Mökkeilyä

Huggsy väsähti helteeseen

Reissut on nyt ainakin vähäksi aikaa reissattu, mutta täytyy sanoa, ettei tämä kotimaakaan ole yhtään hullumpi! Helteille ei näy loppua, vaikka öisin hikoillessa sitä vähän jo toivookin. Marraskuun pimeydessä kelpaa sitten muistella näitä päiviä. ;) Kerrostalokaksiossa on tosiaan melko lämpimät oltavat, joten viikonloppuna päätettiin paeta kaupunkia mökille. Onni on vanhempien mökki vain tunnin ajomatkan päässä!

Jos mulle tulisi ulkomaalaisia vieraita käymään, haluaisin ehdottomasti viedä heidät Helsingin lisäksi käymään meidän mökillä. Vaikka mökkiä ympäröi järven sijaan merimaisema, on se silti jotain niin suomalaista. Puusaunasta naku-uinnille mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ja se hiljaisuus! Kaupungissa on tottunut ainaiseen taustameluun, jota ei nykyään edes enää huomaa. Kunnes pääsee landelle! Tai vanhempien luokse Vantaalle, heh heh.. Hiljaisuuden rikkoi vain kimeät kiljaisut, kun allekirjoittanut viimeinkin heitti talviturkkinsa. Vähän myöhässä ehkä joo, mutta olivatpahan ainakin superhelteet lämmittäneet veden juuri sopivaksi.

 

Veljenpojan AngryBirds-uima-allas oli paras juttu ever!

Meidän pari päivää mökillä kului äidin herkkuruokia syöden, saunoen, Nemoa hellien, laiturilla koko päivän lööbaillen ja lukien. Aina välillä käytiin viilentymässä meressä. Mikko kalasteli ja mä luin meille ääneen Harry Potteria. Välillä luin koulukirjaakin, Mikon mieliksi sitäkin ääneen. Nyt sekin tietää jotain sosiaalipsykologian moniprosessi teorioista. Hyttysenpistoja saatiin molemmat noin pari tsiljoonaa. Ei oo kyllä mitään ärsyttävämpää kuin hyttysen ininä kun yrittää nukahtaa! Antaa syödä vaan, kyllä mä jaksan seuraavana päivänä raapia, mutta se ääni..! No joo, kaipa niitä tän meidän lyhyen kesän kestää.

Viikonlopun viettäminen Nemon kanssa oli parasta ikinä. Ressukalla oli yhtenä päivänä tosi kuuma turkkinsa alla ja yritettiin aina välillä viilentää sitä. Hetken se oli mun kanssa lastenaltaassa, mutta ei se siitä oikein innostunut. Koirakuume vaivaa rajuna! Muuttaessani pois kotoa muistan ajatelleeni, että vaikka Nemo on niin ihana, niin en kyllä omaa koiraa hanki vuosiin tai vuosikymmeniin. Nyt kun koiratonta arkea on takana kolme vuotta, niin aamuheräämiset ja lenkit räntäsateessa ovat unohtuneet aika tehokkaasti. Oivoi. No, ei tässä olla koiraa hankkimassa, täytyy vaan käydä moikkaamassa Nemoa useammin.

Maailman kaunein otus!

Hassua, miten varhaisteininä kirosi tuota mökkiä, kun siellä piti viettää kaikki kesät, vaikka teini-Nasu olisi halunnut jäädä kaupunkiin. Silloin äiti sanoi, että tulee vielä aika, kun pyydän, että saadaanko mennä mökille kavereiden kanssa. Ja tulihan se. Koska äiti on aina oikeassa. Elokuun lopulle on sovittuna tyttöjen mökkireissu - ai että tätä pitkää kuumaa kesää! Pliis elokuu, ole sinäkin lämmin. 20 - 25 astetta riittää. Ei superhelteitä. Kiitos.

Eilen tultiin Porvoon kautta takaisin kaupunkiin. Porvoossa käytiin vain syömässä, mutta pitäisi kyllä käydä siellä joskus päiväreissulla. Edellinen kunnon Porvoon reissu taitaa olla ala-asteen luokkaretki. Tekee muuten ihan hyvää Helsingissä keskustan lähellä asuvalle käydä välillä muuallakin kuin siellä Stadissa. Oltiin nimittäin aivan huuli pyöreänä, kun ei meinattu aluksi löytää ruokapaikkaa. Suurin osa rafloista oli sulkenut kolmelta tai neljältä tiistaipäivänä! Onneksi löydettiin kuitenkin oikein hyvä paikka ja saatiin navat täyteen piffillä ja jälkkäriletuilla. Se paikka meni vasta viideltä kiinni. ;) Eiköhän Porvoostakin löydy paljon hyviä paikkoja arkenakin - 24h Alepaan ja ravintoloiden rivistöihin tottuneena oltiin aluksi vaan vähän ihmeissämme. Nopeasti tähän palvelujen saatavuuteen on tottunut, en nimittäin itsekään ole mikään Stadin kasvatti. 

Kaunis Porvoo