torstai 26. kesäkuuta 2014

En dag

Päätin vääntää tällaisen klassisen blogipostauksen aiheesta minun päiväni. Päivä on tietenkin huolella valittu ja täysin poikkeuksellinen, jotta lukija saisi minusta mahdollisimman ahkeran kuvan. Normaalin päivän vietän Mikon verkkareissa Netflixiä katsellen ja jäätelöä suoraan purkista syöden. Tässä kuitenkin jätteintressant selvitys siitä, mitä tein eräänä kesälomatiistaina.

9:15 Heräsin jo yhdeksän jälkeen ja revin itseni ylös kymmeneltä. Viimeaikaisen unirytmin valossa tätä voi pitää jo huikeana suorituksena ja ansaitsisin oikeastaan jonkun mitalin tästä hyvästä. Täytyy kyllä yrittää kääntää rytmiä, sillä reissussa (ja muutenkin) saa paljon enemmän irti päivistä, kun herää edes kohtuullisen ajoissa.

Huggsy sai jäädä köllimään
10:15 Kevyt aamiainen napaan ennen salille lähtöä. Koska tämä on blogi, niin aamiaisen olisi vissiin pitänyt olla rahkaa ja tuoreita marjoja jostain nätistä kulhosta. No eipä ollut. Täällä syötiin ihan tavallinen Valion banaanijugurtti ja pari nakkia suoraan paketista. Ei kovin esteettistä. Tässä kuitenkin kuva, tadaa:


11:15 Salilla! Jos olen aivan rehellinen (yleensä kun en ole), niin Ruotsissa en käynyt salilla kuin pari kertaa. Spinningeissä tuli käytyä vähän ahkerammin, mutta kaikki tämän kropan vähäiset lihakset jäivät vaille huomiota melkein puoleksi vuodeksi. Ja se kyllä tuntui nyt, kun viimein pääsin niitä taas rääkkäämään! Tein ylä- ja keskivartalotreenin ja oli kyllä aikamoista ähkimistä ja puhkimista. En suosittele pitämään useamman kuukauden mittaisia treenitaukoja. Mutta ai että sitä treenin jälkeistä fiilistä! Sitä suosittelen kaikille.

Ensimmäinen saliselfie
13:15 Kävin pyörimässä vähän kaupungilla, suunnitelmana oli ostaa hellehattu. Suunnitelma vaihtui aika nopeasti tajuttuani, että alennusmyynnit ovat alkaneet. Alennukset ovat tietenkin ihan kivoja, mutta se väenpaljous ei. Tätä tyttöä alkaa ahdistamaan tungeksiminen todella nopeasti ja shoppailufiilis katoaa nopeasti. Ehkä ihan hyvä niin, lompakko kiittää. GinaTricotista ostin sentään kynsilakan neljällä eurolla. Olen lakannut kynsiä viimeksi helmikuussa, joten ehkä nyt olisi taas aika. Lopuksi palkitsin maltillisen shoppailuni lounaalla Picnicissä, paahtopaistipatonki, nam!



14:30 Kotona olin #hyvävaimo ja tiskasin ja otin pyykit pois narulta. Tiskaaminen oli vähän rasittavaa kun Spotify ei jostain syystä toiminut. Muuten tiskikoneettomuus ei ole ihan niin hirveää kuin voisi kuvitella. Entisessä asunnossamme oli tiskari ja olihan se ihana, mutta kahden hengen taloudessa ilmankin pärjää.


15:00 Päätöntä datailua ja opiskelun välttelyä.

16:15 Okei, pakko alkaa lukemaan vähän... Mulla on tentti vasta elokuussa, mutta siihen on tosi paljon pientä, vaikeaa pränttiä luettavana ja kesällä on aika paljon muutakin tekemistä, joten parempi aloittaa ajoissa. Otan tavoitteeksi lukea tänään 20 sivua. Eilen luin kolme sivua, eli tavoite on varsin kunnianhimoinen. Tämä tenttikirja, jota luen nyt, käsittelee implisiittistä sosiaalista kognitiota. Jee.

16:30 Miks tää menee näin hitaasti? 2 sivua...


17:00 Tulispa Mikko jo kotiin niin voisin lopettaa.. Etenen niin hitaasti että hävettää. Ja aloin lakkaamaan kynsiä.


17:30 Jee mieheni tuli kotiin ja sillä alkoi nyt kuuden viikon kesäloma! JEE! Kuusi viikkoa saa herätä aina toisen vierestä.

18:30 Mikko lähti lenkille, mutta opiskelun sijaan mä aloin siirtämään kuvia koneelta ulkoseen muistiin talteen. Mun VAIOlla tulee elokuussa täyteen kolme vuotta ja se tuntuu monille läppäreille olevan se ikä, jolloin ne vaan selittämättömästi posahtavat rikki. Kone toimii vielä hyvin, mutta parempi pistää nuo kaikki tuhannet kuvat talteen ennen kuin on liian myöhäistä.Vanhojen kuvien katselu on muutenkin parasta!

19:30 Käytiin kaupassa ostamassa Jaffa-keksejä ja pakastepizza puoliksi. Vaikka olikin oikeasti tiistai, niin meille oli perjantai, koska Mikon loma alkoi. Herkuttelu oli siis täysin sallittua.

20:30 Kilistettiin ihan aidolla shampanjalla Mikon loman kunniaksi! Ollaan saatu tuollainen pikkolopullo joskus syksyllä lahjaksi ja kortissa luki "kahdenkesken malja kuohuvaa". Onko vähän surullista, että ei olla vietetty kahdenkeskistä shampanjahetkeä ennen kuin vasta nyt? Oli vähän surullista, sillä shampanja oli mennyt vanhaksi! Höh. Ensimmäinen aidon shampanjan kokemus jäi hyvin lyhyeksi ja kitkeräksi. Mutta ei hätää, korvattiin kuplajuoma jääkaapista löytyneellä karpalolonkerolla. Uusi yritys, nam. Sitten pizzaa ja HIMYM:iä Netflixistä.



22:30 Sänkyyn, mä luin Mikolle ääneen Me kolme ja jengi - kirjaa. Oon saanut tuon kirjan vuonna 2005, mutta edelleenkin jaksan lukea sen aina muutaman vuoden välein. Muutenkin tykätään lukea Mikon kanssa yhdessä kirjoja. Oon esimerkiksi lukenut Mikolle ääneen kaikki Harry Potterit, kun ei se raukka ollut niitä lukenut ennen.

Tiesittekös, että S.E. Hinton oli 16v kirjoittaessaan tämän kirjan?
23:00 Pusipusi ja valot pois. Krooh pyyh.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

5 kuukautta: vähän vai paljon?

Kolmantena päivänäni vaihdossa tapasimme ensimmäistä kertaa tuutoriryhmämme kanssa. Muistan vieläkin, kun tuolloin eräs poika kysyi minulta, miksi ihmeessä en tullut vaihtoon koko vuodeksi. Hämäännyin kysymyksestä vähän. Olin juuri saapunut maahan ja kolmantena päivänä edessä olevat viisi kuukautta vaikuttivat melko pitkiltä. Nyt, kolme viikkoa takaisin Suomessa olleena, ymmärrän kysymyksen jo paremmin. Viisi kuukautta on todella lyhyt aika. Viisi kuukautta meni eteenpäin vuoristoradan vauhdilla, ilman jarrumiestä. Toisaalta en voi sanoa sitäkään, että viisi kuukautta olisi liian lyhyt aika.

Itselleni viiden kuukauden vaihto oli itsestäänselvyys ihan jo käytännön syistä. Opinnot, raha, asunto. Myönnetään, parisuhde vaikutti päätökseen myös. Göteborg on ihana kaupunki ja varmasti olisin viihtynyt siellä sen yhdeksän kuukautta. Kieltäkin olisi oppinut yhdeksässä kuukaudessa varmasti enemmän kuin viidessä ja kavereitakin olisi tullut tuplaten, kun puolessavälissä tulee aina uudet vaihtarit. Toisaalta en koe, että vaihto olisi jäänyt jotenkin kesken, ja kotiin oli sydäntä riipivistä jäähyväisistä huolimatta ihana palata.

Luulen, että kokemus ajasta riippuu aina perspektiivistä. Kun on asennoitunut yhdeksään kuukauteen, niin viisi kuukautta on vasta vähän yli puolenvälin. Kun on asennoitunut viiteen kuukauteen, niin se riittää. Vähän niin kuin kahden viikon lomamatkoilla aina miettii, että kauheata jos jo viikon jälkeen olisi pitänyt lähteä kotiin, mutta viikon lomamatkoilla se on ihan ok. Viiden kuukauden vaihto riitti ainakin itselleni oikein hyvin, mutta jos elämäntilanne sallii, niin kannattaa harkita myös koko vuotta. Jotkut tekevät vieläkin lyhyempiä vaihtoja: tärkeintä on, että lähtee!

Kotona on ollut ihana olla. Jotenkin kaikki on hyvin tavallista ja omat rutiinit ovat taas löytyneet. Mutta juuri tätä tavallista elämää mulla olikin eniten ikävä! Välillä tietty ikävä Göteborgiin riipaisee. Samalla tuntuu, että jo muutamassa viikossa olen liukunut kauas siitä todellisuudesta, mikä siellä oli. Surullista, mutta niin kai se menee. Onneksi ihanat muistot jää. :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Midsommar


Juhannus on kiva juhla. Kolme päivää masu jatkuvasti täynnä herkkuruokia, päällä seitinohut valkoviinihuuru, asuna kolitsihousut ja mökkihuppari sekä meikittömät kasvot. Saunomista, kalastamista (tai minun tapauksessani kalastamisen katselua), myöhään nukkumista, lukemista ja rentoilua. Uimaan en uskaltautunut vieläkään. Olin porukan ainoa, joka jäi rannalle (saunaan) ruikuttamaan. Lasketaanko talviturkki heitetyksi, jos sen jättää Montenegroon?

Meille osui ihan ok säätkin, tai siis ainakaan ei tullut lunta tai räntää. Rakeita ilmeisesti tuli jossain vaiheessa, mutta itse missasin ne täysin. Vettä tuli silloin tällöin, mutta onneksi lähinnä öisin. Aurinkokin nähtiin pariin kertaan. Kyllä se epävakainen sää vaan kuuluu juhannukseen. Eihän se tuntuisi keskikesän juhlalta, jos ei saisi vähän päivitellä koleaa säätä! Tämä vuosi on kyllä ollut aika ihmeellinen: musta joulu ja valkea juhannus!

Auringon ikuistaminen vaati nopeita refleksejä.
Meinattiin onkia ankanpoikasia.
Nomnomnom
Kalamies

On tää Suomi aikas nätti!
Garahen Hard ice tea oli aika pettymys, älkää ostako. Hard lemonade on hyvää.
Nyt kun ollaan saatu nauttia perinteisen kylmästä juhannuksesta, niin voisi nämä kesäsäät pikkuhiljaa alkaa muuttumaan! Toisaalta, mitäpä minä siitä välitän, kun perjantaina on lähtö Montenegroon. ;) Sinne on luvattu asteita noin 27 - 30, mikä on meidän makuun juuri sopiva. Mä alotin eilen jo pakkaamaankin - tuntuu hassulta ottaa vaatteita mukaan vain viikoksi, eikä viideksi kuukaudeksi niin kuin Göteborgiin.

Nyt lähden ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan etsimään lihaksen rippeitäni salilta. Wish me luck ja hyvää viikon alkua!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Outogram

Toukokuun lopulla otin itseäni niskavilloista kiinni ja raahasin itseni taas hieman lähemmäksi ajan hermoa. Liityin siis Instagramiin. Siitä on jo yli vuosi kun suurin osa kavereista alkoi sitä käyttämään ja hehkuttamaan, mutta tuolloin instaa ei ollut edes saatavilla Windows phonelle. Muutama viikko sitten kuitenkin huomasin, että sovellus on saatavilla Lumiaankin ja pienen harkinnan jälkeen painoin lataa nappia. Pieni harkinta sen takia, että olin monesti sanonut, etten tarvitse lisää aikasyöppöjä elämääni - somessa tulee roikuttua ihan tarpeeksi muutenkin. Edellinen on aivan totta, mutta en pystynyt vastustamaan kiusausta. Lohdutan itseäni sillä, että en sentään vielä ole Twitterissä. Nyt olen pyörinyt instan ihmeellisessä maailmassa muutaman viikon ja kyllä - koukussa olen. Ei varmaan yllättänyt. Ajan menoa olen tosin yrittänyt vielä säädellä niin, etten ole alkanut seuraamaan kuin vasta muutamaa kymmentä kaveria ja tuttua.

Instagram on herättänyt ensimmäisinä viikkoina monenlaisia fiiliksiä ja ihmetyksen aiheita. Ensimmäiseen postaukseen tuntui hassulta laittaa hashtaggeja, siispä ensimmäisen postauksen viimeinen hashtag olikin #thisfeelsSTUPID. Nyt siihen alkaa jo tottua. Muuten tykkään kyllä instan ideasta ja myös niistä hashtageista (harmi vain, että niitä käytetään vähän kyseenalaisesti...). Ensituntuma on myös se, että instaan postataan sellaista, mitä Facebookkiin ei viitsisi laittaa. Itsekin olen tätä periaatetta noudattanut - Instagramiin olen postannut kahdeksan kertaa ja Facebookkiin vain kerran samassa ajassa. Kokonaisuudessaan tykkään instasta, enkä ole sieltä mihinkään lähdössä - MUTTA. Siellä on kyllä tullut vastaan niin outoja ilmiöitä, ettei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä ihmiskunnan tilaa. Tässä muutama ihmetyksen aihe...


#hashtagit Hashtaggien idea on mahtava. Jos haluat selata muiden kuvia koirista, mansikoista, pilvistä, korkokengistä, uima-altaista tai Australiasta, niin näpyttele sana Instagramiin ja sieltä pamahtaa ruudulle miljoonia käyttäjien ottamia kuvia. Paitsi. Että. Ne pirun selfiet. Ihan oikeasti. Pistin itse hakuun #lasvegas odottaen mahtavia maisemakuvia neonvaloista ja pilvenpiirtäjistä. Vaan ei, lähes kaikki tulokset olivat kuvia ihmisten naamoista. Kokeilin piruuttani hakea #dog. Siellä onneksi suurin osa oli oikeasti haukkujen kuvia, mutta monenmonta selfietä mahtui myös joukkoon.

#selfiet Tämä selfie-ilmiö on tehnyt oman naaman kuvaamisesta useita kertoja päivässä hyväksyttyä. Onhan selfieitä ollut aina ii2:n ja Irc-gallerian ajoista lähtien ja löytyy niitä Facebookistakin, myös allekirjoittaneelta. Mutta se volyymi, millä niitä otetaan! Joka päivä - sama naama, sama kuvakulma, sama asento, sama ilme (duckface mielellään). No, ehkä pitäisi olla tyytyväinen siitä, että nuoret tykkäävät omista naamoistaan. Ei selfieissä sinänsä ole mitään vikaa - mutta siinä vaiheessa kun kuvia ei ole mistään muusta, niin pakko vähän ihmetellä. Tämän paasauksen jälkeen on hyvä sauma julkaista yksi selfie. Tattadaa, instaurani ensimmäinen #meitsie:


#like4like #follow4follow Tätä en pysty käsittämään. Miksi kukaan haluaisi "ostaa" tykkäyksiä ja seuraajia? Tuleeko tykkäyksestä hyvä mieli, kun tietää saaneensa sen palvelusta vastaan? Onko hienoa jos on 700 seuraajaa, joista 600:a ei oikeastaan edes kiinnosta kuvasi? Jos joku tuntematon tykkää kuvastasi, tykkääkö hän siitä siksi, että se on oikeasti hänen mielestään hieno, vai siksi, että toivoo sinun tulevan tekemään vastapalveluksen hänen profiiliinsa?

#shoulditakeitdown The Chainsmokersin #SELFIE-biisissä lauletaan: "I only got 10 likes in the last 5 minutes. Do you think I should take it down?". Luulin itse tämän on vaan läppää, mutta kaverit ovat kertoneet tällaista oikeasti tapahtuvan. Jotenkin surullista, että ihmisen päivä menee pilalle siitä, ettei saa tiettyä määrää tykkäyksiä. Tykkäykset on kivoja totta kai. Itsekin olen joskus nurissut poikaystävän statuksen saadessa enemmän tykkäyksiä kuin omani samasta aiheesta. Mutta jos julkaiset omasta mielestäsi hienon kuvan, eikä se saa yhtään tykkäystä, niin mitä sitten? Mun kuvat on kaikki aivan pirun siistejä.

#finnishgirl #swedishgirl #germangirl #italiangirl Kaverini vinkkasi, että jos kuvaan lisää hashtagin #finnishgirl, niin siihen tulee enemmän tykkäyksiä. Kokeilin - ja toimi. Tämän ovat tajunneet muutkin, mutta tykkäyksienhimossa juttu on viety vähän pidemmälle. Yhden henkilön kuvassa voi olla 20 eri kansallisuuden hashtagit. Plus klassiset #hot #hotgirls #girls... Mitä enemmän hashtaggeja, sitä enemmän mahdollisuuksia tykkäyksiin. Ei se haittaa, vaikka hashtagit eivät liittyisi kuvaan mitenkään, esimerkiksi kun pojat laittaa nuo edelliset tagit omiin selfieihinsä, koska tyttöjen kuvat ovat ilmeisesti kuumempaa kamaa. Mietin vain, että eikö näitä tyyppejä hävetä kun kaikki näkevät heidän kerjäävän tykkäyksiä näillä kikoilla?

#nofilter No filter-tagi sopii mun mielestä hyvin hienoihin maisemakuviin, joissa voisi luulla käytetyn filttereitä. Viesti on mielestäni, että katsokaa kuinka hieno kuva ilman filtteriä. Mutta ylläripylläri tämäkin tagi liitetään selfieihin - katsokaa kuinka hieno naama mulla on ilman filtteriä! Ilmeisesti tämänkin kikan pointti on saada enemmän tykkäyksiä - #nofilter on kuitenkin suosittu tagi...

Eipä muuta, Instagram on kiva. Toivottavasti en itse vuoden päästä jää kiinni samoista jutuista, eihän sitä tiedä.

#xoxo @nadvesu <-- Seuratkaa, tykätkää, rakastakaa!

EDIT 11.8.2014: Uusin outous, josta kuulin, on #instalike. Sovellus, jossa keräät kolikkoja tykkäämällä randomihmisten kuvista ja vastineeksi saat kymmeniä, jopa satoja tykkäyksiä omaan kuvaasi sovellusta käyttäviltä randomtyypeiltä. Hei nyt ihan oikeasti... jotain rajaa. :D

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Varför?

Miksi tenttikirjojen lukeminen on niin hidasta? Äsken tuntui, että olen ollut todella ahkera ja päätin katsoa kuinka monta sivua olen lukenut. No puolitoista. Just.

Miksi iltaisin ei malta mennä nukkumaan ja aamuisin ei jaksa nousta sängystä?

Miksei meillä ole mitään hyvää? 

Miksi romaaneja voi lukea helposti monta tuntia putkeen, mutta tenttikirjoja ei? 500 sivuisen Harry Potterin voi lukea päivässä tai parissa, 500 sivuiseen tenttikirjaan menee pari kuukautta. Ai niin, ei mulla ole paria kuukautta aikaa, vaan neljä päivää.

Miksi Spotifyn mainokset ovat ärsyttävämpiä suomeksi kuin ruotsiksi?

Miksi tiskaaminen tuntuu erityisen mukavalta silloin kun pitäisi opiskella? 

Miksi helteet loppuivat heti kun saavuin Suomeen? Ja Göteborgissa ne tietty alkoivat heti kun lähdin pois.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Borta bra men hemma bäst

Täällä ollaan! Suomessa, Töölössä, kotona. Kolmas päivä menossa ja arkeen on palattu oikein ryminällä: maanantaina on tentti, johon pitäisi lukea vielä sellaiset 500 sivua. Mutta koska lukeminen ilman lukemisen välttelyä on opiskelijalle täysin vieras konsepti, tulin kirjoittelemaan nopeasti fiiliksiä kotiinpaluusta.

Göteborg päätti ilahduttaa viimeistä päivääni rankkasateella (kuinka yllättävää), joten suunnitelmat piknikfestivaaleista piti pistää uusiksi. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sain viettää ihanaa viimeistä päivää ystävien, biljardin, viinin ja myöhemmin vielä klubilla jorailun merkeissä. Olo oli vähän epätodellinen, enkä oikein meinannut tajuta, että olen ihan oikeasti lähdössä. En varmaan ole ihan tajunnut vieläkään. Tunnelma läksiäisissä oli mukava, itkukin pysyi melko hyvin aisoissa. Olin varannut mukaan 20 nenäliinaa, joista käytin seitsemän. Tätä voin pitää hyvänä suorituksena.

Sain suklaata. Se auttaa aina.
Otin vielä viimeisen kuvan mun lemppariseinästä..
Oloffin rappusia ei tule ikävä! Tai no ehkä vähän...
Hejdå
Lähtöpäivänäkään en ehtinyt liikaa masistella, kun siivosin vielä viimeisetkin villakoirat asunnostani. Peitto ja tyyny eivät todellakaan mahtuneet matkalaukkuun, joten vein ne lähikauppamme edessä jo kuukausia kerjänneelle naiselle. Nainen ilostui ja itse sain (jos ymmärsin oikein) ikuisen siunauksen. En ehtinyt myöskään herkistellä asunnosta ja asuinalueelta lähtöä, koska 20 kiloisen matkalaukun raahaaminen vei kaiken huomioni. Ratikalla vielä viimeisen kerran keskustaan ja sieltä lentokenttäbussiin. Bussin ajaessa keskustan läpi otin sarjakuvauksella kuvia tutuista paikoista. Suurin osa kuvista on tärähtäneitä, mutta onpahan ainakin muistoja kaikista tärkeistä paikoista. Esimerkiksi lähikauppa Willysin mainoskyltistä:





Kotiinpaluu oli kivaa, enkä saanut pelkäämiäni itkukohtauksia lentokentällä. Olin luultavasti surrut lähtöä jo etukäteen niin huolella, ettei kyyneliä enää riittänyt. Mikko oli vastassa kentällä, Helsinki oli kaunis ja valoa riitti reippaasti vielä iltakymmenen jälkeen. Kotona odotti Huggsy, kukkia, meidän karikatyyripiirros seinällä, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä Dops-keksejä. Ei paljon enempää voisi pyytää! Melkein tuntui kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Mitään paluushokkia ei ole tullut, mutta jotkut pikkujutut ovat kyllä tuntuneet hassuilta muutaman kuukauden poissaolon jälkeen:

- Kaikki puhuvat suomea. Tämä on ollut outoa ja jopa häiritsevää nämä ensimmäiset päivät! Kun yhtäkkiä ymmärtääkin kaiken, niin jää kuuntelemaan jokaisen vastaantulijan puhetta. Ja nyt täytyy taas muistaa, että kaikki ymmärtävät myös omat puheeni. Pitää alkaa vähän miettiä, mitä suustaan päästää.. Ja ähh Spotifyn mainoksetkin on nyt suomeksi.... täytynee vihdoin hankkia premium.
- Tavaran määrä. Avasin vaatekaappini olettaen, että siellä olisi muutama vaatekappale, joita en ottanut mukaan Ruotsiin. Oikeasti järkytyin, kun kaappi oli aivan täynnä, vaikka en ollut vielä edes purkanut matkalaukkua. Okei, meillä on täällä tosi vähän säilytystilaa (ikävä Göteborgin vaatekaappia!), mutta silti. Kuinka paljon sitä oikein tarvitsee? Käytiin heti ensimmäisenä päivänä Mikon kanssa molemmat omat kaappimme läpi ja karsittiin kaikki turha pois.
- Suomenruotsi kuulostaa hassulta. En todellakaan oppinut puhumaan ruotsalaisella aksentilla, mutta korva kyllä tottui siihen nopeasti. Nyt suomenruotsi kuulostaa vähän hassulta, jotenkin yliartikuloidulta. Toisaalta hyvä vaan, sitä on helpompi ymmärtää!
- Juopot. Niin, en nähnyt Göteborgissa yhtäkään juoppoa / juopunutta henkilöä päiväsaikaan, vaikka liikuin keskustassa lähes päivittäin viiden kuukauden ajan. Kaverini, joka oli vaihdossa 9 kuukautta, näki yhden. Ja sekin puhui suomea. Että niin. Juoppovajaus saatiin onneksi täytettyä heti ensimmäisenä päivänä Suomessa.
- Aikavyöhyke. Hömm, mulla oli vähän ongelmia käsittää, että ollaan nyt Mikon kanssa samalla aikavyöhykkeellä. Mikon piti lähteä töistä 16:30 ja soitin sille 15:45, koska automaattisesti lisäsin aikaan yhden tunnin. "Joko sä oot lähtenyt?" "En..?" "MIKSI?????". Niin...



Maailman kaunein kirkko
Finnair SkyWheel
Käytiin vähän kaupungilla pyörimässä ja olin aivan intopiukkana. Osoittelin Tuomiokirkkoa ja kiskoin Mikkoa hihasta: "Katso!!". Ihan kuin olisin nähnyt sen ensimmäistä kertaa. Kyllä Helsinki on vaan kaunis! Mukavaa olla kotona. Ikävä Göteborgiin riipaisee aina välillä, mutta onneksi sinne pääsee vielä takaisin. Nyt takaisin tenttikirjan pariin, sitten kun tämä tentti on ohi, niin alkaa KESÄ.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Miksi Ruotsiin?

Ulkomaalaiset vaihtarit kysyvät aika usein, että miksi niin monet suomalaiset tulevat vaihtoon naapuriinsa. Ihan oikeutettu kysymys. Kun kerran lähtee, niin miksi tulla näin lähelle ja näin samanlaiseen kulttuuriin? Luulen, että tärkein yksittäinen syy on kielen oppiminen. Tämä ainakin selittäisi sen, miksi suomalaisia on Ruotsissa vaihdossa joukoittain, mutta ruotsalaisia vaihtareita ei pahemmin Porthaniassa pyöri.

Listasin muutaman syyn, miksi Ruotsiin kannattaa tulla, jos vähänkin kiinnostaa.


1. Vaihto on aina vaihto. Luulen, että monet parhaat asiat vaihto-opiskelussa eivät katso kohteen maantieteellistä sijaintia. Mihin tahansa lähteekin, pääse tutustumaan ihmisiin ympäri maailman, kotiutumaan uuteen maahan ja kaupunkiin sekä elämään ihanassa vaihtokuplassa.

2. Kielitaito. Saat räjäytettyä kaksi possua yhdellä vihaisella linnulla. Itse olen puhunut pääasiassa englantia vapaa-ajalla ja ruotsia koulussa ja asioita hoitaessa. Jos haluat vielä nostaa leveliä ja treenata kolmatta vierasta kieltä, niin natiivipuhujia varmasti löytyy tandem-kamuiksi. Itsellä tosin tuntuu siltä, että kaikki espanja on kadonnut ruotsin suurvallan alta.

3. Helppous. Jos johonkin on helppo lähteä, niin Ruotsiin. Naapuriin on lyhyt matka ja aikaerokin on vain tunnin. Puhelinliittymää ei tarvitse vaihtaa, kun on Soneran Sopiva. Julkinen liikenne toimii. Asunnon saa suomalaisena vaihtarina yleensä (ainakin Göteborgista) helposti. Ei viisumia, ei oleskelulupaa (EU-kansalaisten pitäisi hankkia oleskelulupa yli 3kk asumiseen, mutta ei me suomalaiset semmoisia..). Pääset maahan ilman passia. Ihmiset puhuvat englantia. Hommat toimivat, asiat tapahtuvat ajallaan ja ihmiset ovat avuliaita. Vaihtareista huolehditaan. Tavaroissa lukee tekstit suomeksi.

4. Tuttuus. Kulttuurishokkia ei ole tiedossa. Kulttuuri, tavat, kauppojen tuotteet (Fazer <3), ihmiset... Välillä ainoa, mistä tunnistaa olevansa eri maassa on ympärillä kuuluva riikinruotsi sekä rahat. Eksotiikan etsijöille en ehkä lähde Ruotsia suosittelemaan.

5. Ihanuus. Onhan tää aivan ihana maa ja Göteborg aivan ihana kaupunki! Göteborg on juuri sopivan kokoinen, Göteborg on kaunis sekä rento ja tekemistä riittää,. Täältä pääsee helposti myös kaupungin ulkopuolelle, esimerkiksi saarille tai sitten esimerkiksi Tukholmaan, Malmöhön, Osloon tai Kööpenhaminaan.

Kohteesta riippumatta vaihto on aivan varmasti unohtumaton kokemus! Vaihtarikaverini vanhemmat olivat täällä käymässä ja kaverin isä sanoi, että jos joku asia on jäänyt elämässä vähän kaduttamaan, niin se, ettei aikoinaan lähtenyt ulkomaille tekemään opintoja. Vanhemmat ovat aina oikeassa, joten jos vähääkään lähtö kiinnostaa, niin lähtekää! Ettei jää myöhemmin kaduttamaan.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Känn ingen sorg för mig Göteborg

Vähiin käy. Neljän vuorokauden päästä olen jo nousemassa lentokoneeseen. Häntä on ollut vähän maassa viime päivinä, kun on pitänyt aloittaa lähtövalmistelut. Pakkaamista, siivoamista ja paperihommia vaihto-opintoihin liittyen. Lukemista Suomessa odottavaan tenttiin. Lähtöpäivä ahdistaa, kumpa voisi vain teleportata itsensä läksiäisistä suoraan Töölöön.

Onneksi on kaikkea kivaakin. Ihana tuutorini organisoi mulle perjantaiksi pienet läksiäiset. Viime lauantaina oli Andra Lång Dagen eli Andra Långgatanilla järjestettävä katufestivaali. Tuhansia ihmisiä, myyntikojuja, DJ:t soittamassa 20 metrin välein ja ihmiset tanssimassa. Kun oltiin lähdössä kotiin parin tytön kanssa 23 aikoihin, oli vielä ihanan valoisaa. Kaijuttimista alkoi suoda Håkan Hällströmin Känn ingen sorg för mig Göteborg. Hällström on suosittu ruotsalaislaulaja, joka on kotoisin Göteborgista ja tuo biisi oli hänen läpimurtokappaleensa vuonna 2000. Kun kaupungin oman pojan biisi pistettiin soimaan, niin koko kadullinen ihmisiä yltyi yhteislauluun. Ihana Göteborg.

Suihkulähde oli täynnä vaahtoa.
Selviytymispakkaus hyvästelyihin: nenäliinoja ja vedenkestävä ripsiväri.
Tuli mieleen vielä pari eroavaisuutta Ruotsin ja Suomen välillä. Edellinen postaus löytyy täältä. Hassua lukea tuota helmikuun listaa nyt, olin tuolloin ollut vaihdossa vasta kolme viikkoa. En ole enää esimerkiksi kiinnittänyt huomiota jalankulkijoiden olemattomiin liikennevaloihin, kai niitä on ihan normaali määrä? :D Nämä vertailut perustuvat tosiaan lähinnä omiin kokemuksiin.

Anonymiteetti: Kaikki kursseilla arvioitavat työt ja kokeet pitäisi arvioida mahdollisuuksien mukaan anonyymisti. 

Julkinen liikenne: Hyvä, mutta kallis. Täällä kuukauden kausilippu maksaa alle 26-vuotiaalle 45 euroa. Yli 25-vuotiaalle se on 60 euroa. Erillistä opiskelija-alennusta ei ole. Onneksi pääsen kohta lataamaan matkakorttiini Helsingin sisäistä kautta 25 eurolla..!

Alkoholilaki: En muista olenko kirjoittanut tästä ennenkin, mutta alkoholilaki on täällä vielä hiukan tiukempi, mitä Suomessa. Kaupoissa saa myydä vain 3,5% juomia, eli suurin osa hakee siiderit ja oluetkin Systembolagetista. Systembolaget ei kuitenkaan myy mitään alle 20-vuotiaille, eli 18-vuotiaana et voi vielä ostaa tuota 3,5% vahvempia juomia.

Kansallispäivä: Ruotsissa ei ole itsenäisyyspäivää, mutta 6. kesäkuuta on kansallispäivä, joka on samalla Ruotsin lipun päivä. Päivä on ollut kansallinen vapaapäivä vasta vuodesta 2005 alkaen, eikä se muutenkaan ole kovin iso juhla täällä. Perinteitä on kuulemma pitänyt vähän väkisin keksiä. Orientaatioviikolla sanottiinkin, että kansallispäiväksi sopisi paremmin midsommar.

Jääkiekkosolidaarisuus: Suomessa on sanonta, että tärkeintä ei ole voitto vaan se, että Ruotsi häviää. Ei päde toisin päin.

Vihreys: Täällä ekologisuus / vihreys on vähän enemmän pop kuin Suomessa. "Ekologisk" merkillä varustettuja tuotteita on saatavilla paljon ja avattiinpa tänne ekologinen pizzeriakin. Miljöpartiet nousi EU-vaaleissa Ruotsin toiseksi suurimmaksi puolueeksi (Socialdemokraterna on suurin). Lisäksi vaaleissa pääsi muuten läpi yksi edustaja puolueelta, joka ei vielä ole Ruotsin eduskunnassa: Feministiskt initiativ.


EU-vaalien äänestysprosentti: Tämän kevään EU-vaaleissa oli ennätyskorkea aktiivisuus. Ruotsissa 56 % äänesti, kun Suomessa vastaava luku oli 41 %.

Sää: Sääennusteisiin ei voi luottaa sitä vähääkään, mitä Suomessa. Toki Suomessakin voi päivän aikana vaihdella sää ääripäästä toiseen, mutta täällä se vaihtelu on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaihdokset ovat nopeita ja edes saman päivän ennustusta ei kannata ottaa liian tosissaan. Jännitän juuri, millainen sää tulee olemaan perjantaina, kun meidän pitäisi mennä piknikfestivaaleille. Toissapäivänä ennustus oli tummia pilviä ja rankkaa sadetta, eilen +20 ja poutaa, tänään pilvistä ja vähäistä sadetta. Luultavasti päätetään vasta samana aamuna, että mennäänkö ulos vai ei.

Penkkarit: Juhlissa on melko sama idea rekka-ajeluineen kuin Suomessa, mutta niitä juhlitaan ylioppilaaksi valmistumisen yhteydessä, eli nyt kesäkuussa. Tänään oli keskustassa lakit päässä huutavia rekkalasteja vauhdissa. Rekka-ajelu kesäkuussa on varmaan mukavempi kuin helmikuun pakkasissa.