vieri vieressä ja valittiin summamutikassa omamme. Söimme lounaaksi perinteistä pubiruokaa ja nautimme reissun ensimmäisen Guinnessin ja Bulmersin. Paikka täyttyi nopeasti jälkeemme eikä syykään jäänyt epäselväksi: paikalla oli loistava livemuusikko. Ja kello oli siis 12 päivällä, arkipäivänä! Ja pubissa oli hyvät bileet käynnissä! Paikassa oli ihan loistava tunnelma, kun laulaja veti Bon Jovia ja Oasista ja paikalla oli porukkaa lapsiperheistä päiväkännejä vetäviin turisteihin sekä vanhempiin herroihin. Ihan loistavaa. Dubliniin täytyy joskus tulla ihan pubireissulle kaveriporukalla.


Guinnessin panimo + varastot jäivät ensi kertaan
Kuulemma tämän piikin pystytykseen kului neljä miljoonaa euroa. Excusemuaa?!
Parasta Dublinissa:
- Pubien tunnelma ja livemusiikki
- Kapeat kujat ja rosoinen ulkomuoto
- Grand Canal Dock
- Temple Barin ihmisiä vilisevä alue
- Trinity Collagen Harry Potter-vibat

Majoitussuositus:
Abbey Court Hostel & Apartments
- Perinteistä hostellimeininkiä, mutta myös omia asuntoja yksityisyyttä kaipaaville
- Pelipaikoilla ihan keskustassa joen vieressä
- Superystävällinen henkilökunta
- Ihan ok aamiainen (nojoo, muroja ja vaaleaa leipää hillon kanssa :D)
- Erikoisuutena riippumattohuone!
- Kaikenlaista ohjelmaa pubikierroksista kaupunkikävelyihin
- Meidän asunnossa ei toiminut wifi, tosin matkalla netittömyys tekee ihan hyvää

Matka jatkuu...