torstai 25. syyskuuta 2014

Viisi syytä hakea yliopistoon

Jätin eilen tutkintotodistuspyynnön tiedekuntaan. Jos en ole kovin pahasti mokaillut erinäisten lomakkeiden kanssa, niin kuukauden sisään minusta tulee VTK. Kolme vuotta takana ja määrittelemätön aika edessä. Kiire ei ole pois, ei laisinkaan. En halua päättää ajanjaksoa, joka on ollut elämäni paras. Listasinkin tähän 5 + 1 syytä, miksi hakea yliopistoon (ja pysyä siellä).

1. Opiskelijatoiminta

Kirjoitin aluksi "Opiskelijabileet", mutta kyllä me välillä muutakin tehdään. Jokaisessa tiedekunnassa on omat perinteensä ja huikeat tapahtumansa. Fuksivuosi on tietysti aivan omaa luokkaansa. Sitsejä, naamiaisia, festareita keskellä talvea, fiinejä vuosijuhlia, vähemmän fiinejä kotiutumisia auringon noustessa, pulkkamäkeä, yhteisleikkejä, viini- ja juustoiltoja, leffailtoja, Tallinnan-reissuja, bileiden jälkien siivoamista aamuneljältä, yritysvierailuja, kulttuuriekskursioita, haalareita, viikon kestävä vappu, urheilukisoja, juoksutapahtumia, pipolätkää, opintomatkoja, tuutorointia... kaikkea tätä ja paljon, paljon muuta.

2011 vuosijuhlat
 2. Akateemiset vartit

Halleluja tämän käytännön keksijälle! Kun kalenteriin on merkattu luento 10-12, se kestääkin oikeasti 10:15-11:45. Kyllä on mukavaa. Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin silloin kerran, kun Kielikeskuksen opetus alkoikin jo tasalta!

3. UniCafe lounaskeskustelut

Lukiossa muistan erään opettajan sanoneen, että korkeakouluopinnoista hänelle ei jäänyt päällimmäisenä mieleen suinkaan kurssit ja tentit, vaan ne lukuisat lounaskeskustelut saman alan opiskelijoiden kanssa. Tästä täytyy olla samaa mieltä. Aina keskustelut eivät tietenkään käsittele omaa tieteenalaa, mutta tuskin kukaan niin olettikaan. Välillä on kuitenkin mukavaa puhua niistä omista mielenkiinnon kohteista kavereille, jotka tietävät mistä puhut, kun puhut diskurssianalyysista tai attribuutioista.



4. Omaan kiinnostuksen kohteeseen syventyminen

Nykyään tuntuu kummalliselta, että peruskoulussa ja lukiossa on opiskellut niin paljon aineita, jotka eivät pahemmin kiinnostaneet. Itselläni näitä olivat lukiossa fysiikka, kemia, matikka ja biologia (ainakin se perinnöllisyyskurssi!!). Tietysti on hyvä, että on saanut vähän sivistystä joka aineesta, mutta ihmettelen, miten olen jaksanut olla koulussa pitkiä päiviä, kun vain osa tunneista on ollut motivoivia. No, kyllähän se silloinkin näkyi todistuksessa: biologian perinnöllisyyskurssista en aluksi päässyt läpi ja uusinnasta taisin saada arvosanaksi 5 tai 6. Psykologia ja filosofia olivatkin sitten kymppejä, englanti, elämänkatsomustieto ja liikunta ysejä.
Mutta! Yliopistossa opiskelet hyvässä lykyssä vain itseäsi kiinnostavia aiheita. Okei, ei luennoilla istuminen ja tenttikirjojen lukeminen aina mitään tajunnanräjäyttävää älyllistä ilotulitusta ole, mutta ainakin teoriassa kaikki kurssini tilastotiedettä lukuunottamatta ovat olleet mieleeni.

5. Avoimet ovet

Yliopistoon pääseminen avaa myös muita ovia. Usein voit valita itseäsi kiinnostavia sivuaineita ja koota niistä oman näköisesi tutkinnon. Itse olen käyttänyt hyväksi myös niin kutsuttuja JOO-opintoja, eli hain opinto-oikeutta toiseen yliopistoon. Suoritin viime syksynä Aallossa työpsykologian sivuaineen, jota ei HY:sta löytynyt. Korkeakouluissa ovesi avautuvat myös maailmalle: voit lähteä ulkomaille opiskelemaan ja sinulle jopa maksetaan siitä! Ja vaikka nyt on paljon uutisoitu akateemisesti koulutettujen kasvavasta työttömyydestä, niin toivotaan, että suurimmalle osalle se koulutus avaa ovia myös työelämässä. Itselleni on jo avannut.


+ 1. Valmistuttuasi voit pyytää ihmisiä kutsumaan sinua Maisteri Virtaseksi.

2 kommenttia:

  1. Oikein hyviä syitä! Vaikka tää työharjoittelu ja sitä kautta sen kuuluisan ainakin melkein oman alan kokeminen on siistiä, on yllättävän kova ikävä myös yliopistolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kauhea ajatus, että joskus sieltä joutuu oikeasti lähtemään :((

      Poista