keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

5 kuukautta: vähän vai paljon?

Kolmantena päivänäni vaihdossa tapasimme ensimmäistä kertaa tuutoriryhmämme kanssa. Muistan vieläkin, kun tuolloin eräs poika kysyi minulta, miksi ihmeessä en tullut vaihtoon koko vuodeksi. Hämäännyin kysymyksestä vähän. Olin juuri saapunut maahan ja kolmantena päivänä edessä olevat viisi kuukautta vaikuttivat melko pitkiltä. Nyt, kolme viikkoa takaisin Suomessa olleena, ymmärrän kysymyksen jo paremmin. Viisi kuukautta on todella lyhyt aika. Viisi kuukautta meni eteenpäin vuoristoradan vauhdilla, ilman jarrumiestä. Toisaalta en voi sanoa sitäkään, että viisi kuukautta olisi liian lyhyt aika.

Itselleni viiden kuukauden vaihto oli itsestäänselvyys ihan jo käytännön syistä. Opinnot, raha, asunto. Myönnetään, parisuhde vaikutti päätökseen myös. Göteborg on ihana kaupunki ja varmasti olisin viihtynyt siellä sen yhdeksän kuukautta. Kieltäkin olisi oppinut yhdeksässä kuukaudessa varmasti enemmän kuin viidessä ja kavereitakin olisi tullut tuplaten, kun puolessavälissä tulee aina uudet vaihtarit. Toisaalta en koe, että vaihto olisi jäänyt jotenkin kesken, ja kotiin oli sydäntä riipivistä jäähyväisistä huolimatta ihana palata.

Luulen, että kokemus ajasta riippuu aina perspektiivistä. Kun on asennoitunut yhdeksään kuukauteen, niin viisi kuukautta on vasta vähän yli puolenvälin. Kun on asennoitunut viiteen kuukauteen, niin se riittää. Vähän niin kuin kahden viikon lomamatkoilla aina miettii, että kauheata jos jo viikon jälkeen olisi pitänyt lähteä kotiin, mutta viikon lomamatkoilla se on ihan ok. Viiden kuukauden vaihto riitti ainakin itselleni oikein hyvin, mutta jos elämäntilanne sallii, niin kannattaa harkita myös koko vuotta. Jotkut tekevät vieläkin lyhyempiä vaihtoja: tärkeintä on, että lähtee!

Kotona on ollut ihana olla. Jotenkin kaikki on hyvin tavallista ja omat rutiinit ovat taas löytyneet. Mutta juuri tätä tavallista elämää mulla olikin eniten ikävä! Välillä tietty ikävä Göteborgiin riipaisee. Samalla tuntuu, että jo muutamassa viikossa olen liukunut kauas siitä todellisuudesta, mikä siellä oli. Surullista, mutta niin kai se menee. Onneksi ihanat muistot jää. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti