Random Friday

Alkuviikosta vaivannut koti-ikävä pyyhkiytyi täysin huippukivan perjantain myötä. Koulussa pidettiin espanjalaisen parini kanssa presentaatio puheanalyyseistamme. Olimme onnistuneet valitsemaan aika stereotypioita vahvistavat puheet: hillitty ja hallittu suomalainen sekä käsillä huitova ja lähes huutava espanjalainen. Esitys meni tosi hyvin ja saatiin paljon positiivista palautetta. Enkä voi tarpeeksi hehkuttaa miten kivaa oli pitää pitkästä aikaa esitelmä kielellä, jonka osaa. Ei muistiinpanoja, paperista lukemista, ei etukäteen harjoittelua tai google kääntäjää, JES! Vain yksi ryhmä luki esityksensä papereista ja heiltäkin opettaja pyysi, että ensi kerralla tukeutuisivat vähemmän muistiinpanoihin. Jos tällainen pyyntö olisi tullut ruotsin kielisellä kurssilla, niin olisin varmaan varannut liput itku kurkussa takaisin Suomeen!

Alunperin ei ollut tarkoitus mennä mihinkään perjantaina, vaan viettää ilta kotona ja olla lauantai aamuna pirteänä spinningissä. Vaan kuinkas sitten kävikään... Kotimatkalla tuli viesti kaverilta, että nähdään tunnin päästä afterworkilla. Ajattelin meneväni hetkeksi käymään, koska täytyyhän tytön syödä joka tapauksessa. Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa, että siinä aamuyöstä kotiin tullessani avasin heti läppärin ja peruutin seuraavan aamun spinning tunnin...

Luentosaleissa on tuollaiset kelat katossa, jotta kaikki saavat läppäreihinsä sähköä. Vad bra!

Vaihtarielämässä tykkään erityisesti avoimuudesta ja siitä, miten helposti uusiin ihmisiin tutustuu. Täällä on ihan tavallista, että jos olet sopinut treffit parin ystävän kanssa, niin paikalla onkin triplamäärä ihmisiä, kun jokainen tuo ystävänsä, koulukaverinsa tai naapurinsa mukanaan. Kv-piireissä ei tarvitse erikseen kysyä, että "Sopiiko, että ystäväni tulee myös?" (paitsi jos ollaan menossa jonkun kotiin, tietenkin!), kunhan ilmestyt paikalle. Perjantaina tunsin porukasta ainoastaan hollantilaisen ystäväni sekä hänen pari koulukaveriaan olin nähnyt kerran tai pari aiemmin. Loput kymmenisen tyyppiä olivatkin sitten uusia tuttavuuksia: kavereiden kavereita ja tutun tutun tuttuja.

Olimme afterworkilla Avenyn pubissa nimeltä Lilla London. Söin ensimmäistä kertaa tänä keväänä terassilla! Vähän tuli vilu auringon laskiessa, mutta sitä varten jokaisella terassilla on kasoittain vilttejä saatavilla. Monet vaihtarit sanovatkin, että haluavat viedä vierailulle tulevat ystävänsä johonkin Göteborgin terasseista värjöttelemään viltin alle. Se on kuulemma heidän silmissään niin ruotsalaista. Jos aurinko paistaa vähääkään on terassilla oltava, vaikka olisi kuinka kylmä. Ruoka noilla afterworkeilla ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta eipä sen tarvitsekaan, kun se on puoli ilmaista!

Syömisen jälkeen siirryimme Yaki-Da klubille ja sieltä Skål pubiin. Tässä vaiheessa seurueemme oli kutistunut viiteen: minä ja hollantilainen ystäväni, hollantilaisen kaveri Sveitsistä sekä kaksi meille illan alkaessa tuntematonta saksalaista. Saksalaiset olivat ilmeisesti Yaki-Dassa tunteneet jonkun silloin vielä isommasta seurueestamme ja lähtivät jatkamaan iltaa kanssamme. Tätä juuri tarkoitan sillä avoimuudella: seuraan saa liittyä, vaikka ei tuntisikaan ketään entuudestaan, eikä sitä koeta tungettelevana. The more the merrier.

Kuvan puu ei liity tapaukseen

Saksalaiset olivat vaihtareita Chalmerssissa (vähän niin kuin TKK) ja pyysivät meitä mukaansa yliopistolle saunomaan. Siis häh? Yliopistolle? Saunaan? Aluksi vähän epäröimme, mutta toisaalta miksipä ei? Kuinka usein sitä pääsee öiseen aikaan saunomaan yliopiston tiloihin uusien tuttavuuksien kanssa? Sitä paitsi olen käynyt viimeksi saunassa Suomessa, en edes muista milloin. Ja onneksi lähdettiin, oli nimittäin yksi ikimuistoisimmista illoista vähään aikaan. Extempore random ideat ovat yleensä niitä parhaita. Ensinnäkin Chalmersin tilat olivat ihan näkemisen arvoiset. Tuolla järjestetään aina välillä isoja bileitä, mutta en ole niihin mennyt hintavien pääsymaksujen takia. Esimerkiksi tulevat Vappubileet ovat ei-Chalmers-opiskelijalle yli 25 euroa! Nej tack!

Kello oli puolenyön paikkeilla ja yliopistolla riitti väkeä. Siellä saa noin vain hengata ja viettää iltaa? No, kyllähän Aleksandriaankin saa yöavaimen, mutta Allussa ei kyllä ole omaa baaria!? Näillä oli aulassa ihan oikea baari, jossa sai maksaa kortilla halutessaan ja siellä oli ihan oikea baarityöntekijä, ei mikään nakitettu opiskelija. En tiedä onko Suomessakin tällaista varakkailla lääkis/oikis/kauppis tiedekunnilla, mutta ei meillä vaan! Ja tuo discopallo (kuva alempana -ainoa kuva koko illalta). En tiedä roikkuuko se tuolla aina, vai ripustetaanko se viikonloppuja varten. Olin hyvin ihmeissäni, vaan ei hienoudet siihen loppuneet. Pelasimme baarin puolella hetken korttia ja odotimme saunan lämpenemistä. Chalmersilaisilla on käytössään (ainakin) kaksi tilavaa saunaa sekä uima-allas! Uima-allas oli valitettavasti suljettu, mikä on tietty ihan hyvä asia öiseen aikaan baarin ollessa auki. Kuulin jo äidin siellä haukkovan henkeään. Ei äiti, ei päästy uimaan. Eikä kaaduttu kiukaalle.

Pukuhuoneessa tarkkailin seuruelaisiani: kaikki pois vai alusvaatteilla? Alusvaatteilla, totta kai. Olisikin ollut hauskaa, kun olisin kiireellä näyttänyt vähän suomalaista mallia ja heittänyt ilkosilleni. Vähän epäilen, että ulkkarit eivät olisi seuranneet esimerkkiäni vaan antaneet minun olla älästi keskenäni. Järkytin heitä vielä kertomalla Protu-leirien perinteisistä alastomista sekasaunoista 14-15-vuoden iässä. Oli naurussa pitelemistä, kun kaverit olivat aidosti niin ihmeissään asiasta. Saksalainen sanoi muuttavansa Suomeen ja rakentavansa oman saunan. Sanoin, että tuskin tarvitsee rakentaa, tulee aika moneen taloon vakiovarusteena. Ihmetys oli suuri, kun kerroin että entisessä 46 neliön kaksiossamme oli kahden hengen sauna. Opiskelijalla oma sauna?  Sitten opetin heitä heittämään löylyä. "Ai eikö sitä kuulukaan heittää silloin, kun itse lähtee pois saunasta?"

Discopallo voisi sopia Päärakennukselle tai Porthaniaankin? Ai ei?

Näiden monikulttuuristen saunahetkien jälkeen kuivailimme (viisi ihmistä ja kaksi pyyhettä - no problem) ja puimme. Alusvaatteet eivät tietenkään ehtineet kuivaa, joten minun ja sveitsiläisen tytön paidoissa oli märät läntit kosteista rintsikoista. Haha, ei haittaa - me lähdetään klubille! Koska tietenkin - siis tietenkin - yliopiston alakerrasta löytyi vielä ihan oikea klubikin portsareineen. Ainoa ongelma oli, että klubilla kävi vain käteinen, jota minulla ja hollantilaisella ei sattunut olemaan. Mutta no problem - uusi tuttavuuttemme Sveitsistä maksoi meidät sisään ja osti vielä juomatkin. Aikamoista.

Naurettiin sveitsiläisen tytön kanssa, että harvoin sitä tulee lähdettyä yökerhoon yhtä hehkeän näköisenä. Märkien rintsikka länttien lisäksi naama oli saunasta punoittava, meikit olivat pyyhkiytyneet pois ja hiukset olivat puoliksi märät. Ei haittaa! Viihdyttiin klubilla pari tuntia tanssien. Oli ihanaa päästä tanssimaan pitkästä aikaa ja fiilis oli taas puhdasta onnea. Se fiilis, kun DJ soittaa monta monta monta hyvää biisiä putkeen!

Oli kyllä ihana ilta, kannatti lähteä. Lauantai ja sunnuntai ovatkin menneet sitten rauhallisemmissa tunnelmissa. Eilen katoin elokuvan Babe Urhea Possu, voi sitä nostalgiaa! Ja en ollut ennen tiennyt, että kyseinen klassikko on kuvattu Australiassa. Mulla oli toi pienenä VHS:nä (on edelleen) ja vaikka olen nähnyt sen kymmeniä kertoja, niin en koskaan ihmetellyt, miksei niillä ollut jouluna lunta. No, joka tapauksessa, kyllä vuoden 1995 Babe toimi hyvin vielä melkein 20 vuotta myöhemminkin. Suosittelen!