maanantai 4. elokuuta 2014

Albanian matkakertomus: Shkodra



Tässä lisää kuvia ja fiiliksiä Albanian päiväreissulta, ensimmäisen osan voi lukea tästä. Rozafan linnakkeelta matka jatkui läheiseen Shkodran kaupunkiin. Albanian neljänneksi suurimmassa kaupungissa kontrastit näkyivät selvästi: vierekkäin saattoi olla hyvin ränsistyneitä sekä aivan uusia lasisia kerrotaloja. Opas kertoi, että kommunismin aikaan taloissa sai olla maksimissaan viisi kerrosta, joten tuon ajan talot saattoi tunnistaa helposti. Tällä reissulla huomasi selvästi, miten kauneus on katsojan silmässä. Useampaan kertaan kuulin muiden suomalaisten voivottelevan ja kauhistelevan vanhoja ja rähjäisiä paikkoja, mutta oma silmä kiinnittyi enemmän siihen rosoiseen kauneuteen, mitä löytyi paikasta kuin paikasta.

Sitä ei kuitenkaan voi unohtaa, että Albania on Euroopan toisiksi köyhin maa (köyhin taitaa olla Moldova). Opas antoi esimerkkejä, että keskipalkka Albaniassa on noin 300 euroa kuussa, tarjoilijalla sata euroa. Työttömyyskorvaus on 50 euroa ja eläke 65 euroa. Virallinen työttömyysaste on noin 17 prosentin paikeilla, mutta tähän lukuun ei lasketa niitä, joilla on omaa maata vähänkin (viljelevät ruokaa omiin tarpeisiinsa, mutta eivät saa rahaa). Todellisen työttömyysasteen on arveltu olevan lähempänä 34 prosenttia. Muita maan ongelmia ovat esimerkiksi huumekauppa (arviolta noin 70 % Euroopan kovista huumeista tulee Albanian kautta) sekä vahva mafia, joka on koko maailman yhdennäkseksi suurin. Lisäksi hyvin koulutetut nuoret muuttavat monesti ulkomaille paremman elämän toivossa.

Kirjatori. Huomatkaa DiCaprio-kirja alhaalla keskellä!


Toisaalta asiat ovat pikkuhiljaa parantuneet ja tänä vuonna EU hyväksyi Albanian jäsenehdokkaakseen. Kommunismin aikana maassa tapahtui myös paljon edistystä: työtä oli kaikille, naisten asema parani, lukutaidottomuus hävisi lähes kokonaan ja Albania oli ensimmäisen maa koko maailmassa, jossa oli sähköt jokaisessa taloudessa. Albania on myös etnisesti hyvin homogeeninen maa: kyselytutkimusten mukaan 95 % kansalaisista sanoo olevansa albaaneja. Suurimmat uskonnot ovat islam, katolilisuus sekä ortodoksisuus ja ainakin oppaan mukaan uskontojen välinen yhteistyö sujuu hyvin. Esimerkiksi silloin kun on islamilainen juhlapyhä, niin myös muiden uskontokuntien edustajat saavat vapaapäivän.

Shkodrassa vietimme aikaa kaupungilla kävellen. Kävelykatu oli viihtyisä ja täynnä erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Ramadan ei näkynyt katukuvassa ollenkaan, toisin kuin Dubaissa. Poikettiin kokiksilla ja ainakin tuossa paikassa puhuttiin hyvin englantia. Albanian valuutta on lek, mutta isoissa kaupungeissa pystyy usein maksamaan myös euroilla, kätevää. Totta kai jos maassa on pidempään, niin kannattaa maksaa paikallisella rahalla, silloin nimittäin hintataso on todella alhainen.

Kävimme turrelaumana myös Shkodran arkeologisessa ja etnografisessa museossa. Museo oli todella pieni ja se oli kierretty alle vartissa (ilman opasta alle kymmennessä minuutissa). Kuumalla päivällä tuo oli kuitenkin ihan sopivan pituinen kulttuuripläjäys, kun museossa ei ollut ilmastointia. Opas kertoi, että ennen vanhaan kun joku kuoli, niin hänen läheistensä tuli itkeä "itkuruukkuun". Kyynelten määrästä pystyi sitten päättelemään, kuinka rakastettu tuo edesmennyt henkilö oli ollutkaan. Mikolle ei riittäisi edes kylpyamme jos mä kupsahtaisin..




Yksi reissun kohokohtia oli myös meidän turrelauman yhteinen lounas. Päädyttiin istumaan samaan pöytään vanhemman pariskunnan kanssa ja päästiin puhumaan ruotsia. Jee! Pariskunta oli alunperin Puolasta, mutta muuttanut Tukholmaan jo 60-luvulla. Jotenkin ei-natiivien kanssa on paljon helpompi puhua ruotsia, kun hekin puhuvat vähän yksinkertaisemmin ja hitaammin. Olen myös huomannut, että mun asenne ruotsin puhumista kohtaan on muuttunut vaihdon myötä. Ennen vaihtoa jännitin kauheasti, että entä jos en ymmärrä tai tule ymmärretyksi. Sitten tajusin kysyä itseltäni: Mitä sitten? Entä sitten jos en ymmärrä, sitten voin sanoa etten ymmärrä. Jos joku tulee mulle puhumaan huonoa suomea, niin sehän on vaan siistiä, että toinen yrittää.

Tuolla ois siistiä asua..
Takaisin Montenegroon
Bussillinen väsynyttä porukkaa palasi Budvaan illansuussa. Kaiken kaikkiaan Albanian reissu oli tosi mukava ja mielenkiintoinen, onneksi tuli lähdettyä. Ehkä joskus palaamme vielä sinne pidemmälle reissulle, olisi ainakin kiva käydä Tiranassa sekä jossain rannikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti