Cross-cultural communications

Viime viikolla alkoi uusi kurssi, 7,5 opintopisteen suuruinen Cross-cultural communications. Kurssi on Göteborgin yliopiston sekä Chalmersin (paikallinen TKK) yhteinen ja ensimmäinen haaste olikin löytää paikalle. Olen kiertänyt aika kattavasti kaikki keskustassa olevat yliopistorakennukset, mutta en ollut tajunnut, että yliopistoa on vielä tuol puol jokkeeki. Söpöjen pienten kanaalien lisäksi Göteborgin läpi menee ihan kunnon joki, enkä ollut koskaan ennen käynyt siellä toisella puolella. Se tuntui niin kaukaiselta ja melkein parahdin ääneen, kun huomasin, että Faculty of Applied IT sijaitsee Hissingenissä, eli siellä väärällä puolella.

No, ei se sitten ollutkaan niin kaukana. Bussilla meni keskustasta yliopistolle 10 minuuttia. Tai olisi mennyt, jos en olisi ensin mennyt sillä bussilla väärään suuntaan... Nooh, pääsin joka tapauksessa perille ja vieläpä ajoissa. Yliopistoalue oli ihan hieno, mutta muuten en oikein osaa sanoa mitään Hissingenistä. Ehkä sinne voisi joskus mennä ihan oikeasti tutustumaan.

Kuten Arbetsmarknad-kurssilla, nämäkin opiskelijat tunsivat toisensa jo syksystä, koska lukevat täällä samaa programmea. Suurin osa tekee maisteriopintoja Ruotsissa, taisin olla taas ainoa vaihtari. Vastaanotto puolestaan oli kovin erilainen Arbetsmarknad-kurssista, jossa kaikki muut olivat ruotsalaisia. Kun kävelin luokkaan, meni ehkä 15 sekuntia, että joku huomasi minun olevan uusi, ja pian kaikki olivatkin jo esittäytymässä ja kyselemässä. Kurssilla on myös pari ruotsalaista ja he olivat aivan yhtä sosiaalisia kuin kv-opiskelijatkin. Konteksti siis vaikuttaa tosi paljon. Arbetsmarknad-kurssilla en ollut todellakaan loukkaantunut siitä, ettei kaikki olleet jonossa minua tervehtimässä. Se oli ihan normaalia, tutustuminen tapahtui pikkuhiljaa. Mutta voin kuvitella, että tämä on juuri se ominaisuus, miksi monet ulkkarit pitävät ruotsalaisia (ja suomalaisia Suomessa) jotenkin kylminä. Ja olihan se miljoonasti kivempi tulla uudelle kurssille ja saada heti kavereita. Täytyy yrittää muistaa tämä itse Suomessa, kun uusia tyyppejä tulee luokkaan.

Kurssi vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja miten ihanaa onkaan opiskella englanniksi! Oli ihan huikea fiilis, kun ymmärsi vaivatta kaiken, mitä opettaja puhui. Ja kun tuli mieleen joku kommentti, niin sen vain sanoi - tuosta noin vain! Ilman kolmen minuutin pohtimista sanoista ja sanajärjestyksestä vain huomatakseen, että puheenaihe on jo vaihtunut aikoja sitten. Mahtavaa.

Kurssi käsittelee retoriikkaa kansainvälisessä kontekstissa. Tulemme käsittelemään muun muassa retoriikkaa antiikin Kreikassa & Roomassa, muinaisessa Kiinassa ja Intiassa, nykyajan Japanissa sekä Skandinaviassa. Mulla menee tosiaan kaikki nämä opinnot mun tutkinnon vapaavalintaisiin kursseihin, minkä takia olen voinut valita tällaisia random-kursseja. Kunpa aina voisi opiskella vähän sitä sun tätä.

Ensimmäinen kurssitehtävämme on oman kulttuurimme puheanalyysi. Analysoimme ensin omasta kulttuuristamme tulevaa puhetta ja sen jälkeen vertailemme sitä toisesta kulttuurista tulevan parin puheeseen. Itse valitsin tämän Oras Tynkkysen puheen tasa-arvoisesta avioliittolaista ja parini on espanjalainen, joten eiköhän jotain mielenkiintoisia eroavaisuuksia löydy.

Harjoittelimme tehtävää katsomalla luennolla Youtubesta erilaisia puheita ja keskustelemalla niistä. Kulttuurierot tulivat nopeasti esille. Katsoimme esimerkiksi Iranin entisen presidentin puheen, jossa hän puhui kiihtyneesti, melkein huutaen. Pohjoismaista tulevat opiskelijat olivat sitä mieltä, että samanlainen tyyli ei täällä vakuuta, kun taas etelä-Euroopasta tulevat opiskelijat sanoivat uskovansa puhujaa, vaikka eivät ymmärtäneetkään häntä. Seuraavaksi katsoimme Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtin puheen, joka oli hyvin hillitty ja vilisi erilaisia lukuja ja tilastotietoja. Etelä-Eurooppalaiset lyttäsivät puheen aivan täysin syyttäen sitä tylsäksi (no sitä se kyllä olikin). He sanoivat, etteivät luvut kiinnosta ketään ja pitäisi vedota enemmän kuulijoiden tunteisiin. Ruotsalaiset halusivat kuulla faktoja. Väittely meinasi kiihtyä kulttuurien väliseksi konfliktiksi, kun puheenvuoro käsitykset vähän vaihtelivat ihmisten välillä. Hauskaa.

Enpä olisi uskonut, että opiskelen joku päivä IT-tiedekunnassa

Eilen lähdimme Itävaltalaisen tytön kanssa extempore viettämään pubi-iltaa. Tiistai-iltana oli yllättävän paljon porukkaa pubeissa huomioon ottaen sen, ettei Göteborg ole kovin iso kaupunki. Kadut lukuun ottamatta Andra Långgatanin pubikatua olivatkin sitten aivan tyhjiä. Päädyimme kävelemään noin viiden kilometrin matkan yöllä kotiin, kun ratikkaa olisi joutunut odottamaan vartin. Ei ollut yhtään huono vaihtoehto se, yö oli jo aika lämmin ja Göteborg kaunis niin kuin aina. On supermukavaa, kun käytännössä kaikki vaihtarit asuvat samassa paikassa, niin harvoin tarvitsee kulkea yksin kotiin. Äitikin voi olla rauhallisin mielin. :)

Pubissa seuraamme liittyi hetkeksi pari ruotsalaista miestä. Yritin puhua heidän kanssaan vähän ruotsia, mutta en ymmärtänyt mitään. Jokaista lausetta jouduin kysymään uudestaan kolme kertaa, ennen kuin tajusin. Mietin, että miten voi olla mahdollista, että olen käynyt työmarkkinoita käsittelevillä luennoilla, mutta nyt en ymmärrä edes tavallista small talkia? Ruotsi itsetuntoni romahti hetkeksi, en osaa mitään yhyy! Vaihdoin sitten englanniksi ja kävi ilmi, että en ymmärtänyt sitäkään. Miehet olivat sen verran humalassa, että sammalsivat sekä englanniksi että ruotsiksi. Hah! Ruotsi itsetunto palautettu.

Kaikki ruotsalaiset osaavat muuten sanoa suomeksi "Ei saa peittää". Kun kerron olevani Suomesta, he eivät suinkaan sano "kiitos" tai "yksi, kaksi, kolme", vaan aina "ei saa peittää". Ilmeisesti kaikissa pattereissa lukee kyseinen fraasi.