sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Killer Queen

Olimme eilen mun vanhempien ja Mikon kanssa Kulttuuritalolla katsomassa Killer Queen-konserttia. Killer Queen on 1993 perustettu tribuuttibändi Queenille. Bändi veti 1 tunnin ja 45 minuutin mittaisen hittikimaran ja sai kuin saikin jähmeät suomalaiset hieman tanssimaan. Meillä oli hauskaa ja bändi oli kyllä hyvä, mutta ihan viittä tähteä en showlle voi antaa. Ehkä kolme ja puoli.

Kulttuuritalon mainoksessa konserttia kuvattiin näin:

Queen juuri sellaisena kuin se oikeasti oli. Ei kuoroa, ei orkesteria, samat soittimet, samat lavasteet, samat valot. Kun haluat THE REAL QUEEN, näe KILLER QUEEN ja Patrick Myers Lontoosta, niin alkuperäisenä Queen-live-esityksenä kuin mahdollista. Patrick Myers on maagisen aito Freddie Mercury - laulua ja ulkonäköä myöden.


Ensinnäkin, Kulttuuritaloa ei oltu saatu myytyä loppuun, mikä oli vähän outoa, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään iso stadioni. Ruotsin konsertteihin esimerkiksi Umeåssa ja Luleåssa oli puolestaan saatu talo täyteen, joten luulisi, että Suomessakin pääkaupunkiseudulla riittäisi Queen faneja täyttämään noin 1400 paikkainen Kulttuuritalo. Vaikea arvioida paljonko väkeä oli paikalla, mutta ainakin yksi neljäsosa salista oli tyhjänä. Markkinointi oli ilmeisesti jäänyt melko vähäiseksi, itse en ainakaan törmännyt yhteenkään konsertin mainokseen. 

Kulttuuritalo itsessään on myös ehkä vähän kyseenalainen paikka rock-konsertille. Katsomo oli istuva, ja olin itsekin vetänyt jalkaan uudet korkokengät - tennarit olisivat olleet paremmat! Varmasti myös iso osa katsojista oli olettanut tulevansa vain kuuntelemaan musiikkia - ei joraamaan, hyppimään ja huutamaan. Ensimmäiset 15-20 minuuttia konsertista olivat vähän jähmeitä. Bändi oli hyvä, mutta meillä suomalaisilla kestää hieman lämmetä. :D 

Pakko myös kommentoida tuota mainoksen lausetta "maagisen aito Freddie Mercury - laulua ja ulkonäköä myöden". Noh... Tyyppi oli ehdottomasti hyvä laulaja ja esiintyjä, mutta siinä on aina riskinsä, kun lähtee imitoimaan muita. Ja vielä kun lähtee imitoimaan yhtä aikamme suurimmista rockikoneista - jota nyt vaan ei voi imitoida! Solisti oli vähän sellainen köyhän miehen Freddie Mercury - tosin hänen puolustuksekseen on sanottava, että koko bändin esiintymisasut ja osa muistakin välineistä olivat jääneet johonkin matkan varrelle, kun he olivat lentäneet Suomeen samana aamuna! Mutta kyllä siinä vähän hymyilytti, kun solisti heitti jo ensimmäisen biisin aikana kädet ilmaan ja odotti, että yleisö villiintyy - you ain't Freddie, bitch. :D



Solisti pisti heti alusta asti yleisön nousemaan penkeistään vähän väliä, käski nostamaan kädet ylös, hyppimään, laulamaan, huutamaan. Selkeästi hänkin huomasi suomalaisten jähmeyden: "The seats in Helsinki must be really comfy". Mutta pikkuhiljaa alkoi yleisökin pääsemään mukaan. Onneksi paikalla oli joitain selkeästi kovanluokan faneja, jotka rokkasivat kybällä mukana alusta loppuun. Vanhat herrat seisoivat melko jäykkinä, mutta toivottavasti hekin nauttivat tunnelmasta. :D 

Parhaat vedot hittikimarasta olivat mielestäni Crazy Little Thing Called Love ja Don't Stop Me Now. Bändi "huijasi" yleisöä toivottamalla hyvät yöt ja lähtemällä lavalta ennen kuin oli kuultu Show Must Go On, Bohemian Rhapsody, We Will Rock You ja Champions. No, tähän halpaan ei tietenkään kukaan mennyt, ja bändi palasi soittamaan kaksi ensimmäisenä mainittua kipaletta. Ja sitten he tekivät saman uudestaan?! Toivottivat taas hyvää yötä ja lähtivät. Meni vähän överiksi. :D Ja hauskinta - pieni osa yleisöstä lähti oikeasti pois salista! Varmasti bändi luotti kaikkien muistavan parin hittikappaleen olemassaolon, mutta ehkä ihmiset ajattelivat, että sama temppu kahdesti meni vähän mauttomuuden puolelle.

Nojoo, ehdottomasti hyvä konsertti oli kaikesta huolimatta ja tunnelma oli varmasti niin katossa, kuin tällä asetelmalla vain voi olla. On se vaan niin, että Queenin musiikki kuuluu isoille lavoille ja stadioneille! Ja kukaan ei voi imitoida Freddie Mercurya.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti