Speedfika

Suomi-pöytä jäi kovin yksinäiseksi

Sunnuntaina oli Göteborgin yliopiston opiskelijajärjestö GISAn järjestämä Speedfika-tapahtuma, joka onnistui todella hyvin! Järjestäjät sanoivat, että edellisellä kerralla osallistujia oli ollut noin 30, mutta nyt meitä oli yli sata. Fikaa ja purtavaa sai ostaa pientä, opiskelijaystävällistä maksua vastaan. Asetuimme kahteen pitkään pöytään istumaan niin, että jokaisella oli joku istumassa vastapäätä. Sadan ihmisen organisoiminen oli tietenkin haastavaa, joten varsinaisen Speedfikan aloittamiseen meni noin tunti. Se ei kyllä haitannut ollenkaan, ensimmäisen juttukaverin kanssa sai keskustella oikein kunnolla.

Tapahtuma oli aivan mielettömän kiva, pitää vinkata HY:n kv-vastaaville tästä! Jokaisen kanssa puhuttiin muutaman minuutin ajan, mikä on tietenkin todella vähän. Kaikkien kanssa juttu jäi kesken, mutta ehkä se on tarkoituskin. Onhan tässä vielä kesään asti aikaa jatkaa. Itseäni jäi mietityttämään se, miten oikea speed-dating järjestetään: miten deittailijat osoittavat kiinnostuksensa sitä/niitä henkilöitä kohtaan, joiden kanssa haluavat jatkaa tutustumista? Ja ennen kaikkea: entä jos jonkun kanssa ei kukaan halua jatkaa? :( Entä jos kaikki haluavat jatkaa saman tyypin kanssa?

Yliopiston päärakennus

Nurmikko!

Hauskinta tässä Speedfikassa oli tietenkin se, että keskustelijoita oli niin monesta eri maasta. Puhuin muun muassa espanjalaisen ja meksikolaisen tytön kanssa. He ovat tulossa keväällä käymään Helsingissä päiväreissulla ja annoin heille Harjun saunan tiedot, että pääsevät kokemaan suomalaisen saunan.  Huomasin muuten, että nyt kun on pari viikkoa käyttänyt kaiken aivokapasiteettinsa ruotsin puhumiseen, niin espanja on hävinnyt mielestä aivan kokonaan! Ei sitä kauhean paljon tässä päässä ole ollutkaan, mutta nyt tuntuu ettei mitään tule mieleen. No, yksi kieli kerrallaan. Ehkä seuraavaksi sitten Espanjaan tai lattareihin harjoittelemaan. ;)

Ruotsalaisen pojan kanssa puhuin lähinnä englantia. Vaikka pyrin puhumaan ruotsia mahdollisimman paljon, niin on kiva, että aina ei ole pakko. Voitte kuvitella kun sata ihmistä höpötti toisilleen kauhealla kiireellä, niin siitä tuli aikamoinen meteli. Ruotsi sujuu jo melko hyvin, mutta heti jos tulee tällaisia häiriötekijöitä, niin ymmärtäminen on todella paljon vaikeampaa. Samoin huomaan puhuvani päivisin paljon paremmin kuin iltaisin väsyneenä. On kuitenkin hauska huomata, että jotkut asiat ja sanat alkavat tulla mieleen ennemmin ruotsiksi kuin englanniksi. Niinpä puhuin sujuvaa sekoitusta pojalle: "In Finland we have this varuhuset called Stockmann".

Pedagogen

Avenyn

Kohdalleni tuli myös kolme suomalaista tyttöä. Yhden tunsin jo entuudestaan ruotsin kurssilta, joten urhoollisesti puhuimme ruotsiksi! Joskus on helpompi puhua toiselle saman tasoiselle, kuin natiiville. Ei tule suorituspaineita. Yhden suomalaisen olin tavannut jo ensimmäisen päivän infotilaisuudessa. Tällöin istuimme vierekkäin ja kysyin häneltä englanniksi, mistä hän on. Hän vastasi, että Suomesta, johon minä vastasin suomeksi, että niin minäkin. Mutta sitten kävikin ilmi, että tyttö on kotoisin Ahvenanmaalta, eikä puhu kovin sujuvaa suomea! Aivan mieletön tuuri, meidän täytyy ehdottomasti käydä fikalla niin, että minä puhun ruotsia ja hän suomea. :)

Kolmas suomalainen tyttö tuli kohdalleni Speedfikan loppupäässä ja ai että tuntui hassulta puhua suomea! Sanat eivät meinanneet tulla millään ja omaa puhetta kuunteli eri tavalla. Tämä ilmiö johtui varmaan Speedfikan intensiivisyydestä. Jokaisen uuden keskustelukumppanin kanssa halusi puhua mahdollisimman paljon ja sitten taas tulikin uusi henkilö eteen. Lopetettuamme suurin osa olikin aivan näännyksissä. :D

Lisäksi juttelin itävaltalaisen, sveitsiläisen, unkarilaisen, puolalaisen, parin italialaisen, japanilaisen ja taiwanilaisen kanssa. Aivan mielettömiä tyyppejä kaikki! Taiwanilainen oli otettu, kun tiesin ylipäänsä missä Taiwan on (edelliset eivät ilmeisesti olleet tienneet - perus yliopisto-opiskelijat:D), italialaiset huitoivat käsillään minkä ehtivät ja japanilainen puhui muumeista. Taiwanilainen ja toinen italialainen olivat ehtineet jo avantouimaankin! Ihmettelivät sitten, että miten niin en ole koskaan käynyt avannossa, jos kerran olen Suomesta. Espanjalainen puolestaan kysyi, juoksemmeko me suomalaiset aina saunasta alasti lumeen. Siinä vasta olisikin näky lauantai-iltana, kun joka kerrostalosta hullut suomalaiset heittävät lumienkelit Manskun varressa.

 

Joku voisi ajatella, että Speedfika/dating on tylsää, kun koko ajan ihminen vaihtuu ja aiheet pysyvät samoina: nimi, mistä on kotoisin, mitä opiskelee, miksi tulit Ruotsiin jne. Mutta näin ei todellakaan ole! Totta kai itsestä on vähän tylsää kertoa aina samat asiat ("Miten puhut ruotsia jos olet Suomesta?"), mutta uudesta ihmisestä nämä asiat haluaa ehdottomasti tietää. GISAlaiset olivat tulostaneet meille valmiiksi keskustelunaiheita paperille hiljaisia hetkiä varten, mutta en usko, että kukaan käytti niitä. 

Speedfikan jälkeen alkoi Language Cafe. Menin ruotsin kielen pöytään, niin kuin suurin osa muistakin suomalaisista. Suomen pöytä oli tyhjillään, hyvä me kielitaitoiset suomalaiset! Monet ulkkarit ovat muuten olleet todella hämmästyneitä siitä, että kaikki suomalaiset ovat opiskeleet ainakin kolmea kieltä ja monilla on lukiosta tai yliopistolta vielä neljäskin kieli. Ollaan ylpeitä, vaikka ei se pakkoruotsi aina silloin yläasteella kauheasti hymyilyttänytkään!

Siinä vielä höpöttelimme ruotsia jonkin aikaa. Suomalaisten lisäksi pöydässä oli muutamia saksalaisia sekä virolainen ja pari ruotsalaista. Yksi espanjalainenkin kävi kokeilemassa luettuaan yhden kurssin ruotsia. Hyvin sujui, vaikka kaikki olivatkin vähän eri tasoilla.

Täällä on muuten nyt ollut pari päivää todella keväinen ilma. Aurinko paistaa, lämmintä on 4-5 astetta ja lumi on sulanut lähes täysin. Nurmikko vihertää ja asfaltti tuntuu jalkojen alla, perus helmikuun alku. Muistan vuosi sitten runsaslumisen talven jälkeen, kun sai ensimmäisen kerran kävellä asfaltilla, tunne oli mieletön! Nyt ei samaa efektiä tullut, kun en ole lumesta nauttinut muutamaa viikkoa enempää. Ulkkaritkin ovat ihan hämmentyneitä, että mihin se lumi meni? No, eiköhän se takatalvi sieltä taas yllätä. :) Kuvituksena kauniita rakennuksia Göteborgista, odotan jo kevättä, jolloin kaikki on vielä sata kertaa kauniimpaa!