lauantai 30. marraskuuta 2013

AUSTRALIA TJ 19 !


Rakastan tehdä suunnitelmia ja listoja, joten ei ole ihme, että tulevan Australian-matkamme ohjelma oli suunniteltu lähes kokonaan jo huhtikuun alussa. Minuuttiaikataulu päällä kaksi viikkoa, spontaanius on yliarvostettua! Noei, totta kai pitää jättää varaa soveltamiselle sekä löhöilylle, mutta itselle suunnittelu (ja pakkaaminen!) on iso osa sitä matkalle lähtemisen riemua.

Varattiin siis lennot Sydneyyn jo maaliskuun puolessavälissä. Itse starttaan matkaan illalla 17.12. (perillä 19.12. aamulla) ja miekkonen seuraa muutaman päivän perässä. Tosiaan alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin viettänyt muutaman päivän ystäväni luona, joka asui vielä keväällä Australiassa. No, life happens, eikä asu enää. :D (kiitti vaan kamu!) Joten mulla on neljä päivää aikaa harjoitella itsenäistä olemista vaihdon varalle. Oon kyllä varma, että Sydneyn kaltaisessa kaupungissa ei ole yhtään vaikeaa saada aikaa kulumaan yksinkin!

Lennot vain yhdellä pysähdyksellä Singaporessa olivat pari sataa kalliimmat kuin useammalla stopilla, mutta varmasti sen arvoiset, kun näilläkin matka-ajaksi tulee se 24h. Etenkin kun lentää menomatkalla yksin, niin on kivempi päästä helpolla. Meillä on pari viikkoa aikaa Australiassa, mikä ei tietenkään ole tarpeeksi. Mikko saapuu 23.12. ja ensimmäiset päivät menee kierrellessä ja joulua viettäen eläintarhassa ja rannoilla maaten. 27.12. lennetään kolmeksi päiväksi Melbourneen ja uudeksi vuodeksi takaisin Sydneyyn. 3.1. lähteekin sitten lento takaisin kotiin, buu! Aikaa on siis rajoitetusti, mutta tässä kuitenkin muutama must do-juttu, mitä ollaan mietitty.

      WILD LIFE SYDNEY ZOO

"What do you mean I'm not a bear - I have all the koalifications!"

Koalakarhujen ja kenguruiden takia sinne Australiaan matkustetaan, eikö vaan? Tietenkin hienompaa olisi lähteä bongailemaan kyseisiä otuksia luontoon, mutta ehkä joskus pidemmällä reissulla sitten. Ollaan suunniteltu vierailua jouluaatoksi ja paras joululahja olisi kyllä päästä rapsuttelemaan koalaa. :)  Koalat on mun kaikista lemppareimpia eläimiä, tai no ainakin yhtä lemppareita kuin pandat, pingviinit ja delfiinit!

     BLUE MOUNTAINS
    

      Sydneystä pääsee parissa tunnissa junalla näille Sinisille vuorille. Vaikka ei mitään erämatkailijoita ollakaan (tai mä en ole..), niin ihan kiva päästä päiväksi vähän kauemmas kaupungista. Patricia Schultz kirjoittaa kirjassaan 1000 Places to See Before You Die (2003) näin: "Ilmassa leijuu häviävän pieniä öljypisaroita, jotka ovat peräisin sankoista eukalyptusmetsistä. Kun ne taittavat auringonvalon, syntyy sinertävä usva, josta Blue Mountains-puisto on saanut nimensä. --- Blue Mountains ei ole varsinainen vuoristo, vaan valtava hiekkakiviylänkö." (suomentanut Hiltunen, Hiltunen, Kilpeläinen, Koskinen & Lahtinen, 2007).

     MELBOURNE
 
    
   Vietetään Mikon kanssa meidän kolmevuotispäivää lentämällä heti aamusta Melbourneen. Ei huono! Ajateltiin, että kun Australiaan asti matkustetaan, niin on kiva nähdä enemmän kuin yksi kaupunki. Lisäksi Melbournessa asuu äitini serkku (jota en ole koskaan tavannut), joten saadaan ihan paikalliset oppaat! Mitään erityisiä suunnitelmia ei olla noille kolmelle päivälle tehty, paikalliset saavat sitten suositella. Tosin olen lukenut jostain, että Melbournessa on kaupunginosa nimeltä St. Kilda ja sen rannalla saattaa illansuussa nähdä sellaisia pikkupingviinejä! En tiedä onko joulukuu parasta pingviinienbongausaikaa, mutta jos on, niin sinne menemme ehdottomasti.

     UUSI VUOSI SYDNEYSSÄ


       Viime uusi vuosi oltiin Lissabonissa, nyt Sydneyssä. Halusimme ehdottomasti palata Melbournesta takaisin Sydneyyn uuden vuoden viettoon, varmasti once in a lifetime-kokemus! Pääsemme ottamaan uutta vuotta vastaan ensimmäisten joukossa, yhdeksän tuntia ennen Suomea, hassua. Sitten kun teillä vaihtuu vuosi niin meillä on jo uuden vuoden ensimmäinen aamu :) Lupaamme myös ajatella teitä täällä pakkasessa tähtisahetikkujen kanssa, kun itse istumme nurmikolla (toivottavasti) t-paidoissa maailman hienoimpia raketteja katsellen ;))

      Lisäksi aiomme tietenkin kiertää kaupunkeja mahdollisimman paljon, Oopperatalosta tulossa varmasti ainakin sata kuvaa. Ja kun pääsee keskitalvella lämpimään, niin pitää sitä aikaa varata myös rannoilla lojumiselle! Bondi beachille mennään varmasti ja olen myös kuullut kehuja Manly beachista, jonne mennään lautalla. Vietetään perinteinen Australialainen joulu 25.12. rannalla makoillen siis. Surffausta en taida rohjeta kokeilemaan, kun olen tällainen arkajalka. Sitä paitsi äiti on jo onnistunut pelottelemaan mua jutuillaan kovista virtauksista, jotka vievät mennessään. Niin ja hait! Ehkä pysynkin maalla ja rakentelen hiekkalinnoja..

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nu ska vi tala svenska!

Ruotsi. Toinen kotimainen. Melkein jokaisella on kyseisestä kielestä joku mielipide. Tässä vähän mietintöjä siitä, millaisella kielitaidolla olen Göteborgiin lähdössä sekä omasta suhteestani ruotsinkieleen.

Yläasteella ruotsin opiskelu oli vähän nihkeää. Sain ihan ok arvosanoja (6-8), mutta joku asenneongelma siihen kieleen oli. Mistähän sekin tulee? Ei mikään muu kieli herätä samanlaista vastustusta kuin ruotsi. :D Tunnustaako muutkin kärsineensä samasta ongelmasta? Johtuuko se siitä, että on pakko? Kukaan ei kuitenkaan puhu pakkoenglannista. No, joka tapauksessa, suhteeni ruotsiin ei alkanut kovin lupaavasti. Lukion ensimmäisenä vuotena kolmen ensimmäisen kurssin arvosanat olivat 7, 5 ja 7. Inte så bra!

Lukion ekan vuoden jälkeen, eli kesällä 2008, lähdinkin sitten kolmeksi viikoksi kielikurssille Gotlantiin. Opettajat yhtä lukuun ottamatta olivat suomalaisia ja ryhmämme koostui vain suomalaisista, joten mikään huippupuhuja minusta ei tuolla matkalla tullut. Ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntui, että hiffasin sen kielen idean! Kun sitten syksyllä koulu taas alkoi, niin nappasin seuraavasta kurssista ysin! Opettaja tuli kysymään palautuksen jälkeen hienovaraisesti, että miten moinen on mahdollista. :D Kirjoituksissa keskipitkästä ruotsista tuli eximia, jag var stolt över mig!

 Uusi sanakirja, ton kun käy läpi ennen lähtöä...

Hirveästi ei ruotsia ole tullut käytettyä, mitä nyt satunnaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Yliopiston pakollisen kurssin kävin vuosi sitten, se meni ihan mukavasti. Perusteet, kielen rakenteet ja kielioppi on hallussa ihan hyvin. Sanastoa pitäisi treenailla. Ymmärrän lukemaani hyvin ja kirjoittaminenkin sujuu ihan ok (hitaasti ja sanakirjan kanssa..:D), mutta suurin ongelma tulee olemaan puhumisessa ja kuullun ymmärtämisessä. Suomenruotsalaista ruotsin opettajaa ymmärsi kyllä helposti yliopistolla, hän kun puhui hitaasti ja selkeästi. Eri juttu heti kun olen yrittänyt katsoa esimerkiksi FST:tä ilman tekstejä tai salakuunnellut ratikassa ruotsia puhuvia! Ahdistus!

Arkielämä ja sosiaaliset tilanteet Ruotsissa eivät jännitä hirveästi, koska aina voi auttaa englannilla. Uskon myös, että paikalliset ovat vain otettuja, kun yritän sönkätä muumipeikko-ruotsia. Itse ainakin olisin. Eniten jännittää ne kurssit, niistä kun olisi pakko päästä läpi! Ja kuulemma Göteborgin yliopistossa ei ole samanlaisia kalvosulkeisia kuin meillä, vaan kurssit ovat enemmän seminaarityyppisiä. Hieno juttu periaatteessa, mutta jos ei ymmärrä, mistä puhutaan, niin ei voi edes kirjoittaa muistiinpanoja powerpointeista. :D  Ryhmätöiden tekeminen on myös varmaan oma haasteensa ja erityisesti niiden esittäminen. Enpä olisi uskonut, että vielä tässä iässä saa kokea jännitystä/pelkoa/ahdistusta siitä, että joutuu puhumaan luokan eteen. :D

Kun sain keväällä tietää, että minut on hyväksytty Helsingin yliopiston puolesta vaihto-opiskelijaksi, niin minulla oli suuret suunnitelmat ruotsin harjoittelemisen suhteen. Silloin oli kymmenen kuukautta aikaa, no worries, siinähän ehtisi opiskella vaikka uuden kielen! Nooh… Mun piti lukea ruotsinkielisiä blogeja, mutta kun suomenkieliset. Piti lukea uutisia ruotsiksi, mutta kun suomeksi. Piti katsoa FST:tä, mutta kun ei sieltä tule mitään! Sitä paitsi ahdistuin, kun en ymmärtänyt mitään. Piti mennä kielikeskuksen kurssille, mutta olin hönö ja missasin ilmoittautumiset. Piti kirjoittaa päiväkirjaa ruotsiksi, mutta sekin on jäänyt. Oj då!

Jotenkin luotan vaan siihen, että kun on pakko, niin on pakko. Kyllä se sieltä jostain tulee. Ensimmäiset viikot ovat varmasti vaikeita, mutta niin kuuluukin. Luultavasti kaksi viikkoa ennen lähtöä aloitan paniikissa ruotsintreenit. No, kävin sentään muutama päivä sitten ostamassa jättimäisen sanakirjan. Selaan sitä sitten luennolla tuskanhiki valuen ja anelen opettajalta: ”Hitaammin! Miten se kirjoitetaan? Millä kirjaimella se alkaa?!”. Niin… Lisäksi ostin (okei, Mikko osti) ruotsinkielisen romaanin: Välkömmen ut på andra sidan AnnaMaria Janssonilta. Valitsin kirjan sillä perusteella, että takakannessa luki ”Lätt att läsa!”. Saa nähdä!


Jos on vinkkejä vieraalla kielellä toimimiseen, niin tsemppiä kaivataan!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonloppu höpinöitä!


Kukat on kivoja, olisipa aina kotona tuoreita kukkia. Liljat on erityisen kivoja. Yllä olevat kuvat otin viime viikolla, siivosin pöydänkin kuvia varten. Tiedättekö, miten kaikkien bloggaajien kodit ovat kuvissa aivan tiptop. Tuoreita kukkia, koriste-esineet nätisti järjestyksessä, kynttilät palamassa joka ilta, aamiainen syödään aina näteistä astioista. No, ainakin tämä "bloggaaja" tunnustaa, että yllä olevan kaltaiset kuvat ovat täyttä huijausta. Täällä ainakin maitorahka-aamiaiset syödään suoraan purkista. Ei kovin kuvauksellista. Alla olevasta kuvasta näkyy totuus.


Pitäisi oikeastaan joka päivä kutsua vieraita kylään tai ottaa kuvia, niin tulisi pidettyä paikat siistinä. Tosin kyllä meillä on suhteellisen siistiä aina, miekkonen on kovin järjestelmällinen ja pitää minutkin ruodussa. Ei kehtaa jättää takkia lattialle kotiin tullessa tietäen, että Mikko sen siitä siivoaa muuten. Kun Mikko oli ekaa kertaa meillä yötä (asuin vielä vanhemmilla), äiti huomasi heti siististi viikatut vaatteet ja toivoi munkin oppivan Mikolta jotain. Opittu on!


Perjantaina oli firman pikkujoulut. En ole koskaan ennen ollut oikeissa työpaikan pikkujouluissa. Okei, oli meillä neljän subitytöt kokoontuminen sillon kolme vuotta sitten, ei ollut huono sekään! Päällä oli muuten sama mekko, jota käytin kolme vuotta sitten, kun tapasin Mikon ensimmäistä kertaa. :) Onnenmekko siis! Vielä mahtuu.. Oli superhauska ilta, rima on asetettu korkealle seuraavia pikkujouluja varten.


Pääsin nukkumaan jo kahden jälkeen (kyllä äiti, se on "jo"), joten perinteisen dagen efter-pizzan sijaan krapulamätöt olivat astetta kevyemmät. Tosin tossa mun Johdon salaatissa ei ole muuta "salaattia" kun noi salaatinlehdet :D Pohjapastan lisäksi oli kolme täytettä: kanaa, fetaa ja pähkinöitä. Nomnom! Salaattilounaan jälkeen käytiin leffassa katsomassa Don Jon. Oli vähän outo, ihan viihdyttävä, mutta en kyllä lähde suosittelemaan.

Lauantai-ilta meni sitten kirppiskamojen pakkailussa. Kyllä sitä kamaa olikin, kun ei ole pariin vuoteen käynyt myymässä. Sunnuntaina klo 6:45 herätyskello soi, otettiin rinkat ja matkalaukut ja vaellettiin Jäähallin kirppikselle. Mikko joutui vielä käymään täydennysreissuilla, ennen kuin saatiin kaikki tavarat paikalle. Meni tosi hyvin kaupaksi, vaikka myyntiaikaa oli vähän vähemmän (7:45-13:30) kuin Valtterilla, missä olen ennen käynyt. Jäätiin 200 euroa voitolle!! Pistettiin se meidän "talouskassaan", kyllä tolla muutaman kerran käy kaupassa. :) Loput vaatteet, mitkä eivät menneet kaupaksi, vietiin UFFiin. Ja saatoin ottaa myös omaan vaatekaappiin sieltä muutamat jutut takaisin. :D Ei käyty itse kiertelemässä pöytiä, koska haluttiin päästä eroon tavarasta, emmekä ostaa sitä lisää, mutta pitäisi kyllä käydä useammin kirppareilla myös ostoksilla.





Sitten vielä kuva ihanasta pikkujoululahjasta, jonka sain kollegaltani. Lämpimät tossut! Hyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa! Ensi kerralla voisin palata "asiaan" ja kirjoitella vähän vaihtofiiliksistä. God natt, sov gott!


torstai 21. marraskuuta 2013

Mentiin pähkinöiksi joulumaassa


En ole koskaan pitänyt itseäni jouluihmisenä. Onhan joulu kiva. Lumi on ihan nättiä (mutta kylmää ja märkää). Jouluruuista en välitä, paitsi joulutortuista ja piparitaikinasta. Vapaapäivät on aina kivoja ja saa olla luvan kanssa tekemättä mitään ja syödä suklaata enemmän kuin ehkä kannattaisi. Joulua vietetään vanhemmilla, joten omassa kodissa ei ole joulukoristeita. Ajattelin vielä eilen, että keksin sata parempaa tapaa käyttää rahani, kuin joulukoristeet. Kunnes sitten....






Olimme ystävän kanssa parantamassa maailmaa ravintolassa (mistä tuokin tulee: ei me mitään maailmaa parannettu, syötiin masut täyteen ja puhuttiin pojista), jonka jälkeen ystäväni pyynnöstä kävimme Stockmannin jouluosastolla. Olen luullut, etten ole jouluihminen, mutta se johtuukin siitä, etten ole koskaan ennen käynyt Stockmannin jouluosastolla! En tiedä miten olen sen onnistunut välttämään, mutta ainakaan se ei ole koskaan ollut noin hieno. Mentiin aivan pähkinöiksi ja molemmilta löytyy nyt useita kymmeniä kuvia erilaisista joulupalloista. Ne oli niin hienoja!! Värikkäitä ja kimaltelevia ja jokaiselle jotakin. Kuuseen ripustettavia riikinkukkoja! Kuka ei sellaista haluaisi? 






Vielä ei lähtenyt mitään mukaan, mutta luulen, että jouluneutraaliin asenteeseen ei ole enää paluuta! Näytän kaikki ottamani kuvat miekkoselle ja ehdotan, jos ostettaisiin sellainen pieni tekokuusi. Ja siihen ihania palloja, esimerkiksi valkoisia ja vaaleanpunaisia. Tiedättekö, kun näkee sellaisia tyylikkäitä joulukuusia? No, meillä ei ole koskaan sellaista ollut. Meidän joulukuuset ovat aina olleet sellaisia sekametelikuusia, aluksi omasta toimestani ja nyt myöhemmin 4-vuotiaan veljenpoikani toimesta. Kun kaikki mahdolliset vuosien varrella kerääntyneet koristeet on vaan pakko saada ripustettua!

Niin, että nyt kun on lähes aikuinen, niin eikö voi ostaa oman tyylikkään joulukuusen? Mitä sitten vaikka ei olla joulua edes Suomessa... Eikö kaunis muovikuusi palloineen voi olla esillä vaikka vuoden ympäri? Jotenkin musta tuntuu, ettei Mikon saaminen mukaan tähän suunnitelmaan tule olemaan ihan helppoa.

Huomenna on ensimmäiset pikkujoulutkin, tästä se lähtee taas!

PS: Tässä vielä vinkki viitonen, jolla saada halvalla kivoja vaatteita:
1. Käy vaatekaappisi läpi ja pistä kirpparisäkkeihin vaatteet, joita et ole käyttänyt aikoihin.
2. Vie säkit varastoon, ole laiska ja saamaton, älä mene kirpparille.
3. Puolitoista vuotta myöhemmin varaa kirppari.
4. Käy kirpparisäkit läpi: Tadaa! Monet puolitoista vuotta sitten tylsät vaatteet näyttävätkin taas todella kivoilta! Me mennään sunnuntaina kirpparille myymään ja olen tähän mennessä ottanut kirppiskamoista takaisin jo kaksi paitaa, housut ja mekon. Lähes uudelta tuntuvia vaatteita yhteensä 0€ ! Ai että.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hejssan alla!


Hejssan alla, moikka kaikki! Vai pitäisikö vain kirjoittaa: Hejssan mamma! Äiti se kuitenkin tulee olemaan aktiivisin vakkarilukija..

Nasu eli ruotsalaisittain Nasse täällä kirjoittelee. Vaihto-opiskelu ulkomailla on erinomainen syy kokeilla bloggaamista. Olkoonkin, että tämä eksoottinen vaihtokohteeni on Ruotsi. Kavereita on ollut Kiinassa, Perussa, Thaimaassa, Itävallassa.. Ehkä mä olen vähän nössö. Mutta hei: aion opiskella på svenska. Yliopistossa. Luulen, että jännittäisi vähemmän, jos olisin lähdössä opiskelemaan englanniksi vaikka Afrikkaan.

Blogin pystyyn pistäminen oli hieman hankalampaa kuin olin odottanut. Kotisivujen teko, html-koodit ynnä muut sujuivat leikiten ala-asteikäisenä, kun kavereiden kanssa ylläpidettiin Pandahoitola Pikkuruista ja Magiakoulu Moonlightia, mutta nyt on vähän hakemista. Muistaako kukaan muu Expagea ja Geocities.comia? Äiti oli varmaan vähän huolissaan datailevasta 11-vuotiaastaan silloin. Tuli muuten mieleen, kun aina puhutaan, että sitä minkä nettiin laittaa, ei pois saa. No eipä vaan löydy enää meidän pandahoitolaa ja magiakoulua!

Olen itse kokenut muutamat löytämäni Göteborgin vaihtokertomukset (ping Rosita!) erittäin hyödyllisiksi, joten ehkä joku Ruotsiin lähtijä saa minunkin jutuistani joskus tulevaisuudessa vinkkejä ja vertaistukea. Saa nähdä, miten kirjoittaminen lähtee sujumaan. Itselläni on paha tapa innostua asioista, mutta harvoin innostus jatkuu kovin pitkään ja asiat jää kesken. Esimerkki: Halusin pienenä kirjailijaksi. Aloitin aina romaanien suunnittelun omistuskirjoituksista (mestariteokset olivat luonnollisesti aina omistettu äidille) ja siihen ne yleensä jäivätkin. Henkilöhahmot ja juoni ovat aika toissijaisia juttuja verrattuna omistuskirjoituksiin ja teosten nimiin. Nimiä olivat esimerkiksi Vesiputouksen vanki ja Unicornin kuiskaus. Kuulostaa aika jännältä! Harmi, etten tiennyt silloinkaan, mistä ne kertoivat..

Göteborgin lento lähtee siis lauantaina 18.1. ja kesäkuun alussa on paluu. Vähän vajaa viisi kuukautta aikaa ihmetellä elämää tuolla naapurissa ja toivottavasti oppia vähän ruotsiakin. Äiti tulee ensimmäisiksi päiviksi mukaan. Olin varannut lennon tosiaan lauantaille, vaikka avaimet tulevaan asuntoon voi noutaa vasta maanantaina, hups. Onneksi äiti riensi heti pelastamaan tyttärensä ja menemme yhdessä muutamaksi päiväksi hotelliin vähän kaupunkilomailemaan.


Kuva Flickr / CC / Matti Mattila

Vielä ennen vaihtoon lähtöä on edessä toinenkin, kauan odotettu reissu. Äidin kauhuksi varattiin nimittäin viime keväänä matka Australiaan siten, että olemme poissa sekä joulun että uudenvuoden. Siitä lisää myöhemmin!

PS: Kuinka monta kertaa on normaalia mainita äiti yhdessä blogikirjoituksessa..?