Borta bra men hemma bäst

Täällä ollaan! Suomessa, Töölössä, kotona. Kolmas päivä menossa ja arkeen on palattu oikein ryminällä: maanantaina on tentti, johon pitäisi lukea vielä sellaiset 500 sivua. Mutta koska lukeminen ilman lukemisen välttelyä on opiskelijalle täysin vieras konsepti, tulin kirjoittelemaan nopeasti fiiliksiä kotiinpaluusta.

Göteborg päätti ilahduttaa viimeistä päivääni rankkasateella (kuinka yllättävää), joten suunnitelmat piknikfestivaaleista piti pistää uusiksi. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sain viettää ihanaa viimeistä päivää ystävien, biljardin, viinin ja myöhemmin vielä klubilla jorailun merkeissä. Olo oli vähän epätodellinen, enkä oikein meinannut tajuta, että olen ihan oikeasti lähdössä. En varmaan ole ihan tajunnut vieläkään. Tunnelma läksiäisissä oli mukava, itkukin pysyi melko hyvin aisoissa. Olin varannut mukaan 20 nenäliinaa, joista käytin seitsemän. Tätä voin pitää hyvänä suorituksena.

Sain suklaata. Se auttaa aina.

Otin vielä viimeisen kuvan mun lemppariseinästä..

Oloffin rappusia ei tule ikävä! Tai no ehkä vähän...

Hejdå

Lähtöpäivänäkään en ehtinyt liikaa masistella, kun siivosin vielä viimeisetkin villakoirat asunnostani. Peitto ja tyyny eivät todellakaan mahtuneet matkalaukkuun, joten vein ne lähikauppamme edessä jo kuukausia kerjänneelle naiselle. Nainen ilostui ja itse sain (jos ymmärsin oikein) ikuisen siunauksen. En ehtinyt myöskään herkistellä asunnosta ja asuinalueelta lähtöä, koska 20 kiloisen matkalaukun raahaaminen vei kaiken huomioni. Ratikalla vielä viimeisen kerran keskustaan ja sieltä lentokenttäbussiin. Bussin ajaessa keskustan läpi otin sarjakuvauksella kuvia tutuista paikoista. Suurin osa kuvista on tärähtäneitä, mutta onpahan ainakin muistoja kaikista tärkeistä paikoista. Esimerkiksi lähikauppa Willysin mainoskyltistä:

Kotiinpaluu oli kivaa, enkä saanut pelkäämiäni itkukohtauksia lentokentällä. Olin luultavasti surrut lähtöä jo etukäteen niin huolella, ettei kyyneliä enää riittänyt. Mikko oli vastassa kentällä, Helsinki oli kaunis ja valoa riitti reippaasti vielä iltakymmenen jälkeen. Kotona odotti Huggsy, kukkia, meidän karikatyyripiirros seinällä, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä Dops-keksejä. Ei paljon enempää voisi pyytää! Melkein tuntui kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Mitään paluushokkia ei ole tullut, mutta jotkut pikkujutut ovat kyllä tuntuneet hassuilta muutaman kuukauden poissaolon jälkeen:

- Kaikki puhuvat suomea. Tämä on ollut outoa ja jopa häiritsevää nämä ensimmäiset päivät! Kun yhtäkkiä ymmärtääkin kaiken, niin jää kuuntelemaan jokaisen vastaantulijan puhetta. Ja nyt täytyy taas muistaa, että kaikki ymmärtävät myös omat puheeni. Pitää alkaa vähän miettiä, mitä suustaan päästää.. Ja ähh Spotifyn mainoksetkin on nyt suomeksi.... täytynee vihdoin hankkia premium.
- Tavaran määrä. Avasin vaatekaappini olettaen, että siellä olisi muutama vaatekappale, joita en ottanut mukaan Ruotsiin. Oikeasti järkytyin, kun kaappi oli aivan täynnä, vaikka en ollut vielä edes purkanut matkalaukkua. Okei, meillä on täällä tosi vähän säilytystilaa (ikävä Göteborgin vaatekaappia!), mutta silti. Kuinka paljon sitä oikein tarvitsee? Käytiin heti ensimmäisenä päivänä Mikon kanssa molemmat omat kaappimme läpi ja karsittiin kaikki turha pois.
- Suomenruotsi kuulostaa hassulta. En todellakaan oppinut puhumaan ruotsalaisella aksentilla, mutta korva kyllä tottui siihen nopeasti. Nyt suomenruotsi kuulostaa vähän hassulta, jotenkin yliartikuloidulta. Toisaalta hyvä vaan, sitä on helpompi ymmärtää!
- Juopot. Niin, en nähnyt Göteborgissa yhtäkään juoppoa / juopunutta henkilöä päiväsaikaan, vaikka liikuin keskustassa lähes päivittäin viiden kuukauden ajan. Kaverini, joka oli vaihdossa 9 kuukautta, näki yhden. Ja sekin puhui suomea. Että niin. Juoppovajaus saatiin onneksi täytettyä heti ensimmäisenä päivänä Suomessa.
- Aikavyöhyke. Hömm, mulla oli vähän ongelmia käsittää, että ollaan nyt Mikon kanssa samalla aikavyöhykkeellä. Mikon piti lähteä töistä 16:30 ja soitin sille 15:45, koska automaattisesti lisäsin aikaan yhden tunnin. "Joko sä oot lähtenyt?" "En..?" "MIKSI?????". Niin...

Maailman kaunein kirkko

Finnair SkyWheel

Käytiin vähän kaupungilla pyörimässä ja olin aivan intopiukkana. Osoittelin Tuomiokirkkoa ja kiskoin Mikkoa hihasta: "Katso!!". Ihan kuin olisin nähnyt sen ensimmäistä kertaa. Kyllä Helsinki on vaan kaunis! Mukavaa olla kotona. Ikävä Göteborgiin riipaisee aina välillä, mutta onneksi sinne pääsee vielä takaisin. Nyt takaisin tenttikirjan pariin, sitten kun tämä tentti on ohi, niin alkaa KESÄ.