perjantai 28. helmikuuta 2014

TGIF

Perjantai, olen odottanut sinua! Tämä viikko on kulunut kokonaan kotitentin parissa ja eilen oli vihdoin palautus. Voisi luulla, ettei kuuden sivun kirjoittaminen kuudessa päivässä ole homma eikä mikään, mutta väärässä olin. Ensinnäkin kirjoitin vain viisi sivua. Kaikille korkeakouluopiskelijoille tuttu paskageneraattori ei itselläni toimi på svenska, joten oli vaikeaa saada pituutta tekstiin. Keskiviikkoyönä meinasi epätoivo iskeä, kun kirjoitusvauhti oli noin kolme riviä tunnissa. Lähetin Mikolle whatsappissa tilannetietoja: "Yhdeksän riviä kirjoitettu! Yksitoista!". Kun vihdoin sain tekstin valmiiksi torstai iltapäivällä, en edes jaksanut lukea sitä enää läpi. En koskaan lue tenttivastauksia läpi ennen palauttamista. Luotan siis selvästi ruotsin kielen taitoihin yhtä paljon kuin äidinkieleenikin.... No, onneksi Word korjaili kaikki pahimmat virheet. Hassua, että vaikka kielioppisäännöt tietää ihan hyvin, niin kirjoittaessa ne silti unohtuvat. Kirjoitin monta kertaa esimerkiksi genetiivi + määräinen muoto (socialdemokraternas hemsidan), vaikka genetiivin kanssa tulee aina epämääräinen muoto. Oli kyllä onni, ettei kurssilla ollut perinteistä tenttiä. Nyt vaan peukut pystyyn ja varpaat ristiin, että pääsen läpi!



Eivät hommat kuitenkaan tentin palauttamiseen loppuneet. Meillä oli eilen ensimmäinen ryhmätapaaminen liittyn kyrssin fördjupningsarbeteen. Syventävään työhön meidät on jaettu taas uusiin ryhmiin ja oman ryhmäni kaksi muuta jäsentä vaikuttavat tosi mukavilta. Ainakin sen perusteella, mitä heidän puheistaan ymmärsin, heh... Ryhmätyömme aihe on vertailla naisten asemaa työmarkkinoilla Italiassa, Ruotsissa sekä Iso-Britanniassa. Onneksi suurin osa lähteistä on tällä kertaa englanniksi, nopeuttaa lukemista aika lailla.

Kun lähdin ryhmätyötapaamisesta kotiin, oli niin hyvä fiilis! Päätin kävellä kotiin ja ihastella tätä kaupunkia. Ihastelen Göteborgia kyllä joka päivä muutenkin. Tällä viikolla olen laittanut toppatakin kaappiin ja aloittanut kevään. Härligt!




Viime viikon Suomen reissun takia multa jäi kaksi seminaaria välistä, joten niitä varten täytyy myös tehdä rästihommia. Siirrän ne kuitenkin suosiolla huomiselle, enkä tee tänään mitään aivoja kuormittavaa! Käyn vähän kaupungilla pyörimässä ja sitten tapaan kavereita afterworkeilla. On ihanaa päästä puhumaan englantia, kun on viikon lukenut, kirjoittanut ja puhunut ruotsia. Ruotsiksi on vaikeampi olla oma itsensä, koska puhuminen on hidasta ja sanoja ei aina löydy. Kaikkea mieleen tulevaa ei yksinkertaisesti jaksa alkaa selittämään ruotsiksi.

Vaikka tämä viikko on ollut stressaava, ja lisää stressiä on varmasti tulossa, niin päällimmäiset tunteet ovat silti ilo ja onni siitä, että saan asua täällä. Vähän jo odotan tosin sitä, että tämä kurssi loppuu kolmen viikon päästä. Sitten marssin suoraan kaupunginkirjastoon ja lainaan ruotsiksi jotain ei-työmarkkinatalouteen-liittyvää luettavaa. Esimerkiksi Harry Potterit på svenska voisi olla aika kova juttu. Nyt lähden viettämään ihanaa perjantaita. Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on muuten Göteborgin pääostoskatu Avenyn. Rakastan tuota katua, koska siellä on tilaa! Kadulla menee autojen lisäksi ratikat, mutta silti jalankulkijoille on noin leveät tiet. Lisäksi Göteborgissa on melko paljon kävelykatuja. Toivottavasti tällaista meininkiä saadaan Stadiinkin!



PS: Äiti, TGIF tarkoittaa "Thank God It's Friday" ;)

lauantai 22. helmikuuta 2014

1/4 mennyt!

Viisi viikkoa mennyt, 15 jäljellä. Alkaa jo ahistamaan, että aika loppuu kesken. On ollut niin kivaa, että ei ole oikein kerennyt kirjoittelemaankaan. Kummasti silloin kun pitäisi opiskella ahkerasti, niin aikaa blogillekin löytyy paremmin.. Tällä viikolla opiskelut ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta ensi viikolla sitten taas täysillä.

Göteborg tuntuu koko ajan enemmän kodilta. Paikat ja ratikkalinjat alkavat käydä tutummiksi joka päivä. Sadetta tulee usein, mutta myös ihania aurinkoisia päiviä on enemmän ja enemmän. Lämmintä on ollut noin +6 astetta ja maanantaina bongasin ensimmäiset terassilla istujat! Tulisipa kesä tänä vuonna aikaisin, että saan nauttia siitä ennen kotiin palaamista. Tämä kaupunki on niin ihana, että suunnittelen jo seuraavaa reissua tänne vaihdon jälkeen. Ilmoitinkin jo syksyksi Göteborgiin vaihtoon hakevalle opiskelukaverilleni, että tulen varmasti moikkaamaan. Odotan myös sitä, että Mikko tulee tänne käymään (26 päivää!) ja pääsen näyttämään hänelle paikkoja.







Kotitentistä: Kurssimme hemtentamen julkaistiin torstaina. Kaksi tehtävää, kolme sivua per vastaus ja viikko aikaa kirjoittaa. Ei paha! Tosin kysymyksien ymmärtämiseen jouduin jo käyttämään google-kääntäjää. Kirjoittaminen saattaa olla myös melko hidasta, mutta onneksi ensi viikolla ei ole ollenkaan luentoja. Ensimmäisessä tehtävässä täytyy käsitellä teollisuusyhteiskunnan "kultavuosia" ja ruotsalaisen yhteiskunnan eri osien muotoutumista tuona aikana. Jos oikein ymmärsin. Toinen kysymys on helpompi, pitää tutkia vähintään neljän eduskuntapuolueen näkemyksiä työttömyydestä. Itse piti tietenkin aloittaa kyseinen tehtävä tarkistamalla, että mitäs puolueita siellä Riksdagissa täällä onkaan... Onneksi näytti hyvin tutulta!

Kuten olen ennenkin kirjoittanut, arvosteluasteikko täällä on Underkänd (U) - Godkänd (G) ja Väl Godkänd (VG). Monien paikallisten mielestä tällainen asteikko on todella typerä, koska G-arvosanaan mahtuu niin paljon erilaisia suorituksia. G:n saavat he, jotka ovat juuri ja juuri välttäneet reputtamisen sekä myös he, jotka eivät ihan saaneet VG:tä. Tällainen järjestelmä suosii oikeastaan niitä, jotka ovat tasoltaan heikompia, eli tässä tapauksessa minua. :D Luultavasti tulen saamaan arvosanaksi G:n, kun taas Suomessa saattaisin saada huonolla kielitaidollani arvosanaksi 1 tai 2! Onhan sitä G:tä paljon kivempi suoritusotteella katsella. :) U, eli hylätty arvosana on myös onnekseni kuulemma vaikea saada.

Kuva täältä
Suomi-visiitistä: Kävin kotona. Se oli kivaa. Syynä noin 40 tunnin pikavisiitille oli Aalto yliopiston tentti. Jo syyskuussa opintojen alkaessa huomasin, että yhden kurssin tentti on 18. päivä joulukuuta, juuri kun olen lähtenyt Australiaan. Helsingin yliopistolla ei koskaan ole tenttejä enää noin lähellä joulua (ainakaan meillä), joten en ollut tätä lentoja varatessa tajunnut. Uusintamahdollisuus on sitten tietenkin helmikuussa, kun olen vaihdossa. Kysyin kurssin vastuuopettajalta, onko mitään muita suoritusmahdollisuuksia, esimerkiksi esseen kirjoittamista tms. Ei ole. Seuraava tentti olisi ollut joulukuussa 2014. Hyvin kannustetaan valmistumaan nopeammin. Tuolloin syksyllä vähän ärsytti käyttää rahaa lentoihin, mutta olihan se nyt tosi kiva käydä kotona.

40 tunnissa ehdin nukkumaan kaksi yötä Mikon kainalossa, lounastamaan äidin kanssa, tekemään tentin onnistuneesti, tutkimaan matkakohteita pääsiäiseksi ja treffaamaan ystävääni lentokentällä ennen koneen lähtöä. Kotona ja Helsingissä oleminen ei tuntunut yhtään hassulta, kuukausi on kuitenkin niin lyhyt aika. Ehkä kesällä sitten jo huomaa olleensa poissa. Tosin tenttisaliin pääsyä odotellessa oli hassua ymmärtää, mitä ihmiset ympärillä puhuvat! :D 

Vaikka Suomessa oli superihana käydä, olin todella iloinen siitä, että lähdin myös takaisin päin hyvillä mielin! Olisi ollut kamalaa, jos olisinkin vain halunnut jäädä kotiin. Göteborgissa oli onneksi kaikkea kivaa suunnitteilla, kuten sporttibaari-ilta sekä 1920-luvun teemabileet, mikä varmasti helpotti lähtöä.

Vastaanotto kotona oli erinomainen
Makuunin irttareita oli jo ikävä!
Jääkiekosta: Käytiin katsomassa muutaman suomitytön kanssa välieräottelu sporttipubissa. Paikka oli aivan täynnä jo puolenpäivän aikaan, eivätkö nämä ruotsalaiset käy töissä? :D Leijonapaitoja näkyi jonkin verran, mutta luonnollisesti vain murto-osa ruotsalaiskannattajiin nähden. Suomen ensimmäisen maalin tuuletukset kalpenivat siis aika tehokkaasti ruotsalaisten huudon rinnalla. Mutta ihan sulassa sovussa katsottiin matsi, eikä kukaan ruotsalainen tullut hieromaan tappiota lärveihimme.

Suomen johtaessa kävi mielessäni ajatus, että entä jos finaalipaikka aukeaa ja minä olen täällä? Väärässä maassa! Olisi kamalaa olla ulkomailla Leijonien voittaessa ensimmäisen olympiakultansa. Eikä finaalin katsomisessakaan olisi samanlaista fiilistä, sen huomasi jo tuota välieräottelua seuratessa. Ihmiset huutaa ja taputtaa väärissä kohdissa. :D Hetken jo mietin, että raaskisinko käyttää 200 euroa lentolippuihin Suomeen. Tällaisia ajatuksia ei todellakaan saisi päästää mieleen puolessa välissä peliä, sillä niinhän siinä taas kävi, että Tre Kronor tuli takaa ohi. No, eipähän tarvitse sunnuntaina tehdä muuta kuin kirjoittaa tenttivastauksia. Puhuttiin suomityttöjen kanssa ennen peliä, että totta kai kannatamme finaalissa Ruotsia, jos he sinne pääsevät Suomen sijasta. Pelin jälkeen tunnelmat olivat sen verran apeat, että en tiedä onko meistä siihen. :D Ei tule keltapaitojen kannattaminen kovin luonnostaan varmaan keneltäkään suomalaiselta...

Yksi kiinnostava huomio muuten tästä Suomi-Ruotsi jääkiekkosuhteesta. On aika tavallista kuulla kisojen aikaan siitä, kuinka ylimielisiä ruotsalaiset ovat: ilkkuvat suomalaisille, Expressenin jäynät, juhlien ennakkovalmistelut jne. Puhuttiin tästä erään ruotsalaisen pojan kanssa ja hän sanoi, että ruotsalaisilla on puolestaan täsmälleen sama kuva ylimielisistä suomalaisista! Hän sanoi ettei usko kenenkään tulevan piikittelemään meitä suomalaisia Ruotsin voitosta, mutta jos tilanne olisi toisinpäin, että hän olisi ollut Suomessa MM2011 finaalin jälkeen, niin kuittia olisi tullut paljon. Pieni kuittailu tietenkin kuuluu asiaan, mutta täytyy myös muistaa, ettei Expressenin tai Iltalehden kirjoittelu edusta koko kansan ajatuksia. Menin matsin jälkeen bileisiin, jossa oli paljon ruotsalaisia, mutta hyvin harva edes otti ottelua puheeksi. Olen saanut käsityksen, että vaikka jääkiekko on täälläkin iso juttu, niin ei se ole verrattavissa Suomen hypetykseen. Eli jos voitto sunnuntaina tulee, ei koko maa ehkä menekkään sekaisin. Sen näkee huomenna!


Koivut, Filppula, Barkov ja sitten vielä Rask...
Ohikulkijat kerääntyivät ikkunoiden taakse seuraamaan viimeistä erää
Ihanasta elämästä: Seitsemään päivään on mahtunut Suomi-visiitin ja lätkän katsomisen lisäksi myös kolme onnistunutta iltaa ulkona. Pubi-illan aloitimme jo kantapaikaksi muodostuneesta King's Headista, joka on aivan mahtava paikka, koska siellä on pöytiintarjoilu! Ihan mahtavaa, ei tarvitse jonotella baaritiskille. Puheenaiheina tällä kertaa muun muassa eri kulttuurien juomatavat ja Alko/Systembolaget. On hassua, miten itsellä niin itsestään selvä asia herättää paljon ihmetystä muissa. Ruotsissa kaupoissa saa muuten myydä vain 3,5 % alkoholijuomia, sitä vahvemmat täytyy hakea Systembolagetista. Rekordelig oli esimerkiksi vain 2,25 % ! Systembolagetissa ikäraja on myös aina 20 vuotta.

Suomesta tullessani kävin heittämässä repun kotiin ja lähdin suorilta afterworkille King's Headiin. Sieltä jatkoimme pienellä porukalla The Queens sporttibaariin, jossa näytettiin jalkapalloa. Pojat katsoivat pelin silmä kovana, minä ja toinen tyttö keskityttiin höpöttelemään suomeksi. Joskus on kiva päästä puhumaan täälläkin suomea. Vaihtareista vain toiset suomalaiset pystyvät jakamaan tämän kokemuksen toisella kotimaisella opiskelusta ja sen vaikeudesta!

Viikko huipentui mahtaviin 1920-luvun teemabileisiin. Kaikki olivat panostaneet asuihin ja juhlat olivat mukavan pienet, meitä oli noin 30 henkeä. Illan päätteeksi kieli oli solmussa, kun eri ihmisten kanssa puhui englantia, suomea, ruotsia ja jopa espanjaa. Kun lähdimme viimeisten joukossa kotiin, kävimme vielä läheisellä näköalapaikalla ihastelemassa öistä Göteborgia. Livet är härligt!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pääsiäismatka varattu!

Meillä on Mikon kanssa tapana lähteä jollekin pienellä Euroopan matkalle pääsiäisenä. Ensimmäinen yhteinen pääsiäisemme oli vuonna 2011 ja tuolloin matkustimme ensimmäistä kertaa yhdessä. Tuolloin kohde oli Berliini, seuraavana vuonna Kööpenhamina ja viime vuonna Riika. Kai tätä jonkin laiseksi perinteeksi voisi jo kutsua. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Belgian Bryssel. Ajattelimme myös tehdä junalla päiväretken Luxemburgiin. Tulee nähtyä kaksi uutta maata kerralla, en malta odottaa!

Olen lukenut Brysselistä paljon juttuja eivätkä kaikki ole olleet positiivisia. Ehkä yleisin syytös kaupunkia kohtaan on, että se olisi tylsä. Itse en ole vielä koskaan kohdannut tylsää maata tai kaupunkia, joten uskon viihtyväni Brysselissäkin erittäin hyvin. Ehkä se tylsyys on myös vähän katsojasta kiinni? ;) Ymmärrän kyllä, jos on esimerkiksi reilaamassa ja Euroopan suurten metropolien jälkeen joku kaupunki ei tunnu enää niin jännittävältä. Matkustamiseen ja uusien asioiden näkemiseenkin voi varmasti tulla ähky. Ei ole tosin itseä vielä koskaan moinen vaivannut.

Tapaamme siis Mikon kanssa Brysselissä perjantaina 18.4. kuukauden erossa olon jälkeen. Hyvin vaikea kuvitella, että noista neljästä päivästä saisi tylsiä tekemälläkään! Nyt vielä jos Leijonat voittavat Venäjän niin tämä päivä olisi kruunattu!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Alla hjärtans dag

Musta on hienoa että Suomessa ystävänpäivä on nimenomaan ystävänpäivä.Yksi hollantilainen vaihtari ihmetteli tätä käytäntöä. Sanoin, että suomalaiset ovat muutenkin vähän masennukseen taipuvaa kansaa, joten ei nyt käännetä veistä vastentahtoaan yksin olevien haavassa enempää. Tosin ei kaikilla ole ystäviäkään. Ehkä koko ystävänpäivä pitäisi eliminoida, ettei kellekkään tule paha mieli? Noei! Onneksi tänä ystävänpäivänä voi katsoa lätkää (Suomi ja Ruotsi pelaavat molemmat!).

Välillä näkee puhetta siitä, syrjiikö Valentine's Day sinkkuja. En tiedä, mutta täällä Göteborgissa ainakin syrjitään parisuhteessa olevia! Huomenna on nimittäin Valentine's Day Speedfika, speedfika "with a twist". Facebook-tapahtuman kutsussa lukee: "Speefika - or Speeddating ;)" ja että varatutkin ovat tervetulleita, mutta parempi jos olet sinkku! :D Enhän mä nyt sinne tollasen kutsun jälkeen uskalla mennä (voi vaikka joutua puhumaan pojille)! Eikä ilmeisesti muutkaan uskalla - viimeksi osallistuja oli 100, nyt Facebookissa osallistujia on 28. Onneksi lauantainakin voi katsoa lätkää, kun Ruotsi pelaa. Suunnitteilla on myös pubi-ilta tuutoriryhmän kanssa.

Onneksi minun valentine on myös minun ystäväni.


Glad alla hjärtans dag!

torstai 13. helmikuuta 2014

Throwback Thursday: Kiinan muurilla



Kevään 2009 Kiinan matkalla oli totta kai pakko käydä myös Kiinan muurilla. Mentiin muurille tuollaisella mukavan näköisellä hissikopilla. Mua ja äitiä kieltämättä vähän jännitti, kopit eivät olleet kovin uusia ja niiden nitinä ja natina ei varsinaisesti rauhoittanut mieltä. Välillä mentiin aika korkealla. Päästiin kuitenkin hyvin perille ja kyllähän tuota ajelua täytyy maisemien puolesta suositella.

Kunnon hikijumpan tekeminen muurilla on mahdollista - se ei nimittäin lopu kesken! Wikipedian mukaan pituutta muurilta löytyy yli 21 000 kilometriä. Kunto vaihtelee täysin tuhoutuneista osista erinomaisessa kunnossa oleviin pätkiin. Turisteja on tietenkin aika hitokseen. Siellä ne ihmiset kipittävät kuin pienet muurahaiset.

Yksi ilmiö, minkä varmaan monet länkkärit ovat huomanneet Kiinassa (ja varmaan muuallakin) on se, että paikalliset haluavat ottaa valkoisten kanssa yhteiskuvia. Melkein joka päivä useampi porukka tuli kysymään (kiinaksi), että tulisinko poseeraaman heidän kanssaan. Kysyjiä oli lapsista vanhuksiin ja naisista miehiin. Ekalla kerralla olin todella hämmentynyt: keneksi ne oikeen mua luulevat? Aika monen kiinalaisen perhealbumiin tuli tuolla matkalla päädyttyä.





PS: Täällä sataa räntää!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Pieniä ja vähän isompia huomioita Ruotsista

Hejssan! Täällä on ollut tänään mukavan keväinen päivä, takkia piti avata kun tuli kuuma! Eilen oli kurssilla taas yksi seminaari ja ryhmätyön esittely. Hassua, miten ensimmäistä ryhmätyön esittelyä jännitin niin, että harjoittelin osuuttani ääneen enkä saanut nukuttua. Nyt kun sen oli kerran kokenut, niin harjoittelut jäivät, vaikka niistä ehdottomasti olisi hyötyä, kun puhuu ruotsiksi! Itsevarmuus on kasvanut, vaikka se ei välttämättä ole ihan aiheellista. :D

Seminaaria edeltävänä yönä, eli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin alle kolme tuntia. Älä äiti huoli, parannan kyllä tapani. Syynä ei ollut jännitys, vaan häränpyllyä heittänyt unirytmi ja turhien youtube-videoiden katselu. Kissavideoiden, Frendien ja Oscar-gaala puheiden (???) katselu kolmelta yöllä tuntui hyvältä idealta. Kellon soidessa 6:30 tiesin olleeni väärässä. Syytän tästä unirytmihäiriöstä yksin asumista. Mikon kanssa meillä on oikeasti todella hyvä rytmi, mennään aina (paitsi kerran kolmen vuoden aikana) kotona ollessamme yhtä aikaa sänkyyn, yleensä siinä 22 aikaan, joskus jopa 21! Siinä on sitten hetki aikaa rauhoittua kainalossa ja yleensä klo 23 ollaan jo nukahdettu. Aamulla on kiva herätä pirteänä ennen herätyskelloa ja olen pitänyt itseäni nyt pari vuotta aamuihmisenä. Mutta täällä! Ei sinne sänkyyn ole kiva mennä yksin loikomaan ja odottamaan unta. Etenkin kun vaihtoehtona on katsoa supertähtien myötähäpeää tuottavia juhlapuheita. Ajattelen aina, että onko pakko kiittää kaikkia tuntemiaan ihmisiä, kiitosten kuunteleminen on ulkopuoliselle tylsää. Ja kaikki ovat aina niin yllättyneitä palkinnosta. "This is so unexpected" - kaivaa puheen povitaskustaan.

Vielä ei lähtenyt mukaan
 No, joka tapauksessa, aamu seitsemän pimeydessä lähdin valumaan yliopistolle. Seminaari meni taas ihan ok - en oikein osaa arvioida omaa suoritustani tällä kielellä. Hyvä se ei missään nimessä ole: luen edelleen suoraan paperista, enkä uskalla nostaa katsettani, koska pelkään kadottavani oikean kohdan. :D Yksittäisten sanojen ääntäminen menee ihan hyvin, mutta kokonaisuus kuulostaa varmasti hassulta. Rytmitän puhetta hassusti ja painotan vääriä sanoja, koska en tunne tekstiäni ja aihettani tarpeeksi hyvin. Harjoittelu voisi siis olla tarpeen.

Seminaarin jälkeen kello oli vasta 10 aamulla ja tein jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. Ostin kahvin. En sentään tavallista suodatinkahvia - niin villiksi en ole vielä heittäytynyt. Tilasin latte macchiaton, jossa ei taida edes hirveän paljon kahvia olla, mutta jostain on lähdettävä. En tiedä johtuiko matalasta toleranssistani vai placebo-vaikutuksesta, mutta se toimi! Noin 2,5 tunnin yöunien jälkeen valvoin koko seuraavan päivän kohtalaisen virkeänä aina kymmeneen saakka! Härregud, miksei kukaan ole kertonut mulle tästä ihmeaineesta?

Kaffe & bulle
Skypetin tänään ystäväni kanssa ja hän kysyi, olenko huomannut paljon eroavaisuuksia Ruotsin ja Suomen välillä. Tätä kysyvät myös monet ulkomaalaiset opiskelijat. Tähän astisten kokemusten pohjalta Ruotsi ja Suomi ovat kyllä todella, todella lähellä toisiaan. Erot ihmisten käyttäytymisessä, kulttuurissa ja ylipäätänsä asioiden hoitamisessa ovat minimaalisia. Voin tietekin puhua vain Göteborgin ja Helsingin osalta, ehkä muualla on toisin? Lisäksi kolme viikkoa on todella lyhyt aika ja siitäkin ajasta suuren osan olen viettänyt vaihtariporukassa. Täytyy vielä vaihdon lopuksi raportoida uudestaan, jos jotain eroja tulee vastaan. Tässä kuitenkin joitain asioita, joihin olen kiinnittänyt tähän mennessä huomiota. Aiheiden variaatiosta ja sekalaisuudesta voitte päätellä, että eroja täytyy melkein keksimällä keksiä, kun niitä on niin vähän.

1) Jalankulkijoiden liikennevalot?
Tähän kiinnitimme äidin kanssa heti saapuessamme huomiota. Välillä tuntuu, että joissain paikoissa, joissa kuuluisi olla liikennevalot jalankulkijoille, ei niitä ole. Tämä nimenomaan keskustan alueella. Jos on kolmekaistainen tie (yksi kaista molempiin suuntiin sekä keskellä menevä bussi/ratikka kaista), niin siinä on jalankulkijoiden valot ja jokaisen kaistan välissä sellainen "odotuspaikka". Valot eivät kuitenkaan vaihdu kaikki kerralla vihreiksi, vaan jalankulkijan täytyy ylittää yksi tie monesti kaista kerrallaan. Lisäksi olen saanut käsityksen, että joukkoliikenteen ei tarvitse monissa paikoissa antaa tietä jalankulkijoille, vaan toisinpäin. Kun bussi tai ratikka lähestyy suojatietä, alkaa kylteissä valot vilkkua ja kellot soida, kuten Suomessa junaratojen ylityspaikoilla (puomeja ei sentään ole..).


2) Kaupoissa kolikkoautomaatti
Monissa kaupoissa on kassalla automaatti, josta vaihtorahakolikot tulevat ulos asiakkaalle. Jos haluaa maksaa kolikoilla, ne laitetaan itse automaattiin, eikä ojenneta kassalle. Seteleitä käsitellään niin kuin Suomessakin. Ihan toimiva systeemi, sehän on yksi ikuisuuskysymys, miten niitä seteleitä ja kolikoita pitäisi käsitellä asiakkaan ja kassan välillä. Annetaanko ensin setelit ja sitten kolikot vai toisinpäin? Vai annetaanko kaikki yhtä aikaa, jolloin ne saattavat tipahdella ympäriinsä?

3) Ratikoiden työnnettävät ovet
Ainoa asia, joka mua täällä ärsyttää! :D Vanhoissa ratikoissa saattaa olla ovet, jotka eivät aukea automaattisesti eikä niissä ole nappia. Ovet pitää itse työntää auki ja eivät ole muuten mitkään keveyet ovet! Lisäksi avattu ovi ei pysy auki, joten esimerkiksi rattaita on mahdotonta saada niistä läpi ilman apujoukkoja. Itselläkin on ollut vähän hankaluuksia niistä kulkemisessa esimerkiksi jos kädet ovat täynnä. Onneksi näitä ei tule paljoa vastaan! Lisäksi ratikoissa on monesti stop-nappien sijaan/lisäksi katossa sellaiset narut, joista voi vetää pysähtymis-signaalin. 

4) Fika, fika och fika!
Eräs luennoitsija kuvaili, että fika on Ruotsissa oma instituutionsa. Kahviloita on paljon ja ne ovat lounasajasta lähtien täynnä. Luennollakin on kahvitauko, ks. kohta 7. Fika on siis nimenomaan sosialisoimista kahvin (tai jonkun muun) äärellä. Suomalaiset juo silti ruotsalaisia enemmän kahvia, mutta ehkä nautiskelemme sitä enemmän ylhäisessä yksinäisyydessämme. ;)

5) Kauppojen aukioloajat
Kaupat tuntuvat menevän kiinni vähän milloin huvittaa. Lähiruokakauppa on onneksi 22 asti auki, mutta useat vaatekaupat ym. menevät kiinni jo 18-19 aikaan.

Outoa on myös se, että lumi suli helmikuun toisena päivänä
6) Monikulttuurisuus
Suomen monikulttuurisimmassa kaupungissa, Helsingissä, on noin 11 % maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Göteborgissa vastaava luku on 22 %. Ero näkyy katukuvassa sekä esimerkiksi yliopistolla. Valitettava tosiasia on, että Suomessa yliopistoon pääsijöistä harva on maahanmuuttajataustainen. Ruotsilla on tietenkin paljon pidemmät perinteet maahanmuuttajien ottamisessa, joten kotouttamisessa on kai ajan myötä opittu jotain, en tiedä tarkemmin. Ongelmia on täälläkin ja eräs hollantilainen poika puhui juuri afterworkilla, kuinka vaikeaa ulkomaalaisen on saada töitä Ruotsista. Olen kuullut myös useammasta suomalaisesta, jotka eivät ole saaneet töitä täältä. Toisaalta nuorisotyöttömyys on Ruotsissa muutenkin iso ongelma, ks. kohta 13.

7) Tauko luennolla
Perusluento kestää 1,5h kuten Suomessakin. Akateeminen vartti tunnetaan täälläkin, tosin se myös merkitään lukujärjestyksiin selkeästi. Kun luento Suomessa olisi 8:15 - 9:45, niin täällä luento kestää tasan kymmeneen asti, mutta välissä on vartin tauko. Keskittymisen ylläpitämisen kannalta erinomainen juttu, tosin massaluennoilla vähän vaikea toteuttaa. Meidän kurssilla on noin 30-40 henkeä ja tauon aikana voi jäädä luokkaan istumaan tai käydä nopealla fikalla. 

8) Varför talar du svenska?
Harvat kohtaamani ruotsalaiset tietävät, että ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli ja että sitä on kaikkien pakko opiskella. Toisaalta lähes kaikki ovat katsoneet pienenä muumeja ja ihmetelleet heidän puhettaan. Ehkä he ovat luulleet, että Muumilaaksossa nyt vaan puhutaan vähän hassusti?

10) Kaikki puhuvat englantia
No niin kyllä Helsingissäkin. Mutta tämä on erityisesti muille vaihtareille kiva, kun englannilla pärjää aina.

11) Ei postitoimistoja
Ruotsissa ei ole muutamaan vuoteen ollut samanlaisia postitoimistoja kuin Suomessa vaan postin toiminnot on siirretty eri kaupoille ja kioskeille. Toimii ainakin kuluttajan näkökulmasta.

12) Alkoholi Tanskasta tai Saksasta
Meillä on Viro, Ruotsilla Tanska. Alkoholimatkailu Saksaan asti on kuulemma myös yleistynyt.

Paikallinen Alko on vielä testaamatta!
13) Nuorisotyöttömyys
Vaikka Suomessa on korkeampi kokonaistyöttömyys, niin Ruotsissa on suurempi nuorisotyöttömyys kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijamme esitti tähän syyksi esimerkiksi ei niin anteliasta opintotuki-järjestelmää, jolloin opiskelijat tarvitsevat töitä elättääkseen itsensä (tämä pätee kyllä Suomeenkin). Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa opintotukea saa ilmeisesti automaattisesti myös kesällä. Lisäksi 2000-luvulla tuli voimaan laki, jonka mukaan opintolaina pitää maksaa pois viiden vuoden sisällä. Tämä romahdutti lainannostajien määrän ja näkyy kuvassa jyrkkänä nousuna nuorisotyöttömyydessä. Samasta kuvasta huomaa muuten 90-luvun laman: vaikka lama koetteli useita maita, niin missään se ei tehnyt yhtä suurta vahinkoa kuin Suomessa.


15) Hedelmät punnitaan kassalla
Entäs jos köyhällä opiskelijalla on vain 10 kruunua rahaa ja vasta kassalla paljastuu, että hedelmät maksaa 12 kruunua? :(

16) Smalltalk taidot?
Joskus kuulee sanottavan, että ruotsalaiset ovat kuin suomalaisia paremmilla small talk taidoilla. Njaa, enpä tiedä, ehkä tämä pitää jonkin verran paikkansa. Pari kertaa olen jutellut tuntemattoman kanssa ratikkapysäkillä, ehkä siinä on pari kertaa enemmän kuin mitä Helsingissä olisi samassa ajassa. :D Ero on kuitenkin aika pieni, varsinkin monista muista kulttuureista tuleville. Orientaatioviikolla kerrottiinkin, että ruotsalaiset pitävät omasta tilastaan ja esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä ei yleensä jutella ilman erityistä syytä. Kuulostaa melko tutulle! Eräs turkkilainen tyttö ihmetteli sitä, että jos esimerkiksi kysyy jotakin (pysäkkiä, apua lipun kanssa) bussissa, niin se tehdään melko hiljaisella äänellä ja kysymys kohdistetaan mielellään yhdelle tietylle henkilölle. Turkissa kuulemma sama kysymys huudettaisiin koko bussille ja useampi kanssamatkustaja tarjoaisi vastauksiaan.

17) Keskusteleminen?
Stereotypian mukaan ruotsalaiset rakastavat keskustella asioista, pitää paljon tapaamisia sekä päättää pienistäkin asioista demokraattisesti. Kokoustamaan en ole täällä päässyt, mutta kyllä keskustelu esimerkiksi luennoilla on asteen vilkkaampaa kuin Suomessa. Suomessa luennolla saattaa olla ne pari tyyppiä, jotka kommentoivat aina, mutta täällä melkein kaikki kommentoivat ja kysyvät, ainakin välillä. Tosin kyllä täälläkin on käynyt niin, että työtään esittävä ryhmä antaa luokalle jonkin keskustelukysymyksen ja sitten kaikki ovatkin vain hiljaa. Ryhmätöiden osalta pyritään näkemään useita kertoja, kaikkea ei hoideta netin välityksellä.

18) Kauneus / tyylikkyys?
"Ruotsalaiset ovat niin kauniita/komeita ja todella tyylikkäitä." No ovathan he, mutta en taaskaan näe suurta eroa Helsinkiin. Ehkä Tukholmassa pääkaupunkilaiset panostavat pukeutumiseen enemmän tai sitten kaikki tyylitaiturit opiskelee kauppiksessa. ;) Yhteiskuntatieteellisestä ainakin löytyy kaikenlaista kulkijaa. Muutenkin sellaisia stereotyyppisen ruotsalaisen näköisiä ruotsalaisia on näkynyt tosi vähän. :D 

Kaikki ruotsalaiset eivät ole yhtä fashionistoja kuin tämä lady!
19) Nuuska, snus!
Itseäni yllätti se, kuinka normaalia ja hyväksyttävää nuuskan käyttö täällä on. Siihen ei tunnu liittyvän samanlaista sosiaalista stigmaa kuin tupakanpolttoon. Luennoilla nuuskapurkki asetaan pöydän päälle samaan tapaan kuin kahvimuki tai kännykkä. Kesken luennon (ennen oman ryhmätyön esittelyä) köntsä (joo en tiedä oikeita termejä) laitetaan huuleen. Tuutorini sanoi, että nuuskan käyttö on yleisesti melko hyväksyttyä, esimerkiksi hänen oma graduohjaajansa pisti nuuskan huuleen kesken heidän ohjaustapaamisensa. Täytyy vielä kysellä tästä lisää: missä raja menee? Saako töissä käyttää nuuskaa, entä työhaastattelussa? Hävettää myöntää, että itse erityisesti kiinnitin huomiota luennolla parin tytön nuuskaamiseen. Urheilupainotteisessa lukiossa nuuskan käyttö oli yleistä, mutta en muista yhdenkään tytön sielläkään käyttäneen. Näin ne omat asenteet siitä, mikä on "normaalia", paljastuvat. :) Ehkä käyn joskus vähän haastattelemassa nuuskamimmejä.

Saa kertoa, jos on erimieltä jostain. Jos esimerkiksi työnnettävät ratikan ovet ovatkin parasta tässä kaupungissa.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ruotsin tunnilla opittua, osa 2

Voisin jatkaa vielä vähän ruotsin kurssilla läpikäydyistä asioista. Hirveän montaa ei ehkä kiinnosta lukea kielioppisäännöistä vapaa-ajalla, mutta nämä ovat ennemminkin oman oppimiseni tueksi. :) Seuraava kurssi kerta on vasta puolentoista viikon päästä, joten siihen asti ainakin saatte olla rauhassa näiltä kirjoituksilta.


Suomessa sanojen paino on aina ensimmäisellä tavulla. Pöytä, tuoli, ihminen, tyttö jne. Totta kai sanan muitakin osia voi painottaa, mutta se johtuu yleensä puhetilanteesta, esimerkiksi Ahaa! Useimmissa kielissa sananpaino on aina tietyllä tavulla, ensimmäisellä, toisella, viimeisellä tai toiseksi viimeisellä. Mutta eipä vaan ruotsissa, ruotsissa on liikkuva sanapaino, jee! Ja ne sanovat, että suomi on vaikea kieli... Ruotsin kielessä sanapaino voi olla millä tahansa edellä mainituista tavuista.

Opettaja selitti meille karkea jaottelun näin:
1. Vanhoissa sanoissa paino on yleensä ensimmäisellä tavulla, esimerkiksi skriva.
2. Ranskan kielestä vaikutteita saaneeissa sanoissa paino on viimeisellä tavulla: affär.
3. Saksasta vaikutteita saaneissa sanoissa paino on toisella tavulla: gemensam.
4. Latinasta vaikutteita saaneissa sanoissa paino on toiseksi viimeisellä tavulla: kilometer.

Ihan kiva jaottelu (joskin poikkeuksia löytyy aina), mutta enhän mä tietenkään tiedä mitkä sanat ovat tulleet mistäkin kielestä. Eli taas kerran, oppiminen täytyy tehdä aktiivisella kuuntelulla. Ja tässä oli vasta sanapainot, sitten on vielä fraasipainotukset! Eli mitä sanaa missäkin lauseessa tulisi painottaa? Ei ole helppoa ei...


Sanoja, jotka yleensä painotetaan lauseessa: substantiivit (erisnimet ja objektit), verbit, adjektiivit ja lukusanat. Sanoja, joita ei yleensä painoteta: pronominit, prepositiot (paitsi partikkelit), konjunktiot sekä lauseadverbit esimerkiksi inte. Tässä opettajan käyttämä esimerkki:

Peter läser.
Peter läser en bok.
Han läser en bok. (Pronominia ei painoteta, erisnimiä painotetaan)
Han ligger och läser. (Tässä on kyse kokonaisuudesta, jossa vain jälkimmäinen osa painottuu..)
Han ligger i sängen och läser. 

Jep jep! Näihin sääntöihin on tietenkin poikkeuksia (kukapa ei poikkeuksista tykkäisi!), kuten kontrastbetoning. Sääntöjen vastaisesti voidaan ääntää, jos halutaan oikein painottaa jotain tiettyä asiaa. Esimerkiksi sanaa inte ei yleensä painoteta, mutta jos haluaa varmistaa, että kielto menee perille asti, niin silloin painotetaan. Kontrastiääntämisessä painotus kertoo lauseen lisäksi jotain enemmän. Opettajan käytti esimerkkinä apteekkiin menoa, joka normaalisti lausutaan näin: Jag vill gå till apoteket idag. Jos lauseessa painottaa muita osia, sen merkityskin muuttuu hiukan.

Jag vill gå till apoteket idag. (Minä, et sinä.)
Jag vill gå till apoteket idag. (Haluaisin, mutta en voi/saa.)
Jag vill till apoteket idag. (Kävelen, en mene bussilla.)

Ja niin edelleen! Sellaisia piilomerkityksiä, aika samanlaisia kuin suomen kielessäkin. Vieraassa kielessä sitä saattaa painottaa vähän milloin mitäkin, jolloin natiivin korvaan lause saattaa kuulostaa hassulta. Itse ainakin huomaan monesti painottavani inte-sanaa ja yllätyin kuullessani, ettei se ole tapana. Puhuimme myös erään suomalaisen tytön kanssa, että kun lukee itsekseen ääneen tekstejä ja yrittää lausua mahdollisimman ruotsalaisittain, se kuulostaa jollain tapaa "feikiltä". Varmaan se johtuu siitä, ettei siihen ole tottunut eikä se tule luonnostaan. Varmasti jokainen on joskus kokeillut matkia riikinruotsia ja huvittavaahan se on, etenkin kun ei osaa.

Handelshögskolan
Itselleni vaikein asia ruotsin lausumisessa on puheen rytmi ja melodia. Täällä puhutaan kahdesta eri aksentista. En accent ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin englannin kielen sana an accent. Jos joku puhuu suomalaisella aksentilla, se on ruotsiksi finska betoning / brytning. 1. aksentissa painotus menee ylöspäin lausutussa tavussa ja 2. aksentissa painotus menee alaspäin. Nämä ovat itselle ainakin tosi vaikeita juttuja ja välillä ero lausutuissa sanoissa on todella pieni. Harmi vaan, että se pieni ero saattaa muuttaa koko sanan merkityksen. Tällaista ei meillä suomen kielessä tapahdu: kuusi sanotaan aina kuusi, oli kyse sitten puusta tai numerosta! Tässä muutama esimerkki sanoista, joiden merkitys vaihtuu aksentin mukaan:
Tanken (tankki, aksentti 1) - Tanken (ajatus, aksentti 2)
Stegen (rappuset, aksentti 1) - Stegen (tikapuut, aksentti 2)
Tecken (merkki, aksentti 1) - Täcken (peitto, aksentti 2)

Ei  ole helppoa ei. Nämä tuntuvat niin pilkun viilaukselta, mutta toisaalta saattavat olla todella tärkeitä. Jos haluat vaikka kysyä vastaantulijalta ohjeita jollekin tietylle baanalle (banan - "baanan"), mutta et osaa painottaa oikeaa tavua, saatatkin kysellä tietä lähimmälle banaanille (banan - "banaan").

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Throwback Sunday: Terveiset pöntöltä!

Rikon nyt kaikkia normeja ja sosiaalisia säädöksiä throwbackaamalla sunnuntaina torstain sijaan. En vaan voinut vastustaa, kun kuvia selaillessa nämä vanhat otokset vuodelta 2009 osuivat silmään. Yksi erikoisimmista vessoista, joihin olen törmännyt, tuli vastaan Kiinan reissulla. En muista ovatko kuvat Shanghaista vai Pekingistä, mutta varsin erikoinen ratkaisu tällä hotellilla! Ei tule ainakaan pöntöllä istuessa yksinäinen olo.





Hyvää sunnuntain jatkoa!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Ruotsin tunnilla opittua

Göteborg on torstain ja perjantain välisestä yöstä asti ilahduttanut asukkaitaan lähes taukoamattomalla sateella. Kai se oli aikakin tämä puoli kaupungista kokea, kun melkein kolme viikkoa Göteborg helli meitä enemmän tai vähemmän kuivilla keleillä. Tuleva viikko ei näytä paljoa paremmalta säiden suhteen. Ehkä sisällä pysyminen on ihan hyvä juttu luku-urakkani kannalta?

Eilen oli taas ryhmätyötapaaminen. Ryhmässäni on siis minun lisäkseni kaksi jäsentä, tyttö ja poika. Tyttö oli kipeä, joten olimme pojan kanssa keskenämme. Tunnelma oli vähän jäinen ja iso osa ajasta meni hiljaisuudessa, kipeänä ollut tyttö on yleensä ottanut aina homman haltuun. Poika on todella mukava, mutta ei kovin puhelias ja minä taas... no voitte arvata kuinka sujuvasti käyn keskusteluja globalisaation vaikutuksista työmarkkinajärjestöihin. Saimme kuitenkin tehtyä mitä pitikin ja paljon rispektiä ryhmäläisilleni siitä, että he eivät koskaan vaihda kieltä englanniksi. Sovimme näkevämme vielä maanantaina klo 7:45 (öö, hyi?) ennen seminaaria ja käymme työn läpi, huh. Onneksi nuo sosiaalisesti epämukavat hetket rajoittuvat lähinnä itse seminaariaiheista keskusteluun, muuten tulemme juttuun ihan hyvin. Olen nyt pari viikkoa ihmetellyt, miksi poika sanoo aina välillä joihinkin asioihin: "Kanon!". Tarkistin varmuuden vuoksi sanakirjasta ja kyllä, kanon = kanuuna, tykki. Eilen uskaltauduin sitten kysymään häneltä (ootsä joku sotahullu vai?!) ja poika nauroi, ettei oikeastaan itsekään tiedä sanalle hyvää käännöstä. Kanon on slangisana ja voi tarkoittaa esimerkiksi "Bra!". Kaikenlaista sitä oppii..



Paljon uutta on tullut opittua myös ruotsin suullisen taidon kurssilla, joka on kokoontunut tähän mennessä kaksi kertaa. Kyseessä on 7,5 opintopisteen kurssi, joka jatkuu koko kevään ajan. Vaikka kurssi on puolet pienempi kuin Arbetsmarknad-kurssi, riittää tässäkin hommia. Luentojen sekä kotitehtävien lisäksi kurssilla on useampi suullinen tehtävä (esimerkiksi viimeksi oli kirja/leffaesittely), muutama nettikeskustelu, kirjallinen työ, jossa reflektoidaan omaa puhetta sekä kuullunymmärtämiskoe sekä kirjallinen tentti. Tyypillistä, että suullisen taidon kurssilla on kirjallinen lopputentti...

Suomalaisia on kurssilla useampia, mutta yli puolet ovat Ruotsissa asuvia maahanmuuttajia ympäri maailmaa. Eräs nainen on asunut Ruotsissa jo yli 20 vuotta ja sen kyllä kuulee. Vähän hävettää olla samalla kurssilla näiden kanssa, itse en kaikkia edes erottaisi natiiveista! Varmasti se on oppimisen kannalta parempi treenata itseään parempien kanssa. Vieras kieli on kyllä sellainen asia, että sitä ei opi koskaan täydellisesti. Kurssin opetus tuntuukin tähtäävän siihen, että oppisimme puhumaan enemmän kuin natiivit. Itsellä tällaiset haaveet ovat aika kaukana, mutta opetus on kyllä ollut äärimmäisen mielenkiintoista!

Itselle hyvä ruotsin kielen taito tässä vaiheessa tarkoittaisi sitä, että ymmärtäisin lähes kaiken kuulemani ja pystyisin keskustelemaan suht vaivattomasti. Kurssilla keskitytään hiomaan ääntämistä, mikä on tietenkin myös todella tärkeää, mutta jää tällä hetkellä melko vähälle huomiolle arkipäivän elämässä. Erityisen vaikeaa lausumisen, ääntämisen ja painotusten harjoittelu on sen takia, että nämä asiat on jo kertaalleen oppinut - "väärin". Siinä vaiheessa kun opettaja sanoi meille suomalaisille, että några lausutaankin "nåårra", niin en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. :D Puhuin tästä ääntämis-asiasta eräälle espanjalaiselle tuttavalleni ja hän muistutti, että ei ole vääriä tapoja lausua kieltä. Periaatteessa olen tietenkin samaa mieltä, vaikka varmasti jokainen vierasta kieltä harjoitteleva unelmoi pääsevänsä lähelle natiivin tasoa. Tärkeintä on totta kai tulla ymmärretyksi. Ongelma tuleekin siinä kohtaa, kun ruotsissa on kasoittain sanoja, joiden merkitys vaihtuu kokonaan ääntämisestä riippuen. Saimmekin ensimmäisen kokoontumisen jälkeen luettavaksemme tekstin Rätt betoning gör dig förstådd (Oikea ääntäminen / painotus tekee sinut ymmärretyksi). 

Göteborgin kaupungin kirjasto / yhteiskuntatieteellinen kirjasto
Ensimmäisellä kerralla aloitimme ääntämisharjoittelun aivan alusta. Mietimme esimerkiksi, missä kohtaa suuta kieli on tietyissä äänteissä. Toistimme sanoja opettajan perässä kuin alakoulussa, samanlaisella oppimisen innolla. Esimerkiksi T-kirjaimessa kieli on etuhampaiden takana, kun taas D-kirjaimessa se on taaempana. Lisäksi ihmettelimme, mitä kurkussa tapahtuu eri äänteiden aikana. Kokeilkaa kotona: laita käsi kurkun alaosan päälle ja sano G-äänne ja sen jälkeen K-äänne (ei kirjain vaan äänne). G-äänne tuntuu selvästi kurkussa, mutta K-äänne ei. Tästä pääsemme seuraavaan oppimaamme asiaan: sana Kungsgatan lausutaankin Kungskatan. Tämä ilmeisesti sen takia, että K-äänne on ikään kuin helpompi lausua. Vaikeampaa olisi sanoa kaksi G-äännettä lähes peräkkäin.

Asia, mikä on meille suomalaisille todella vaikea, on assimilaatio. Suomea puhutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan eikä ole ihme, että suomalaiset lapset oppivat keskimäärin todella nuorena lukemaan. Assimilaatio tarkoittaa siis sitä, että yksi äänne vaikuttaa siihen, miten toinen äänne lausutaan. Esimerkkinä tuo edellä mainittu Kungsgatan --> Kungskatan. Kai näihin on jotain sääntöjä, mutta kuuntelemalla oppii parhaiten. Assimilaation takia sanoja on välillä vaikea erottaa toisistaan. Toinen suomen kielestä poikkeava asia on reduktio. Suomessa pääsääntöisesti jokainen kirjain lausutaan, mutta näin ei ole kaikissa kielissä. Yksinkertaisin esimerkki on tietenkin Jag --> Ja tai Är --> E. Myös reduktio tekee sanojen tunnistamisesta vaikeaa ulkomaalaiselle, joka on oppinut sanat kirjasta lukemalla.

Toisella kurssikerralla kävimme läpi eri kirjainten lausumista. Esimerkiksi lausuimme peräkkäin sanoja kuten Tag - Dag, Vilar - Bilar, Dit - Ditt. Kuulostaa hönöltä ja välillä tuntuukin, mutta oivalluksen hetkiä tulee aina välillä! Eri äidinkieliä puhuville ihmisille eri asiat ovat haastavia, esimerkiksi saksankielisille T ja D-äänteen erottaminen on ilmeisesti haastavampaa. Itselle uutena asiana tuli tuo Dit - Ditt: miten lausua jälkimmäisen sanan kaksoiskonsonantti? Ratkaisu on pieni tauko ennen sitä: Di - tt. Kokeilkaa kotona! ;)

Vielä olisi muutamia opittuja juttuja kerrottavana, mutta taidan jättää ne ensi kertaan.  En tiedä olenko itse ollut tarkkaamaton ruotsin tunneilla, mutta mielestäni ääntämisharjoituksia pitäisi sisältää opetukseen paljon enemmän! Näitä on ollut tosi mielenkiintoista harjoitella, mutta kuten sanottu - arkipäivän puhetilanteissa nämä jää vielä täysin huomiotta. Ääntäminen ei ole se suurin huolen aihe, kun yrittää muodostaa järkevää lausetta ja muistella oikeaa sanaa. Ehkä vielä joskus.

Tässä esimerkkejä tutuista sanoista ja fraaseista ja miten ne "pitäisi" lausua. Kokeilkaa kotona ja muistakaa ottaa mukaan se riikinruotsin laulanta!

Min bil --> Mimbil
Tisdag --> Tista
Gruppbiljett --> Grupppiljett
Jag har aldrig sett henne --> Ja a aldri settna
Vad sa du? --> Vasaru?
Ja, det har jag --> Ja, de a ja.
Jag talar inte arabiska --> Ja talante arabiska.

Sitten vielä kuva eväistä, joiden avulla jaksaa lukea! Olen muuten syönyt täällä huomattavan paljon Fazerin sinistä, en tiedä miksi. Koti-ikävän piikkiin... Hyvää viikonlopun jatkoa!



torstai 6. helmikuuta 2014

Opiskelua ja afterworkkia sopivassa suhteessa

Oj då, kun tämä tyttö on pahasti jäljessä lukemisissa. Laskin juuri, että viikonlopun aikana pitäisi lukea noin 900 sivua, niin olisin taas aikataulussa. Sanomattakin on selvää, että ei tule tapahtumaan, mutta en viitsi ottaa tuosta sen suurempaa stressiä. Så småningom, pikkuhiljaa! Kun saan luettua vielä tuosta yhdestä kirjasta viimeiset 20 sivua, niin olen lukenut kaiken ensimmäiselle kouluviikolle määrätyn. Ja nyt tosiaan alkaa olla kolmas viikko taputeltu... Perästä tullaan!

Vaikka hommaa tosiaan on kohtuullisen paljon, niin siitä huolimatta olen edelleen todella tyytyväinen kurssivalintaani. Juuri yksi suomityttö valitteli, ettei pääse oikein puhumaan ruotsia muualla kuin muutaman kerran kuussa kokoontuvalla kielikurssilla. Muakin on alkanut harmittamaan, (kiitos Kotus, että saan nyt kirjoittaa alkaa harmittamaan eikä alkaa harmittaa!) että kevään kurssini on englanniksi. Periaatteessa kiva päästä helpommalla ja nautiskella keväästä, mutta toisaalta haluaisin jatkaa ruotsin harjoittelua. Viisi kuukautta on muutenkin niin lyhyt aika kielen oppimiselle. Mitenköhän ruotsin taitoa saisi ylläpidettyä myös Suomessa?


Ensi viikolla on taas kaksi seminaaria, eli kaksi ryhmätyötä esiteltävänä, jaiks! Tänään juuri keskustelimme ryhmäläisteni kanssa tehtävänannosta ja ai että kun oli taas vaikeaa. Välillä tuntuu, että hei mähän osaan ja pystyn sanomaan jotain, mutta seuraavana päivänä saattaa fiilis olla taas aivan päinvastainen. Tänään en saanut suustani paljoa mitään, kun kaikki energia meni ymmärtämiseen. Ryhmäläiseni olivat kuitenkin todella kilttejä ja antoivat minulle kirjoitettavaksi kaikista helpoimman osuuden. En joka kerta kehtaa niitä itse pyytää, mutta ehkä se on lopputuloksenkin kannalta parasta, jos minä kirjoitan hieman yksinkertaisimmista aiheista. Oma osuuteni on kertoa globalisaatiosta yleisesti, kun taas loput ryhmäläiset selvittävät globalisaation vaikutuksia työmarkkinapolitiikkaan valtion, työnantajajärjestöjen sekä ammattiliittojen kannalta.

Ei elämä kuitenkaan pelkästään lukemista ja seminaaritöitä ole ollut, vaan kaikkea hauskaakin on päiviin mahtunut. Luultavasti siksi olenkin niin paljon jäljessä lukemisessa. :) Tiistain afterworkeilla oli taas hauskempaa kuin pitkään aikaan! Tai siis hauskempaa kuin yhteen päivään, sillä sunnuntain Speedfikassa oli kyllä niin hauskaa myös. Arkisin viideltä alkaa siis monissa pubeissa afterwork. Täällä on muuten paljon enemmän brittiläistyylistä pubi-kulttuuria kuin Suomessa ja tiistai-iltanakin paikat olivat täynnä. Suomessa afterwork on yleensä aina vain nestemäisessä muodossa, eikä monista pubeista tai baareista edes saa ruokaa.

Sommersbytä, oi kyllä!
Meidän afterworkkimme oli King's Head nimisessä brittipubissa. Kun osti juoman noin neljällä eurolla sai myös syödä buffetista. Eihän se ruoka mitään ihmeellistä gourmeta ollut, mutta opiskelijan lompakko ja vatsa kiittivät! Yksi hyvä syy muuten tulla Ruotsiin vaihtoon: täältä löytyvät kaikki tutut sidukat Rekordeligista Sommersbyhyn. Paikalla oli taas huipputyyppejä muun muassa Ruotsista, Itävallasta, Liettuasta, Turkista, Espanjasta, Italiasta, Saksasta ja Hollannista. Keskustelut pyörivät lähes koko ajan eri maiden tavoissa sekä kulttuurieroissa, niin mielenkiintoista! Turkkilainen tyttö sanoi, että olen "puheliain suomalainen, kenet hän on tavannut". Nooo, sen nyt tietää, ettei rima ole kovin korkealla. :D

Olimme kuuliaisia opiskelijoita ja lähdimme kotiin jo ennen yhdeksää. Tästä huolimatta nukuin seuraavan aamun luennon ohi - se siitä "en skippaa yhtäkään luentoa"-lupauksesta. Hups.

PS: Vaihtohaut ovat muuten alkaneet, jos yhtään tekee mieli maailmalle, lähelle tai kauas, niin oi kyllä, just do it! Oletteko kuulleet siitä tyypistä, joka katui vaihtoon lähtöä? No en minäkään!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Speedfika



Suomi-pöytä jäi kovin yksinäiseksi
Sunnuntaina oli Göteborgin yliopiston opiskelijajärjestö GISAn järjestämä Speedfika-tapahtuma, joka onnistui todella hyvin! Järjestäjät sanoivat, että edellisellä kerralla osallistujia oli ollut noin 30, mutta nyt meitä oli yli sata. Fikaa ja purtavaa sai ostaa pientä, opiskelijaystävällistä maksua vastaan. Asetuimme kahteen pitkään pöytään istumaan niin, että jokaisella oli joku istumassa vastapäätä. Sadan ihmisen organisoiminen oli tietenkin haastavaa, joten varsinaisen Speedfikan aloittamiseen meni noin tunti. Se ei kyllä haitannut ollenkaan, ensimmäisen juttukaverin kanssa sai keskustella oikein kunnolla.

Tapahtuma oli aivan mielettömän kiva, pitää vinkata HY:n kv-vastaaville tästä! Jokaisen kanssa puhuttiin muutaman minuutin ajan, mikä on tietenkin todella vähän. Kaikkien kanssa juttu jäi kesken, mutta ehkä se on tarkoituskin. Onhan tässä vielä kesään asti aikaa jatkaa. Itseäni jäi mietityttämään se, miten oikea speed-dating järjestetään: miten deittailijat osoittavat kiinnostuksensa sitä/niitä henkilöitä kohtaan, joiden kanssa haluavat jatkaa tutustumista? Ja ennen kaikkea: entä jos jonkun kanssa ei kukaan halua jatkaa? :( Entä jos kaikki haluavat jatkaa saman tyypin kanssa?


Yliopiston päärakennus
Nurmikko!
Hauskinta tässä Speedfikassa oli tietenkin se, että keskustelijoita oli niin monesta eri maasta. Puhuin muun muassa espanjalaisen ja meksikolaisen tytön kanssa. He ovat tulossa keväällä käymään Helsingissä päiväreissulla ja annoin heille Harjun saunan tiedot, että pääsevät kokemaan suomalaisen saunan.  Huomasin muuten, että nyt kun on pari viikkoa käyttänyt kaiken aivokapasiteettinsa ruotsin puhumiseen, niin espanja on hävinnyt mielestä aivan kokonaan! Ei sitä kauhean paljon tässä päässä ole ollutkaan, mutta nyt tuntuu ettei mitään tule mieleen. No, yksi kieli kerrallaan. Ehkä seuraavaksi sitten Espanjaan tai lattareihin harjoittelemaan. ;)

Ruotsalaisen pojan kanssa puhuin lähinnä englantia. Vaikka pyrin puhumaan ruotsia mahdollisimman paljon, niin on kiva, että aina ei ole pakko. Voitte kuvitella kun sata ihmistä höpötti toisilleen kauhealla kiireellä, niin siitä tuli aikamoinen meteli. Ruotsi sujuu jo melko hyvin, mutta heti jos tulee tällaisia häiriötekijöitä, niin ymmärtäminen on todella paljon vaikeampaa. Samoin huomaan puhuvani päivisin paljon paremmin kuin iltaisin väsyneenä. On kuitenkin hauska huomata, että jotkut asiat ja sanat alkavat tulla mieleen ennemmin ruotsiksi kuin englanniksi. Niinpä puhuin sujuvaa sekoitusta pojalle: "In Finland we have this varuhuset called Stockmann".


Pedagogen
Avenyn
Kohdalleni tuli myös kolme suomalaista tyttöä. Yhden tunsin jo entuudestaan ruotsin kurssilta, joten urhoollisesti puhuimme ruotsiksi! Joskus on helpompi puhua toiselle saman tasoiselle, kuin natiiville. Ei tule suorituspaineita. Yhden suomalaisen olin tavannut jo ensimmäisen päivän infotilaisuudessa. Tällöin istuimme vierekkäin ja kysyin häneltä englanniksi, mistä hän on. Hän vastasi, että Suomesta, johon minä vastasin suomeksi, että niin minäkin. Mutta sitten kävikin ilmi, että tyttö on kotoisin Ahvenanmaalta, eikä puhu kovin sujuvaa suomea! Aivan mieletön tuuri, meidän täytyy ehdottomasti käydä fikalla niin, että minä puhun ruotsia ja hän suomea. :)

Kolmas suomalainen tyttö tuli kohdalleni Speedfikan loppupäässä ja ai että tuntui hassulta puhua suomea! Sanat eivät meinanneet tulla millään ja omaa puhetta kuunteli eri tavalla. Tämä ilmiö johtui varmaan Speedfikan intensiivisyydestä. Jokaisen uuden keskustelukumppanin kanssa halusi puhua mahdollisimman paljon ja sitten taas tulikin uusi henkilö eteen. Lopetettuamme suurin osa olikin aivan näännyksissä. :D

Lisäksi juttelin itävaltalaisen, sveitsiläisen, unkarilaisen, puolalaisen, parin italialaisen, japanilaisen ja taiwanilaisen kanssa. Aivan mielettömiä tyyppejä kaikki! Taiwanilainen oli otettu, kun tiesin ylipäänsä missä Taiwan on (edelliset eivät ilmeisesti olleet tienneet - perus yliopisto-opiskelijat:D), italialaiset huitoivat käsillään minkä ehtivät ja japanilainen puhui muumeista. Taiwanilainen ja toinen italialainen olivat ehtineet jo avantouimaankin! Ihmettelivät sitten, että miten niin en ole koskaan käynyt avannossa, jos kerran olen Suomesta. Espanjalainen puolestaan kysyi, juoksemmeko me suomalaiset aina saunasta alasti lumeen. Siinä vasta olisikin näky lauantai-iltana, kun joka kerrostalosta hullut suomalaiset heittävät lumienkelit Manskun varressa.


 
Joku voisi ajatella, että Speedfika/dating on tylsää, kun koko ajan ihminen vaihtuu ja aiheet pysyvät samoina: nimi, mistä on kotoisin, mitä opiskelee, miksi tulit Ruotsiin jne. Mutta näin ei todellakaan ole! Totta kai itsestä on vähän tylsää kertoa aina samat asiat ("Miten puhut ruotsia jos olet Suomesta?"), mutta uudesta ihmisestä nämä asiat haluaa ehdottomasti tietää. GISAlaiset olivat tulostaneet meille valmiiksi keskustelunaiheita paperille hiljaisia hetkiä varten, mutta en usko, että kukaan käytti niitä. 

Speedfikan jälkeen alkoi Language Cafe. Menin ruotsin kielen pöytään, niin kuin suurin osa muistakin suomalaisista. Suomen pöytä oli tyhjillään, hyvä me kielitaitoiset suomalaiset! Monet ulkkarit ovat muuten olleet todella hämmästyneitä siitä, että kaikki suomalaiset ovat opiskeleet ainakin kolmea kieltä ja monilla on lukiosta tai yliopistolta vielä neljäskin kieli. Ollaan ylpeitä, vaikka ei se pakkoruotsi aina silloin yläasteella kauheasti hymyilyttänytkään!

Siinä vielä höpöttelimme ruotsia jonkin aikaa. Suomalaisten lisäksi pöydässä oli muutamia saksalaisia sekä virolainen ja pari ruotsalaista. Yksi espanjalainenkin kävi kokeilemassa luettuaan yhden kurssin ruotsia. Hyvin sujui, vaikka kaikki olivatkin vähän eri tasoilla.

Täällä on muuten nyt ollut pari päivää todella keväinen ilma. Aurinko paistaa, lämmintä on 4-5 astetta ja lumi on sulanut lähes täysin. Nurmikko vihertää ja asfaltti tuntuu jalkojen alla, perus helmikuun alku. Muistan vuosi sitten runsaslumisen talven jälkeen, kun sai ensimmäisen kerran kävellä asfaltilla, tunne oli mieletön! Nyt ei samaa efektiä tullut, kun en ole lumesta nauttinut muutamaa viikkoa enempää. Ulkkaritkin ovat ihan hämmentyneitä, että mihin se lumi meni? No, eiköhän se takatalvi sieltä taas yllätä. :) Kuvituksena kauniita rakennuksia Göteborgista, odotan jo kevättä, jolloin kaikki on vielä sata kertaa kauniimpaa!