maanantai 10. helmikuuta 2014

Ruotsin tunnilla opittua, osa 2

Voisin jatkaa vielä vähän ruotsin kurssilla läpikäydyistä asioista. Hirveän montaa ei ehkä kiinnosta lukea kielioppisäännöistä vapaa-ajalla, mutta nämä ovat ennemminkin oman oppimiseni tueksi. :) Seuraava kurssi kerta on vasta puolentoista viikon päästä, joten siihen asti ainakin saatte olla rauhassa näiltä kirjoituksilta.


Suomessa sanojen paino on aina ensimmäisellä tavulla. Pöytä, tuoli, ihminen, tyttö jne. Totta kai sanan muitakin osia voi painottaa, mutta se johtuu yleensä puhetilanteesta, esimerkiksi Ahaa! Useimmissa kielissa sananpaino on aina tietyllä tavulla, ensimmäisellä, toisella, viimeisellä tai toiseksi viimeisellä. Mutta eipä vaan ruotsissa, ruotsissa on liikkuva sanapaino, jee! Ja ne sanovat, että suomi on vaikea kieli... Ruotsin kielessä sanapaino voi olla millä tahansa edellä mainituista tavuista.

Opettaja selitti meille karkea jaottelun näin:
1. Vanhoissa sanoissa paino on yleensä ensimmäisellä tavulla, esimerkiksi skriva.
2. Ranskan kielestä vaikutteita saaneeissa sanoissa paino on viimeisellä tavulla: affär.
3. Saksasta vaikutteita saaneissa sanoissa paino on toisella tavulla: gemensam.
4. Latinasta vaikutteita saaneissa sanoissa paino on toiseksi viimeisellä tavulla: kilometer.

Ihan kiva jaottelu (joskin poikkeuksia löytyy aina), mutta enhän mä tietenkään tiedä mitkä sanat ovat tulleet mistäkin kielestä. Eli taas kerran, oppiminen täytyy tehdä aktiivisella kuuntelulla. Ja tässä oli vasta sanapainot, sitten on vielä fraasipainotukset! Eli mitä sanaa missäkin lauseessa tulisi painottaa? Ei ole helppoa ei...


Sanoja, jotka yleensä painotetaan lauseessa: substantiivit (erisnimet ja objektit), verbit, adjektiivit ja lukusanat. Sanoja, joita ei yleensä painoteta: pronominit, prepositiot (paitsi partikkelit), konjunktiot sekä lauseadverbit esimerkiksi inte. Tässä opettajan käyttämä esimerkki:

Peter läser.
Peter läser en bok.
Han läser en bok. (Pronominia ei painoteta, erisnimiä painotetaan)
Han ligger och läser. (Tässä on kyse kokonaisuudesta, jossa vain jälkimmäinen osa painottuu..)
Han ligger i sängen och läser. 

Jep jep! Näihin sääntöihin on tietenkin poikkeuksia (kukapa ei poikkeuksista tykkäisi!), kuten kontrastbetoning. Sääntöjen vastaisesti voidaan ääntää, jos halutaan oikein painottaa jotain tiettyä asiaa. Esimerkiksi sanaa inte ei yleensä painoteta, mutta jos haluaa varmistaa, että kielto menee perille asti, niin silloin painotetaan. Kontrastiääntämisessä painotus kertoo lauseen lisäksi jotain enemmän. Opettajan käytti esimerkkinä apteekkiin menoa, joka normaalisti lausutaan näin: Jag vill gå till apoteket idag. Jos lauseessa painottaa muita osia, sen merkityskin muuttuu hiukan.

Jag vill gå till apoteket idag. (Minä, et sinä.)
Jag vill gå till apoteket idag. (Haluaisin, mutta en voi/saa.)
Jag vill till apoteket idag. (Kävelen, en mene bussilla.)

Ja niin edelleen! Sellaisia piilomerkityksiä, aika samanlaisia kuin suomen kielessäkin. Vieraassa kielessä sitä saattaa painottaa vähän milloin mitäkin, jolloin natiivin korvaan lause saattaa kuulostaa hassulta. Itse ainakin huomaan monesti painottavani inte-sanaa ja yllätyin kuullessani, ettei se ole tapana. Puhuimme myös erään suomalaisen tytön kanssa, että kun lukee itsekseen ääneen tekstejä ja yrittää lausua mahdollisimman ruotsalaisittain, se kuulostaa jollain tapaa "feikiltä". Varmaan se johtuu siitä, ettei siihen ole tottunut eikä se tule luonnostaan. Varmasti jokainen on joskus kokeillut matkia riikinruotsia ja huvittavaahan se on, etenkin kun ei osaa.

Handelshögskolan
Itselleni vaikein asia ruotsin lausumisessa on puheen rytmi ja melodia. Täällä puhutaan kahdesta eri aksentista. En accent ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin englannin kielen sana an accent. Jos joku puhuu suomalaisella aksentilla, se on ruotsiksi finska betoning / brytning. 1. aksentissa painotus menee ylöspäin lausutussa tavussa ja 2. aksentissa painotus menee alaspäin. Nämä ovat itselle ainakin tosi vaikeita juttuja ja välillä ero lausutuissa sanoissa on todella pieni. Harmi vaan, että se pieni ero saattaa muuttaa koko sanan merkityksen. Tällaista ei meillä suomen kielessä tapahdu: kuusi sanotaan aina kuusi, oli kyse sitten puusta tai numerosta! Tässä muutama esimerkki sanoista, joiden merkitys vaihtuu aksentin mukaan:
Tanken (tankki, aksentti 1) - Tanken (ajatus, aksentti 2)
Stegen (rappuset, aksentti 1) - Stegen (tikapuut, aksentti 2)
Tecken (merkki, aksentti 1) - Täcken (peitto, aksentti 2)

Ei  ole helppoa ei. Nämä tuntuvat niin pilkun viilaukselta, mutta toisaalta saattavat olla todella tärkeitä. Jos haluat vaikka kysyä vastaantulijalta ohjeita jollekin tietylle baanalle (banan - "baanan"), mutta et osaa painottaa oikeaa tavua, saatatkin kysellä tietä lähimmälle banaanille (banan - "banaan").

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti