keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nu ska vi tala svenska!

Ruotsi. Toinen kotimainen. Melkein jokaisella on kyseisestä kielestä joku mielipide. Tässä vähän mietintöjä siitä, millaisella kielitaidolla olen Göteborgiin lähdössä sekä omasta suhteestani ruotsinkieleen.

Yläasteella ruotsin opiskelu oli vähän nihkeää. Sain ihan ok arvosanoja (6-8), mutta joku asenneongelma siihen kieleen oli. Mistähän sekin tulee? Ei mikään muu kieli herätä samanlaista vastustusta kuin ruotsi. :D Tunnustaako muutkin kärsineensä samasta ongelmasta? Johtuuko se siitä, että on pakko? Kukaan ei kuitenkaan puhu pakkoenglannista. No, joka tapauksessa, suhteeni ruotsiin ei alkanut kovin lupaavasti. Lukion ensimmäisenä vuotena kolmen ensimmäisen kurssin arvosanat olivat 7, 5 ja 7. Inte så bra!

Lukion ekan vuoden jälkeen, eli kesällä 2008, lähdinkin sitten kolmeksi viikoksi kielikurssille Gotlantiin. Opettajat yhtä lukuun ottamatta olivat suomalaisia ja ryhmämme koostui vain suomalaisista, joten mikään huippupuhuja minusta ei tuolla matkalla tullut. Ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntui, että hiffasin sen kielen idean! Kun sitten syksyllä koulu taas alkoi, niin nappasin seuraavasta kurssista ysin! Opettaja tuli kysymään palautuksen jälkeen hienovaraisesti, että miten moinen on mahdollista. :D Kirjoituksissa keskipitkästä ruotsista tuli eximia, jag var stolt över mig!

 Uusi sanakirja, ton kun käy läpi ennen lähtöä...

Hirveästi ei ruotsia ole tullut käytettyä, mitä nyt satunnaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Yliopiston pakollisen kurssin kävin vuosi sitten, se meni ihan mukavasti. Perusteet, kielen rakenteet ja kielioppi on hallussa ihan hyvin. Sanastoa pitäisi treenailla. Ymmärrän lukemaani hyvin ja kirjoittaminenkin sujuu ihan ok (hitaasti ja sanakirjan kanssa..:D), mutta suurin ongelma tulee olemaan puhumisessa ja kuullun ymmärtämisessä. Suomenruotsalaista ruotsin opettajaa ymmärsi kyllä helposti yliopistolla, hän kun puhui hitaasti ja selkeästi. Eri juttu heti kun olen yrittänyt katsoa esimerkiksi FST:tä ilman tekstejä tai salakuunnellut ratikassa ruotsia puhuvia! Ahdistus!

Arkielämä ja sosiaaliset tilanteet Ruotsissa eivät jännitä hirveästi, koska aina voi auttaa englannilla. Uskon myös, että paikalliset ovat vain otettuja, kun yritän sönkätä muumipeikko-ruotsia. Itse ainakin olisin. Eniten jännittää ne kurssit, niistä kun olisi pakko päästä läpi! Ja kuulemma Göteborgin yliopistossa ei ole samanlaisia kalvosulkeisia kuin meillä, vaan kurssit ovat enemmän seminaarityyppisiä. Hieno juttu periaatteessa, mutta jos ei ymmärrä, mistä puhutaan, niin ei voi edes kirjoittaa muistiinpanoja powerpointeista. :D  Ryhmätöiden tekeminen on myös varmaan oma haasteensa ja erityisesti niiden esittäminen. Enpä olisi uskonut, että vielä tässä iässä saa kokea jännitystä/pelkoa/ahdistusta siitä, että joutuu puhumaan luokan eteen. :D

Kun sain keväällä tietää, että minut on hyväksytty Helsingin yliopiston puolesta vaihto-opiskelijaksi, niin minulla oli suuret suunnitelmat ruotsin harjoittelemisen suhteen. Silloin oli kymmenen kuukautta aikaa, no worries, siinähän ehtisi opiskella vaikka uuden kielen! Nooh… Mun piti lukea ruotsinkielisiä blogeja, mutta kun suomenkieliset. Piti lukea uutisia ruotsiksi, mutta kun suomeksi. Piti katsoa FST:tä, mutta kun ei sieltä tule mitään! Sitä paitsi ahdistuin, kun en ymmärtänyt mitään. Piti mennä kielikeskuksen kurssille, mutta olin hönö ja missasin ilmoittautumiset. Piti kirjoittaa päiväkirjaa ruotsiksi, mutta sekin on jäänyt. Oj då!

Jotenkin luotan vaan siihen, että kun on pakko, niin on pakko. Kyllä se sieltä jostain tulee. Ensimmäiset viikot ovat varmasti vaikeita, mutta niin kuuluukin. Luultavasti kaksi viikkoa ennen lähtöä aloitan paniikissa ruotsintreenit. No, kävin sentään muutama päivä sitten ostamassa jättimäisen sanakirjan. Selaan sitä sitten luennolla tuskanhiki valuen ja anelen opettajalta: ”Hitaammin! Miten se kirjoitetaan? Millä kirjaimella se alkaa?!”. Niin… Lisäksi ostin (okei, Mikko osti) ruotsinkielisen romaanin: Välkömmen ut på andra sidan AnnaMaria Janssonilta. Valitsin kirjan sillä perusteella, että takakannessa luki ”Lätt att läsa!”. Saa nähdä!


Jos on vinkkejä vieraalla kielellä toimimiseen, niin tsemppiä kaivataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti