sunnuntai 31. elokuuta 2014

Treffeillä Kiasmassa


Kävimme poikaystävän kanssa pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Kiasmassa. Alaikäisenä nykytaiteen museossa tuli käytyä useammin ilmaisen sisäänpääsyn ansioista. Viime käynnistä taitaakin siis olla vähintään se viisi vuotta - en nimittäin muista koskaan maksaneeni itseäni Kiasmaan sisään. Nyt kuitenkin ryhdistäydyttiin ja käynti oli kyllä joka euron arvoinen! Opiskelijalta kahdeksan euroa, normaalisti 10 euroa - tai aina kuukauden ensimmäisenä perjantaina vapaa pääsy 16 - 20! Me aloitettiin kulttuuripläjäys vetämällä kahviossa napaamme ylihintaiset Sacher-kakut. Taiteesta nauttii huomattavasti enemmän täydellä vatsalla.

Itse tykkään nimenomaan nykytaiteesta, perinteinen maalaustaide ei oikein jaksa innostaa. Nykytaide on monesti hauskaa, hieman päätöntä ja parhaimmillaan saa ajattelemaan. Monissa teoksissa ei tunnu olevan mitään pointtia ja tulee se klassinen ajatus: "olisinhan mäkin voinut tehdä tollasen" - mutta etpäs vaan tehnyt. Varmasti jollekin toiselle ne yksiväriset taulutkin avautuvat eri tavalla kuin minulle.

"The wonderful world of abstraction"
Marimekko näyttelyä
Kanan luista tehty kattokruunu
Kiasma Hits-kokoelmanäyttely juhlistaa Kiasman 15-vuotis synttäreitä. Näyttely oli kepeä ja hauska, oma lempparini teoksista oli ehdottomasti tuo jättimäinen irtokarkeista tehty ruusu. Kimpassa-näyttely on toteutettu yhdessä Marimekon kanssa ja on varmasti tosi mielenkiintoinen vaatteista ja tekstiileistä kiinnostuneille (eli ei mulle niinkään, haha). Vaikuttavin näyttelyistä oli kuitenkin Alfredo Jaarin Kun runous ei riitä. Jotkut hakevat taiteelta ensi sijaisesti kepeyttä ja leikkimielisyyttä, mutta kyllä itselläni jää parhaiten mieleen sellaiset teokset, joissa on jokin sanoma. Jaarin teoksista sanomaa ei puuttunut, ja annankin varoituksen maailmantuskan eksponentiaalisesta kasvamisesta näyttelyä kiertäessä.. Aiheina oli muun muassa Chilen vallankaappaus ja Ruandan kansanmurha.

"Miljoona Suomen passia": Jos Suomessa olisi yhtä paljon maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään kuin muissa Euroopan maissa, olisi heitä noin miljoona. Jaarin kannanotto Suomen poikkeuksellisen tiukkaan maahanmuuttopolitiikkaan vuodelta 1995.

"From Time to Time": Media ylläpitää stereotypisia käsityksiä Afrikasta.


Kiasma Hits, Kimpassa ja Kun runous ei riitä - näyttelyt ovat vielä Kiasmassa ensi viikon sunnuntaihin 7.9. asti!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Avattu nuuskapurkki

Musta on hauskaa seurailla, millä hakusanoilla ihmiset ovat blogiini eksyneet. Googlen maailma on kyllä ihmeellinen. Joskus blogistani on ollut luultavasti tiedon etsijälle hyötyä, kuten näiden hakusanojen kohdalla:

mihin mennä montenegro
prahan matkakertomus
bulgaria nessebar


Näiden kohdalla minusta ei varmaan ole ollut apua, mutta ainakin etsijät ovat päässeet ihastelemaan söpöjä kuvia Nemosta:

tiibetinspanieli purenta
tiibetinspanieli liikunnantarve 


Tämä seuraava hakusana on ohjannut lukijan Outogram-postaukseen ja sai minut hieman surulliseksi. Ihanko oikeasti ihmisiä häiritsee tällainen niin paljon, että apua etsitään netistä?

kaverin kuvat saa enemmän tykkäyksiä


Blogini ei myöskään ole varmasti auttanut nuuskaan liittyvissä asioissa, valitan:

nuuskakauppoja göteborg
avattu nuuskapurkki


Enkä tiedä etsitäänkö seuraavalla hakusanalla seuraa vai häh?

sinkku bryssel 2014


Loppuun vielä hauskin hakusana - toivottavasti tämä ei kuvaa koko blogin sisältöä:

paskageneraattori

perjantai 22. elokuuta 2014

Dubai: Hop-On Hop-Off!


Tässä tulee viimeinen postaus Dubaista. Seuraavaa reissua (Sloveniaan) pitääkin sitten odotella vielä aika tasan kaksi kuukautta. Se tosin menee varmaan tosi nopeasti.

Kuten olen jo varmaan jokaisessa Dubain postauksessa maininnut, niin siellä oli kuuma. Yleensä matkoilla meidän suosikkikulkuväline on omat jalat, mutta +45 asteessa kaupunkikävely ei tullut mieleenkään. Haluttiin kuitenkin nähdä kaupunkia, joten hypättiin Dubai Big Bus Tourssin sight-seen bussin kyytiin. Liput oli suolaiset 45 euroa, mutta oltiin tyytyväisiä että mentiin. Bussissa oli ilmastointi (<3), jääkaapissa ilmaista vettä (<3) sekä kuulokkeet, joista sai kuunnella selostusta useammalla kielellä. Yhtiöllä oli kaksi eri reittiä, toinen keskustassa ja toinen rannalla. Meillä meni reissussa koko päivä, vaikkei kovin montaa stoppia tehtykkään. Illalla oltiin aivan näännyksissä kuumuudesta, vaikkei ulkona käveltykään kuin muutamia kymmeniä minuutteja kerrallaan.

Me pysähdyttiin ensimmäisenä kultasoukissa, missä kannattaa todellakin käydä! Korut eivät todellakaan rajoittuneet vaatimattomiin riipuksiin ja ketjuihin, vaan teema näytti olevan mitä enemmän sen parempi! Vai mitä sanotte noista kultakaulureista? Näyteikkunoissa oli kyllä monia todella nättejä koruja, mutta siinä kuumuudessa ei energia riittänyt shoppailuun. Välillä käytiin tosin sisällä liikkeissä katselemassa, koska niissä oli ilmastointi, haha. Kultasoukissa olevien kauppojen tuotteita valvotaan tarkasti ja siellä voi luottaa korujen aitouteen. Kuitenkin heti kultasoukin ulkopuolella on suuret feikkimarkkinat ja myyjiä tulee kultasoukkiin asti pyytämään tulemaan heidän mukaansa katsomaan halvempia tuotteita.



 
Oltiin katsottu kartalta, että aivan kultasoukin vieressä on bussin seuraava pysäkki, maustesoukki. Päätettiin siis käydä pyörähtämässä maustesoukissa ja hypätä siitä bussin kyytiin. Maustesoukki oli ihan käymisen arvoinen paikka myös ja sieltä löytyisi varmasti vaikka mitä kotiin vietävää. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin jo niin läkähtyneitä (oltiin oltu ulkona noin vartti...), että ajatuksissa oli vain bussin viileä ilmastointi ja kulaus kylmää vettä. Ramadanin takia ulkona ei voinut juoda.

Bussipysäkin löytäminen olikin sitten oma operaationsa. Kartta ei ollut kovin selkeä, eikä pysäkissä ollut mitään merkintää, pysähtyisikö bussimme siinä vai ei. Hetken harhailun jälkeen löysimme pysäkin, ja minkälainen pysäkki se olikaan! Hallelujah, mikä pelastus! Dubaissa osa bussipysäkeistä on ovellisia koppeja, joihin pääsee sisään ja joissa on ilmastointi. Voi sitä riemua. Ei haitannut odotella bussia kymmenisen minuuttia, kun sai istua viileässä kopissa, ah. En oikeasti edes osaa kertoa kuinka kova se kuumuus oli. :'D




















Ajeltiin bussilla taas pari pysäkkiä ja jäätiin Dubai Creekin, eli Dubaita halkovan joen varrella pois. Big Bus Tourin lipulla olisi päässyt ilmaiseksi jokiristeilylle, mutta jätettiin se väliin. Epäiltiin vähän paatin ilmastointia ja tunnin jokiristeily olisi vienyt aikaa kaikelta muulta. Sen sijaan päätimme vain ylittää joen. Olimme lukeneet oppaastamme, että pääsemme ilmaiseksi ylittämään joen ilmastoidulla veneellä. No, kuten yllä olevasta kuvasta näkee, ei taidettu löytää ihan oikeaa paattia... Noooo, onhan tuossakin omanlaisensa ilmastointi. Eipä siinä, päästiin kuitenkin ilmaiseksi yli ja matka oli juuri sopivan pituinen, noin 10 minuuttia. Onneksi tuuli tuiversi sen verran, ettei sulettu paatin lattialle.

Dubai Creekin satama on todella kiireinen ja sitä kautta kulkee tavaraa esimerkiksi muualle Lähi-Itään, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Alla olevasta kuvasta näkee, miten tavaraa on tuotu lastattavaksi. Kadun varrella oli röykkiöittäin taulutelevisioita, jääkaappeja, ilmastointilaitteita... you name it.

Kun pääsimme joen toiselle puolelle, kävelimme lyhyen matkan Dubai Museumille. Ei yleensä olla ulkomailla kovin ahkeria museoissa käyjiä, mutta hei - ilmastointi! Big Bus Tourin lipulla pääsee museoon ilmaiseksi, eikä se muutenkaan maksa kuin noin 50 senttiä per nenä. Eli kannattaa, jos maan historia kiinnostaa. Museo on inhimillisen kokoinen (meillä meni noin 40 minuuttia kiertää) ja siellä on mielenkiintoisia juttuja myös lapsille.

Museon jälkeen oltiinkin jo niin väsyneitä, ettei tehty enempää stoppeja, vaan köröteltiin pari tuntia bussissa maisemia katsellen. Käytiin Wafin kauppakeskuksessa etsimässä epätoivoisena jotain syötävää, kun olimme olleet aamiaisesta asti syömättä. Ramadanin aikaan ei ole ihan itsestäänselvyys löytää ruokaa, mutta ostimme pahimpaan hätään pussin sipsejä ja pistelimme niitä poskeen bussin suojissa. Kyllä sipsit ja vesi maistuivat hyviltä, kun on koko päivän ollut syömättä.


Siinäpä kaikki Dubain tarinat tältä reissulta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, voisin mennä joskus uudestaankin. Mutta jos jollekin on vielä tässä vaiheessa jäänyt epäselväksi, niin kesät ovat Arabiemiraateissa kuumia. Kesälläkin toki pärjää, pitää vaan vähän kikkailla ja miettiä etukäteen, mitä tekee. Samoin ramadanin aikaan pärjää ihan hyvin, kunhan suunnittelee vähän etukäteen syömisensä. Mutta suosittelen kuitenkin matkustamaan maahan kuumimman ajan ulkopuolella, niin saa varmasti vieläkin enemmän kaupungista irti.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Dubai: Malls



Dubaissa kannattaa käydä vierailemassa ostoskeskuksissa, vaikka ei mitään haluaisi ostaakkaan. Toinen toistaan suuremmat ostoskeskukset ovat nimittäin itsessään jo nähtävyyksiä. Me kävimme kolmessa eri keskuksessa: Dubai Mallissa, Wafissa sekä Mall of Emiratesissa. Kyllä suomitytön suu aukesi noissa kierrellessä. Laskettelukeskus sisällä? Jättimäinen akvaario keskellä kauppakeskusta? Pyramidin muotoinen ostoskeskus, jonka pihalle on rakennettu egyptiläistyylisiä patsaita? Whaat?

Dubai Mall on maailman suurin kauppakeskus. Vertailun vuoksi: Itiksessä, Pohjoismaiden suurimmassa kauppakeskuksessa on yli 150 liikettä. Dubai Mallissa on yli 1200! Shoppailuun tuo kauppakeskus tuntui liiankin isolta ja sekavalta, joten katsastimme vain "nähtävyydet". Liikkeiden lisäksi Dubai Mallissa on luistinrata, jättiakvaario, "Underwater zoo" sekä sisäänkäynti Burj Khalifaan. Akvaariosta näin haita lähempää kuin koskaan ja hui kun niiden naamat on oikeasti pelottavan näkösiä! Yksi keskuksen vetonauloista oli 700 kiloinen krokotiili. Sitä kävi kyllä sääliksi siellä lasin takana. :( Niin kuin tietty muitakin eläimiä. Yksi pingviini kertoi meille varsin suoraan, mitä mieltä se on pällistelevistä ihmisistä. Kun tultiin sen kohdalle, se käänsi takapuolensa lasia päin ja ruikkasi oikein paineella tulemaan valkoisen suihkun meitä päin.

Sukeltaja akvaariossa

Pyramidinmuotoinen Wafi on vähän maltillisemman kokoinen. Ramadanin aikaan kauppakeskuksissa kiertely oli mukavaa, kun ruuhkaa ei ollut. Itse en tykkää tungoksesta yhtään ja tämän takia en esimerkiksi koskaan löydä mitään alennusmyynneistä - koska en käy niissä. Ruuhkakammoisten kannattaa vältelllä erityisesti perjantai-iltoja, jolloin koko Dubai tuntuu olevan liikkeellä. Oli hauskaa seurata ruokakaupasta tulevia emiraattinaisia: monilla oli mukanaan kahdet tai kolmet kärryt täynnä ruokaa! Kaupoissa olikin töissä miehiä, jotka auttoivat ylimääräisten kärryjen työntämisessä.


Perus ostaritaidetta..
Kauppoja kävimme kiertämässä Mall of Emirates -keskuksessa. Monien oppaiden mukaan tämä keskus on hieman simppelimpi kuin esimerkiksi Dubai Mall. Olihan se simppeli, mutta silti aivan valtavan kokoinen! Sai varata oikein kunnolla aikaa, jos halusi kävellä keskuksen toisesta päästä toiseen. Hinnat tuolla on hieman halvemmat kuin Suomessa, kansainvälisissä ketjuliikkeissä melko samat. Itse ostin pari juttua vain H&M:ltä ja Victoria's Secretiltä. Mulla on paha tapa monesti ulkomaillakin käydä lähinnä tutuissa liikkeissä.

Mall of Emiratesissa kannattaa käydä ihmettelemässä Ski Dubai-laskettelukeskusta. Lasin takana odottaa lumiset rinteet ja esimerkiksi maailman ensimmäinen sisälle rakennettu musta rinne. Olisihan se ihan siistiä sanoa käyneensä laskettelemassa Dubaissa, mutta jätettiin väliin. Hinnat vaihtelevat jossain 50-100 euron välillä riippuen siitä, mitä kaikkea keskuksessa haluaa tehdä ja kuinka kauan. Hintaan sisältyvät myös kaikki välineet mukaan lukien talvivaatteet: ei tarvitse Suomesta lähteä laskettelukamojen kanssa Dubaihin sentään.



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Dubai Fountain show


Yksi Dubain nähtävyyksistä on päivittäinen Dubai Fountain show, kun Burj Khalifan juurella oleva suihkulähde tykittää vesisuihkuja musiikin tahdissa jopa 150 metrin korkeuteen. Tätä ei kannata missata, näytökset on oikeasti hienoja. Ja 150 metriä on oikeasti todella korkealla. Lisäksi kyseessä on maailman suurin tanssiva lähde. Maailman korkeimman rakennuksen juurella. Dubaissa ennätykset on tehty rikottaviksi.

Esityksiä menee siis päivittäin. Iltapäiväshowt alkavat kello 13 ja 13:30, iltaisin esityksiä menee klo 18 - 23 aina puolentunnin välein. Ramadanin aikaan ensimmäinen show alkaa auringonlaskettua. Pakko muutenkin suositella tuota auringonlaskun esitystä - oli aivan huikea! Ja jos aikaa on, niin kannattaa käydä katsomassa useampikin näytös, koska niitä on muutama erilainen. Esitykset kestävät noin kymmenisen minuuttia, mikä on ihan sopiva aika, etenkin jos (kun) on kuuma. Kannattaa muuten muistaa pitää laukustaan kiinni: tuollaiset turistien suosimat paikat, joissa kaikkien huomio keskittyy muualle, ovat taskuvarkaiden aarreaittoja!





Mukavaa sunnuntain jatkoa! Me täällä kotona hurrataan Suomen keihäsmiehille. ;)

lauantai 16. elokuuta 2014

Dubai: Burj Khalifa, At the top


Palataanpa takaisin Dubain juttuihin. Hassua ajatella, että palasimme reissusta tasan kuukausi sitten: tuntuuko muistakin, että kesällä aika kuluu tuplasti nopeammin kuin talvella? Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun talvi on tuplasti pidempi kuin kesä... No, anyways!

Dubaissa ei voi käydä näkemättä maailman korkeinta ihmisen tekemää rakennusta: Burj Khalifaa. Lähes 830 metrin korkeuteen ulottuva pilvenpiirtäjä avattiin virallisesti vuonna 2010 ja 452 metrin korkeudessa oleva näköalatasanne on must-see kohde Dubain reissulla. Kuvista ei tietenkään saa hyvää käsitystä tornin valtavuudesta, se täytyy kokea itse. Sanotaan vaikka niin, että Burj Khalifa oli todella hankala saada mahtumaan yhteen kuvaan ja muut pilvenpiirtäjät näyttivät sen rinnalla pienkerrostaloilta!

Tornista löytyy asuinrakennuksia (en kyllä uskaltaisi asua noin korkealla!), toimistoja, kauppoja sekä hotelli. Rakennuksella on useita ennätyksiä nimissään: eniten kerroksia (163 - edellinen ennätys oli WTC:llä 110 kerrosta), korkeimmalla sijaitseva yökerho (144. kerros) sekä ravintola (122. kerros).

Jos Burj Khalifa olisi Pariisissa..
Tai Lontoossa...
Suosittelen ehdottomasti käymään ylhäällä näköalatasanteella. Sieltä saa hyvän kuvan Dubain alueesta ja näkee kaupunkia ympäröivät aavikot. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä, jolloin ne rokottavat lompakkoa noin 25 euroa per nuppi. Paikan päällä saman päivän liput ovat monesti tuplahintaisia ja usein myyty jo loppuun. "At the top"-kokemus on myös huolella suunniteltu: odotustiloissa ja matkalla ylöspäin kerrotaan paljon faktatietoa tornista ja sen rakentamisesta. Vieraiden pääsemistä torniin on myös porrastettu siten, ettei ylhäällä ole kauhea ryysis.

Ylös mentäessä kaikista vieraista otetaan kuvat vihreää kangasta vasten ja ylhäällä voi halutessaan otatuttaa niitä vielä lisää. Oma kuva sitten photoshopataan jotain hienoa maisemaa vasten, voi esimerkiksi olla putoamassa Burj Khalifasta tai kävellä rautapalkeilla satojen metrien korkeudessa, tiedätte varmaan nää mitä turisteille myydään. Käytiin katsomassa meistä otettua kuvaa, eikä kuvanmuokkauksen jälki -yllätys yllätys - ollut päätähuimaava. Huimaava sen sijaan oli kuvan hinta - 52 euroa!! Mietittiin hetki, että laskettiinko väärin päässämme paikallisten dollarien ja eurojen suhde, mutta ei. Vissiin kuva oli vähän isompi kuin mitä yleensä noista saa, mutta silti! Ainahan noissa turistipaikoissa kuvat on kalliita, 10 - 20 euroa helposti, mutta viisikymppiä! Aikamoista, kauppaan jäi se otos.

Kivoja kuvia ylhäältä sai onneksi ihan omallakin kameralla. Antaa kuvien puhua puolestaan, At the top, olkaa hyvät:







perjantai 15. elokuuta 2014

Kaksihaaraiset pois

Tein eilen jotain aika merkittävää, kävin nimittäin pitkästä aikaa kampaajalla. Viime kerrasta oli niin pitkä aika, ettei sitä ehkä kannata näin julkisesti edes paljastaa. Hiuksiani ei ole muutenkaan saksittu mitenkään tässä välillä, joten oli jo korkea aika. Muutama kaksi(neli)haarainen saattoi nimittäin löytyä.

En tiedä miksi sinne kampaajan penkkiin raahautuminen on niin vaikeaa. Pelkkä latvojen leikkaus ei vie kauaa aika, eikä se nyt niin paljoa maksakkaan. Pituutta lähti parikymmentä senttiä ja nyt näyttää hiukset taas terveiltä ja latvat paksummilta.

Leikkaus tuli todellakin tarpeeseen!
Muutenkin olen vähän huono hiusten kanssa. En osaa tehdä ranskanlettiä. En omista suoritusrautaa enkä kiharrinta. Suoristusrauta oli joskus lukiossa, mutta senkin annoin äidille. Mikko käyttää useammin lakkaa kuin minä. Ehdin asua pari vuotta omillani, ennen kuin Mikko pakotti mut ostamaan hiustenkuivaajan. En tiedä mitään mistään hiusöljyistä, hiusnaamioista tai lämpösuojista. Väriä tähän päähän ei ole laitettu useampaan vuoteen (yläasteella oli kyllä sekä violettia että paloauton punaista).

Ehkä mä joskus aikuisena opin nämäkin jutut. Ja lupaan tästä lähtien leikkauttaa latvani useammin! Viime viikolla otin myös pari pientä askelta hiusten hoitoon liittyen: ostin paljon hehkutetun Tangle Teezer harjan (toimii!) ja ensimmäistä kertaa elämässäni kuivashampoota (toimii myös!). Ehkä seuraavaksi rohkaistun ostamaan jonkinlaisen kihartimen.

PS: Aloitin tämän postauksen helmikuussa Ruotsissa. Ihan vain siksi, että oikeasti menisin kampaajalle. Nyt voin ylpeänä tämän vihdoin julkaista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?





torstai 14. elokuuta 2014

Throwback Thursday: Sweet 18!


Miten on mahdollista, että tuosta päivästä on jo viisi vuotta?! Viisi vuotta olen ollut mukamas aikuinen. Nykyään kyllä lähinnä hirvittää ajatus, että 18-vuotiaat saavat ajaa autoa. Nehän on ihan pieniä vielä. Jo viisi vuotta olemme päässeet kavereiden kanssa baareihin. Ja kyllä niissä aluksi käytiinkin, koska se oli maailman siisteintä! Nykyään koti-ilta verkkareissa houkuttelee usein enemmän. Olen joskus sanonut, että kumpa saisi takaisin sen innon, mikä varsinkin ekoina kuukausina oli Seduloita ja vanhaa kunnon Pormestaria kohtaan. Viikonloput menivät monta kuukautta samalla kaavalla: perjantaina Vonnela (Vantaan Onnela noobz!) ja lauantaina Porkku. Monesti menimme ihan selvinpäin ja silti oli siistiä.

