keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Syyslomalla Sloveniassa


Viime viikko oli yliopistolla syysloma itsenäisen opiskelun viikko. Hyvä hetki pienelle breikille siis, johan tässä on pari kuukautta opiskeltu! Mikko antoi mulle elokuussa parhaan synttärilahjan koskaan: neljän päivän kaupunkiloman Ljubljanaan, Sloveniaan! Viime keskiviikkona herättiin siis jo aamuyöstä viiden tunnin unien jälkeen ja lähdettiin kohti Helsinki-Vantaata. Hassua, miten matka-aamuina nouseminen ei ole yhtään vaikeaa. Oli ihanaa päästä Helsinki-Vantaalle, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo kolme kuukautta. Ostettiin vähän suklaata matkaevääksi ja syötiin aamiainen kahvilassa. Lento Ljubljanaan kesti vähän alle kolme tuntia ja meni tosi mukavasti. Vain loppumatkasta lentopelko nosti vähän päätään, kun vuoriston yllä kone vähän pomppi. Onneksi oli joku, jonka kättä puristaa.

Ljubljanan lentokenttä oli aika pieni ja varsinkin nyt sesongin päätyttyä melko hiljainen. Lentokentältä on matkaa kaupunkiin noin 30-45 minuuttia. Taksi maksaa 30-40 euroa, joten kannattaa mielummin ottaa bussi tai shuttle-kuljetus. Bussi maksaa vähän yli neljä euroa, mutta ainakin näin lokakuussa niitä meni vain tunnin välein. Päädyimme siis shuttle-kuljetukseen, joka oli siis tila-auto, joka maksoi 9 euroa per peppu ja vei aivan hotellin eteen. Kuljetuksilla on myös jonkinlaiset aikataulut, mutta ainakin lentokentällä meininki oli se, että yritetään saada auto täyteen ja sitten lähdetään. Meidän autoon ei tullut ketään muuta kuin me, joten matkustimme kuin taksilla huokeaan hintaan. Säästöpossu röhisi tyytyväisenä. Puhuttiin siinä, että vaikka Suomessa kaikki muu on kallista, niin matka lentokentältä Helsingin keskustaan on halpa verrattuna moniin muihin isoihin kaupunkeihin. Seutulippu maksaa viisi euroa, kun esimerkiksi Göteborgissa matka maksoi yli 10 euroa ja Sydneyssä järkyttävät 16 euroa! Toisaalta sitten esimerkiksi Riikassa pääsi keskustaan jollain 90 sentillä (tämä oli tosin ennen Latvian liittymistä euroon).


Mikko oli varannut meille todella kivan hotellin aivan keskustasta. Best Western Premier Hotel Slon on ilmeisesti yksi Ljubljanan parhaista hotelleista. Pikkuruisessa Ljubljanassa ei viiden tähden hotelleja taida edes olla, mutta eiköhän niitäkin pian rakenneta kun turistit paremmin löytävät sympaattisen kaupungin. Slon oli todella hyvä hotelli, jossa oli panostettu yksityiskohtiin. Vai mitä sanotte siitä, että huoneesta löytyi "Pillow menu", josta sai maksutta pyytää itselle parhaiten sopivan tyynyn yli kymmenestä vaihtoehdosta? Me pärjättiin kyllä ihan hyvin huoneen neljällä muhkealla tyynyllä. :D Lisäksi oli drinkkialennuksia hotellin ravintolaan, ilmaisia vesipulloja ja söpö pehmolelunorsu, jonka olisi saanut ottaa mukaansa 10 eurolla. Ei varmaan kovin monet lapsiperheet poistu hotellista ilman sitä... Siivooja jätti joka päivä huoneeseen lapun, jossa kerrottiin seuraavan päivän säätiedot, jotta olisi helpompi suunnitella ohjelmaansa. Tärkeimmät kaikista olivat tietenkin wifi huoneessa sekä superhyvä aamiainen. Aamiaisella sai tuorepuristettua appelsiinimehua, mikä oli aivan huikeaa!



Seuraavassa postauksessa sitten ihan itse asiaan - nimittäin mielettömän sympaattisen ja nätin Ljubljanan kuviin!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Nippelitiedon nappulafaktaa minusta

Mistään ei ole niin kivaa puhua/kirjoittaa kuin itsestään. Tässäpä siis jokaisen blogin vakiovarusteisiin kuuluva nippelitiedon nappulafaktapostaus minusta.

- Tulin juuri äsken piilolinssiostoksilta. Ensisovitus meni paremmin kuin mitä olin ehtinyt jännittää, vaikka kyllä se silmän sorkkiminen aluksi tuntui vähän oudolta.

- Gogot oli iso juttu, kun olin 7-8-vuotias. Pojat pelasi niillä jotain ihme pelejä, joista en koskaan päässyt perille. Tytöt tyytyivät keräilemään pinkkejä gogoja, glitter gogoja ja läpikuultavia gogoja. Muutakin on tullut keräiltyä, esimerkiksi tarroja, Pokemon-kortteja, huiveja, sukkia. Nykyään voisi kai sanoa, että keräilen matkoja / maita / kaupunkeja.

- Aina, kun eksyn uuteen blogiin, etsin tunnisteista kohdan "matkat/matkustelu" ja aloitan lukemisen sieltä.

- Mun kengänkoko on suunnilleen 38½. Suurin osa mun kengistä on kokoa 38 ja kokoa 39 löytyy kanssa yhdet tai kahdet popot. Mutta voi sitä ärsytystä, jos löytää kivat kengät ja kumpikaan koko ei tule kysymykseenkään! Esimerkiksi H&M:llä lähes kaikista kengistä 38 on mulle liian nafti ja 39 sitten tippuu jalasta. Pitäisi tehdä enemmän puolikkaita kokoja! Nojoo, aika first world problems. Ja mun molemmat Converset on kokoa 37½, what's up with that??

 - En omista ajokorttia. En ole koskaan sitä halunnut, eikä Töölössä asuessa tietenkään autoa tarvitsekkaan. Lisäksi mulla on sellanen kutina, että en todellakaan olisi hyvä kuski. :D

- Vielä noin neljä vuotta sitten en tykännyt yhtään Riisifruteista. Sitten tapasin Mikon. Ensimmäisinä viikkoina, kun tapailimme, Mikolle oli meille iltapalaksi Riisifrutteja. Vieraskoreana typsynä en ilmaissut mitenkään, etten kyseisistä välipaloista hirveästi välitä. Ja niinhän siinä kävi, että muutaman kerran jälkeen aloin ihan oikeasti niistä tykkäämään! Harmi ettei Mikko ehtinyt totuttaa mua kaikkiin inhokkiruokiini (sillä niitähän löytyy..) noiden viikkojen aikana, ei mennyt nimittäin kauaakaan, kun aloin nyrpistämään nenääni Mikolle yhtä vapautuneesti kuin äidillekin. 
 - Katsoin juuri Samuli Edelmannin Vain elämää-jakson. Mites toi kun Vesku kuiskas sille, että "rakastan sua" ja Samuli: "Mmh". :'D Melko suomalaista.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Neljä biisiä

Facebookissa kiersi joskus ikuisuus sitten haaste, jossa piti listata itselleen tärkeitä biisejä. Ja koska mun pitäisi tällä hetkellä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa kvalitatiivisten menetelmien kurssiin liittyen, niin totta kai juuri nyt on loistava hetki tehdä tämä haaste, jota kukaan ei enää edes muista. Tässä siis neljä biisiä lähivuosilta, jotka nostavat hymyn huulille ja kivoja muistoja mieleen.

1. Spice Girls feat Pavarotti - Viva forever 
Oltiin kesällä 2009 bestixen kanssa Malagassa viikko. Yövyimme supersympaattisessa hostellissa neljän hengen huoneessa, jossa huonekaverit vaihtuivat useaan otteeseen. Luulen, että eräs kanadalainen nuorimies (ehkä 25-30v) muistaa meidät (itse olimme viikkoa vaille 18-vuotiaita) vieläkin elävästi. Kanadalainen oli muuttanut huoneeseen vasta samana päivänä ja istui seuranamme illalla, kun aloimme meikkailla ja laittautua valmiiksi iltaa varten. Bestixellä oli mukana ipod ja matkakajarit ja soitimme kanadalaiselle suomalaista musiikkia. Sitten kajareista alkoi kuulumaan Spice Girlsin ihana klassikko Viva Forever. Biisi alkoi kauniisti, kunnes yhtäkkiä Pavarottin tenori alkaa laulaa spaissareiden päälle! Bestis oli ladannut biisistä vahingossa jonkun aivan oudon version ja voi sitä naurukohtausta, minkä tästä saimme. Kikatimme varmaan kymmenen minuuttia vedet silmissä pystymättä lopettamaan ja kanadalainen näytti hyvin kummastuneelta. Spaissareiden ja Pavarottin yhteisvedon voi katsoa täältä.

2. Yolanda Be Cool - We No Speak Americano
Kesä 2010, ylioppilastodistus takataskussa, bikinit matkalaukussa ja kaksi viikkoa Kreikan Kosilla tyttökaverin kanssa. 18-vuotiaan kestävyydellä oltiin 13 päivää rairai ja ticotico. Vain 13, sillä yhtenä iltana käytiin jätskillä. Oli ehkä ikimuistoisimmat kaksi viikkoa koskaan, samanlaisia ei tule enää (onneksi :D) ikinä. We no speak americano oli tuon kesän kuumin hitti ja aina kun se alkoi soimaan, niin koko baari alkoi tanssia letkassa itse kehitettyä tanssia. Fiilistele täällä!

3. Michael Jackson - I Just Can't Stop Loving You
Kun alettiin tapailla Mikon kanssa, niin Mikolla ollessa taustalla soi aina joku playlist ja tästä biisistä tuli sitten ensimmäinen "meidän biisi". Tätä sitten kuuntelin sydän riutuen, kun jouduin lähtemään joulun viettoon Lappiin ja oltiin viikko erossa, nyyh! :D

4. Håkan Hällström - Känn Ingen Sorg För Mig Göteborg
Ruotsissa kuuntelin paljon Disney biisejä ruotsiksi, Veronica Maggiota sekä Göteborgin omaa poikaa Håkan Hällströmiä. Toukokuulta on yksi ihana muisto, kun vielä yhdentoista aikaan illalla oli valoisaa ja kadullinen juhlivia göteborgilaisia laulaa yhdessä tätä biisiä. Viimeisinä päivinä en tietenkään pystynyt tätä enää kuuntelemaan ilman kyyneliä - erityisesti biisin lopussa kuuluvat sporasta varoittavien kellojen äänet saivat aina murtumaan! Kyllä tää vieläkin vähän haikeaksi vetää.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vähiten tykätyt instakuvat

Eilen listasin kolme eniten tykkäyksiä saanutta instakuvaani ja tänään on vuorossa listan häntäpää. Tittidii, surkeimmmin menestyneet instakuvani viimeisen viiden kuukauden ajalta!

3. Hej då Göteborg!

Kolmanneksi vähiten tykkäyksiä on saanut tämä näpäys Göteborgin rautatieasemalta. Tuolloin olin juuri vasta liittynyt Instagramiin, joten ehkä vähäiset tykkäykset menevät sen piikkiin, että seuraajiakin taisi tuolloin olla se kymmenen kappaletta. En ainakaan suostu myöntämään, että kuvassa olisi jotain vikaa. ;) Kuva on otettu viimeisinä hetkinäni Göteborgissa - raahasin jäätävän painavaa laukkua ratikasta rautatieasemalle tippa linssissä. Edellinen päivä, jolloin oli vietetty mun läksiäisiä, oli satanut kaatamalla koko päivän. Lähtöpäivänä sää oli tietysti täydellinen. Käynnissä oli West Pride-viikko ja lähteminen puristi rintaa. Harmittaa vieläkin, etten liittynyt Instagramiin heti vaihdoin alussa, Göteborgista olisi saanut niin miljoonasti kauniita kuvia!


2. Läkähtyvä Huggsy

Siis mitä! Huggsy-parka on saanut vain kuusi tykkäystä. Voi Huggsya. Kuva on otettu kesän helleaallon aikaan ja poloinen pingviini meinasi paistua meidän kämpässä. Samana päivänä minä ja Mikko lähdettiin mökkeilemään saareen ja jätettiin Huggsy julmasti kaupunkiin.


1. Valmistautumista läksiäisiin

Vähiten tykkäyksiä on saanut kuva ostoksistani Göteborgin läksiäisiä varten. Ihan ansaittu voitto tässä sarjassa, eihän tuo kovin kummonen kuva ole. :D Kuvatekstinä on: "Bought some essentials for the last few days in Sweden. Tissues and waterproof mascara. Ready for goodbyes now." Ei tullu myötätuntoa kuin neljän tykkäyksen verran, kiitti kamut! No ainakin ripsiväri oli erittäin hyvä.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tykätyimmät Instagram kuvat

Nyt täytyy kyllä vähän päivitellä, että miten päivät menevätkin taas niin nopeasti! Viime päivityksen jälkeen olen muun muassa päättänyt graduaiheen ja skidisti innostunutkin siitä, ollut töissä ja toki myös afterworkeilla, käynyt katsomassa Svenskateaterissa Mamma Mian (oli hyvä ja ymmärsinkin kaiken!) ja Vadelmavenepakolaisen, haravoinut vanhempien pihaa melkein kolme tuntia (seuraavana aamuna oli taas uudet lehdet tipahtaneet ja tärvelleet työn tuloksen) ja ostanut uudet nilkkurit (samanlaiset kuin jo omistan, ne on niin hyvät jalkaan! Eri väriset toki). Parin päivän päästä onkin sitten lähtö Sloveniaan, jee!

Meikäläinen on nyt ollut Instagramin ihmeellisessä maailmassa viiden kuukauden ajan, ja täytyy myöntää, että koukussa ollaan. Instaa tuntuu luonnolliselta päivittää useammin kuin Facebookia ja tuntemattomien ihmisten matkakuvia on ihanaa selailla. Mielenkiinnosta katsoin, että mitkä omista kuvistani ovat saaneet eniten tykkäyksiä: kaikki liittyvät tavalla tai toisella matkustamiseen.

3. Tanssivan tytöt patsas Montenegrossa

Omastakin mielestäni yksi kauneimpia instakuviani. Patsaasta olen kirjoitellut täällä.


2. Laituriravintolassa Montenegrossa

Juhlittiin meidän 3,5 vuoden taivalta melko mukavissa puitteissa ravintolassa, jossa osa pöydistä oli aseteltu pitkälle laiturille. Meri, auringonlasku, ympäröivät vuoret ja live-musiikki, ei huono! Meidän romanttisesta illallisesta voi lukea lisää täältä.

 
1. Synttärilahjaksi Slovenian matka

Kaikista eniten tykkäyksiä on kerännyt kuva, jossa poseeraan Mikolta saadun synttärilahjan kanssa: matka Ljubljanaan lokakuulle! Kyllä tästä pitääkin tykätä. 


Seuraavat instakuvat tuleekin sitten Sloveniasta. Voisin tasa-arvon nimissä tehdä seuravaavaksi tällaisen samanlaisen katsauksen myös vähiten tykättyihin kuviini. Ettei niille tule paha mieli.

torstai 9. lokakuuta 2014

VTK!

Eilen kirjoittelin graduahdistuksesta. Ennen gradun aloittamista piti kuitenkin saada alempi korkeakoulututkinto pakettiin ja viime viikolla sainkin sähköpostiini tiedon, että olen nyt valtiotieteiden kandidaatti! Virallisen todistuksen saan hakea tiedekunnasta 15. päivä, mutta Naamakirjassa ehdin asiaa jo vähän hehkuttamaan.


Itse olen todella tyytyväinen siihen kokonaisuuteen, jonka sain tutkintooni koottua. Oman pääaineen opinnot on kasassa mukavalla nelosen keskiarvolla, mutta lisäksi kävin hakemassa oppeja myös Aalto yliopistosta sekä Göteborgin yliopistosta. Tutkinnosta löytyy kaksi sivuainetta, sosiologia ja työpsykologia. Lisäksi on tullut tehtyä hajanaisia espanjan kursseja ja epäonnistuneita kokeiluja (esimerkiksi kurssi Poliittinen johtaminen ei oikein napannut). Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut myös tuutorointia, opintomatkailua sekä järjestöaktiiviutta. Sadan hengen juhlien järjestäminen ja jälkien siivoaminen aamuyöllä kasvattaa monesti enemmän kuin mitkään luentokurssit. Jonkin verran on harrastettu myös korkeakoululaisten viljelemää lempparitermiä, verkostoitumista ja onnekkaana sain myös oman alan töitä toisena opiskeluvuonna. Joka päivä yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että sain kolme vuotta sitten olla yksi niistä 18:sta, jotka selvittivät tiensä sosiaalipsykologian pikkuruiseen oppiaineeseen. Nyt matka jatkuu kohti VTM-titteliä!

Sen suurempia kandijuhlia en jaksa järjestää, vaan säästän bileet sitten siihen "oikeaan" valmistumiseen. Vähän piti kuitenkin käydä kavereiden kanssa kilistelemässä, ja missä juhliminen olisi kivempaa kuin Suomen Turuus. Mä oon salaisesti vähän ihastunut Turkuun.








keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Graduttaa

Gradua mä metsästän,
gradua mä metsästän.
Tahdon saada aiheen,
tahdon saada aiheen.
Ahdistaa niin hitosti,
ahdistaa niin hitosti.

Jep. Kohta tämä tyttö on ihan oikeasti graduntekijä. Iso G on sellainen opiskelijan painajaisten mörrimöykky, että vähän kauhistuttaa tämän projektin aloittaminen. Tällä hetkellä oikeastaan isoin ahdistus liittyy aiheen valintaan. Parin viikon päästä pitäisi olla aihe selkeästi paperille muotoiltu, klunks. Tänään alkoi tutkimussuunnitelmaseminaari, jonka jälkeen oli pakko soittaa äidille ahdistuksenpurkupuhelu. Äidin mielestä gradu ei tosin ole juttu eikä mikään, hän teki omansa mun isoveljen ollessa vauva. Kun veikkapoika veteli sikeitä, niin äiti kirjoitti gradua. Jotenkin musta tuntuu, että itse ei tuoreena äitinä tulisi mielenkään käyttää harvinaisia hiljaisia hetkiä graduun??

Nojoo. Uskon itsekin ahdistuksen helpottavan kunhan aihe on keksitty. Mun tavoitevalmistumisaika (5 vuotta) on vasta keväällä 2016, joten kauhea kiire ei pitäisi tulla. Mutta silti, yhh. Voisin opiskella itselleni vaikka tupla- tai triplamaisterintutkinnon jos ei tarvitsisi tehdä gradua.

Onneksi syksy on sentään kaunis. Paitsi äsken kun tulin sieltä seminaarista niin satoi kuin Esterin takamuksesta. Sopi typertyneiden gradun aloittajien tunnelmiin ihan hyvin.