keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Suomen paras pasta

Täällä päässä pitää kiirettä lukuvuoden viimeisten kouluhommien sekä tietysti jouluvalmistelujen kanssa. Eilen ostin viimeisenkin joululahjan, mutta luentopäiväkirjat ovat edelleen pahasti levällään (= en ole aloittanut). Nyt on kuitenkin niin tärkeää asiaa, että oli pakko ottaa breikki ja tulla kirjoittamaan.

Olen nimittäin löytänyt niin älyttömäntajuttomansairaanhyvän pastan, että olisi suorastaan itsekästä olla jakamatta tätä tietoa. Kyseessä on Picnicin keskiviikon päivän pasta: Fetapestopasta. Yhdeksällä eurolla ja 40 sentillä pääsee makumatkalle taivaaseen ja takaisin. Niin hyvää se on. Vähän itkettää jo valmiiksi, kun seuraava keskiviikko on jouluaatto, enkä silloin tule saamaan pastaani. Vai toimittaisikohan ne Rovaniemen Picnicistä mulle pastan Pyhätunturille kotiinkuljetuksena...?

Kuvakin on tärähtänyt kun kädet tärisi halusta päästä syömään
Eipä mulla muuta, nyt maha tyytyväisenä takaisin kouluhommien pariin. Nyt kaikki mars Picnicciin, vielä ehditte tänään.

You can thank me later.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Kära GTG



















Miten tuosta Göteborgin viikonlopusta voi olla jo kolme viikkoa? Ja miten voi olla, että kolmen viikon päästä joulu on jo ohi? Varmin merkki vanhenemisesta on tämä jatkuva ajan kulumisen päivittely, joten lopetan suosiolla tähän.

Göteborgissa ei tullut pahemmin otettua kuvia - sää oli göteborgimaisen harmaa ja reissun fokus oli ihmisissä kaupunkikiertelyn sijaan. Lentokentällä ja koneessa olin aivan täpinöissäni. Keskipäivän lento oli puolityhjä enkä voinut olla ajattelematta, että miksei ihmiset halua mennä Göteborgiin!

Oudointa reissussa oli, että mikään ei tuntunut kovin oudolta. Nousin Korsvägenilla lentokenttäbussista ja lähdin kävelemään Olofshöjdia päin ja se tuntui niin normaalilta. Kävelin "kotia" kohti ja ohitseni meni bussi, josta minulle vilkuttivat kaksi vaihtokaveriani matkallaan keskustaan. Vilkutin takaisin. Ihan niin kuin minä tahansa viime kevään päivänä. Hassua. Toisaalta, olen ollut pois Ruotsista vasta alle puolivuotta, mikä ei ole kovin pitkä aika. Tosin ruotsin kieli on päässyt ruostumaan aika tavalla - kahvilatyöntekijä ei ymmärtänyt, kun yritin tilata teetä. :D

Tehtiin kaikkea tuttua. Syötiin lounasta lempikahvilassani, käytiin afterworkeilla ja keilaamassa (olin aivan surkea), ajelin ratikalla ja nautin tutuista kuulutuksista, kirosin Oloffin portaita, pidettiin kotibileet ja käytiin muutamassa pubissa, sunnuntaina vietettiin krapulainen brunssi ennen lähtöä. Lähikaupassa oli sama myyjä, Streetlife-baarissa sama baarimikko. Göteborg oli ihana ja sumuinen, ystävät olivat ihania. Ja aivan liian nopeasti viikonloppu oli ohi ja lähtö riipi sydäntä, vaikka kyyneliltä tällä kertaa vältyttiinkin. Onneksi pari ystävää tulee Göteborgista ja Kööpenhaminasta viettämään meidän kanssa uutta vuotta tänne Helsinkiin.

Pari päivää kotiutumisen jälkeen harkitsin ihan vakavissani lentojen ostamista taas Göteborgiin. Mieli tekisi, mutta toisaalta taidan säästää sen parisataa euroa muihin seikkailuihin. Ikävä laantuu muutamassa kuukaudessa, mutta ei ota parin päivän visiittiä kauempaa, niin se saattaa taas paisua isoksi möykyksi mieleen.

Mun entinen kotirappu

lauantai 6. joulukuuta 2014

Roaring 20s !


1920-luku on ollut tänä vuonna selkeästi pinnalla. Alkuvuodesta Göteborgissa oli 20-luvun teemabileet ja viime viikolla työpaikan pikkujouluihin oli valittu sama teema. Näiden lisäksi keskiviikkona oli vielä sosiaalipsykologian ainejärjestön pikkujoulut 20-luvun vermeissä. Kaikissa pippaloissa oli oikein kunnolla panostettu salakapakkatunnelmaan ja jestas millaisia leidejä ja herrasmiehiä kaikista tutuista kuoriutukaan!

Oma 20-luvun tyylini rakentui Punanaamiosta ostetusta hapsumekosta sekä Butterricsin sulkapannasta sekä puuhkasta. Postauksen kuvat on työpaikan pikkujouluista, joita ennen käytiin kollegojen kanssa pistämässä myös hiukset juhlakuosiin. Oltiin varattu ajat Kampin Unikasta, jossa keväällä valmistuvat kampaajaopiskelijat tekivät kaikille ihan kunnon kampaukset vain 32 eurolla. Itse olin ainakin tosi tyytyväinen lopputulokseen, pitäisi harrastaa tuollaista useamminkin. Olen niin tumpelo hiustenlaittaja, että mielellään tuollaisesta maksaa, jos on jotkut juhlat kyseessä.




A little party never killed nobody...

PS: Hyvää itsenäisyyttä, Suomi!