Muistan yhden sunnuntain vain muutama viikko sen jälkeen, kun minä ja bestixeni olimme täysi-ikäistyneet vain päivän erotuksella toisistamme. Tarkoitus ei ollut lähteä mihinkään, kun seuraavana päivänä oli kouluakin, mutta niin vain alkoi tanssijalkaa vipattamaan sunnuntai-iltana. Saimme sovittua kyydin tutulta, jotta pääsisimme Sunnelaan, mutta vielä piti hämätä vanhempia. Äiti oli jo nukkumassa, joten kävin ilmoittamassa isälleni, että lähden bestixelle yöksi. Isä käski käydä sanomassa äidille. Hauskaa tässä oli se, että mulla oli bilemekko päällä, eikä isä ihmetellyt sitä ollenkaan. Ei ne miehet oikein oo tarkkana tällasissa asioissa... :D Hipsin siis äidin luo ilmoittamaan asiani. Onneksi äippä oli jo nukkumassa, niin bilemekko ja -meikki eivät näkyneet pimeässä. Äiti olisi ehkä ollut vähän skarpimpi.. Niin vaan päästiin lähtemään ja oli yksi huikeimmista illoista ikinä! Vesilinjalla tanssittiin pilkkuun asti ja herätettiin Korso-ystävämme hakemaan meidät takaisin Vantaalle. Kiitti Jenni! :D Terkkui äiti!

Ei selfiet oo mikään uusi juttu
Mä oon potenut pientä ikäkriisiä jo alta kaksikymppisenä. Kriiseily ei vielä ole ollut kovin vakavaa, enemmänkin sellaista "miksi aika mene näin nopeasti?"-tyyppistä. Monilla ikäkriiseihin liittyy ahdistus siitä, että pitäisi olla tiettyyn ikään mennessä saavuttanut tiettyjä asioita. Työpaikka, asunto, kumppani, lapsia, mitä näitä nyt on. Itsellä se on enemmänkin sellaista halua jarruttaa elämä juuri tähän tilanteeseen, huolettomaan opiskelijaelämään, vielä hieman pidemmäksi ajaksi. Kyllähän niitä opiskeluja voi venyttää sinne yhdeksään vuoteen.. ;) En voi esimerkiksi edelleenkään käsittää sitä, että olen jo neljännen vuoden opiskelija. Miten se on mahdollista, kun juuri äsken olin fuksi? Ja kohta ne potkii mut pois yliopistolta. En ala. Muistan muuten, kun yläasteella amiksen valinneet naureskelivat lukion valinneille sitä, miten paljon meillä on vielä koulua edessä verrattuna heihin. No, ihmiset ovat erilaisia, mutta itselleni tämä peruskoulun jälkeinen kahdeksan vuoden opiskelu ei ole ollut todellakaan mikään rangaistus, vaan ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Enkä edes puhu pelkästään opiskelijaelämän oheistoiminnasta. ;)

Minä 18v, Nemo 4v
Jag ska aldrig bli vuxen...
Eilinen synttäripäivä meni kivasti. En tietenkään mennyt kirjastoon kuten piti, koska eihän synttäreinä voi opiskella... Sen sijaan menin lenkille! Täytyy alkaa pitää taas parempaa huolta tästä vanhenevasta kropasta. Sain vanhemmilta lahjaksi uuden matkalaukun hajonneen tilalle ja Mikolta jotain, mikä sopi aika hyvin yhteen uuden matkalaukun kanssa: neljän päivän matkan Ljubljanaan lokakuussa!! Olin aika onnellista tyttöä koko päivän! Olin jo kuvitellut, että tämän vuoden reissut on reissattu. Lisäksi ollaan puhuttu Slovenian matkasta jo pari vuotta. Nyt ei harmita syksyn tulo yhtään! Jee! Kuullessaan Mikon lahjasta äiti sanoi mun olevan hemmoteltu ipana. Pitänee paikkansa. O:) Illalla mentiin juhlimaan bestixen synttäreitä ja vähän mun siinä sivussa. Sain oman kakunkin, nom.





23-vuotisuus on maistunut ensimmäisen vuorokauden oikein hyvältä. Toivottavsti jatkuu samaan malliin!