Viisi syytä hakea yliopistoon

Jätin eilen tutkintotodistuspyynnön tiedekuntaan. Jos en ole kovin pahasti mokaillut erinäisten lomakkeiden kanssa, niin kuukauden sisään minusta tulee VTK. Kolme vuotta takana ja määrittelemätön aika edessä. Kiire ei ole pois, ei laisinkaan. En halua päättää ajanjaksoa, joka on ollut elämäni paras. Listasinkin tähän 5 + 1 syytä, miksi hakea yliopistoon (ja pysyä siellä).

1. Opiskelijatoiminta

Kirjoitin aluksi "Opiskelijabileet", mutta kyllä me välillä muutakin tehdään. Jokaisessa tiedekunnassa on omat perinteensä ja huikeat tapahtumansa. Fuksivuosi on tietysti aivan omaa luokkaansa. Sitsejä, naamiaisia, festareita keskellä talvea, fiinejä vuosijuhlia, vähemmän fiinejä kotiutumisia auringon noustessa, pulkkamäkeä, yhteisleikkejä, viini- ja juustoiltoja, leffailtoja, Tallinnan-reissuja, bileiden jälkien siivoamista aamuneljältä, yritysvierailuja, kulttuuriekskursioita, haalareita, viikon kestävä vappu, urheilukisoja, juoksutapahtumia, pipolätkää, opintomatkoja, tuutorointia... kaikkea tätä ja paljon, paljon muuta.

2011 vuosijuhlat

 2. Akateemiset vartit

Halleluja tämän käytännön keksijälle! Kun kalenteriin on merkattu luento 10-12, se kestääkin oikeasti 10:15-11:45. Kyllä on mukavaa. Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin silloin kerran, kun Kielikeskuksen opetus alkoikin jo tasalta!

3. UniCafe lounaskeskustelut

Lukiossa muistan erään opettajan sanoneen, että korkeakouluopinnoista hänelle ei jäänyt päällimmäisenä mieleen suinkaan kurssit ja tentit, vaan ne lukuisat lounaskeskustelut saman alan opiskelijoiden kanssa. Tästä täytyy olla samaa mieltä. Aina keskustelut eivät tietenkään käsittele omaa tieteenalaa, mutta tuskin kukaan niin olettikaan. Välillä on kuitenkin mukavaa puhua niistä omista mielenkiinnon kohteista kavereille, jotka tietävät mistä puhut, kun puhut diskurssianalyysista tai attribuutioista.



4. Omaan kiinnostuksen kohteeseen syventyminen

Nykyään tuntuu kummalliselta, että peruskoulussa ja lukiossa on opiskellut niin paljon aineita, jotka eivät pahemmin kiinnostaneet. Itselläni näitä olivat lukiossa fysiikka, kemia, matikka ja biologia (ainakin se perinnöllisyyskurssi!!). Tietysti on hyvä, että on saanut vähän sivistystä joka aineesta, mutta ihmettelen, miten olen jaksanut olla koulussa pitkiä päiviä, kun vain osa tunneista on ollut motivoivia. No, kyllähän se silloinkin näkyi todistuksessa: biologian perinnöllisyyskurssista en aluksi päässyt läpi ja uusinnasta taisin saada arvosanaksi 5 tai 6. Psykologia ja filosofia olivatkin sitten kymppejä, englanti, elämänkatsomustieto ja liikunta ysejä.
Mutta! Yliopistossa opiskelet hyvässä lykyssä vain itseäsi kiinnostavia aiheita. Okei, ei luennoilla istuminen ja tenttikirjojen lukeminen aina mitään tajunnanräjäyttävää älyllistä ilotulitusta ole, mutta ainakin teoriassa kaikki kurssini tilastotiedettä lukuunottamatta ovat olleet mieleeni.

5. Avoimet ovet

Yliopistoon pääseminen avaa myös muita ovia. Usein voit valita itseäsi kiinnostavia sivuaineita ja koota niistä oman näköisesi tutkinnon. Itse olen käyttänyt hyväksi myös niin kutsuttuja JOO-opintoja, eli hain opinto-oikeutta toiseen yliopistoon. Suoritin viime syksynä Aallossa työpsykologian sivuaineen, jota ei HY:sta löytynyt. Korkeakouluissa ovesi avautuvat myös maailmalle: voit lähteä ulkomaille opiskelemaan ja sinulle jopa maksetaan siitä! Ja vaikka nyt on paljon uutisoitu akateemisesti koulutettujen kasvavasta työttömyydestä, niin toivotaan, että suurimmalle osalle se koulutus avaa ovia myös työelämässä. Itselleni on jo avannut.

+ 1. Valmistuttuasi voit pyytää ihmisiä kutsumaan sinua Maisteri Virtaseksi.

Koiravahtina

Tähän blogiin eksytään aika paljon tiibetinspanieleihin liittyvillä hakusanoilla. Valitettavasti täältä ei löydy mitään koiraeksperttiä ja 9-vuotias tipsuherra Nemo on lähinnä harvakseltaan vieraileva tähti tässä blogissa. Koska Nemo on kuitenkin maailman kaunein, komein, söpöin ja viisain tiibetinspanieli, niin täytyy taas julkaista siitä hänestä pari kuvaa verkkokalvojanne sulostuttamaan.

Olin viime viikolla neljän päivän ajan hoitamassa Nemoa vanhempieni ollessa ulkomailla. Vähän jännitti, että saanko tuon otuksen pidettyä hengissä, kun en ole sitä vuosiin itsenäisesti hoitanut. Isäkin soitteli Lontoonmaalta vähän huolestuneena, että muistanhan antaa sitä ja tätä ruokaa. Hyvin kuitenkin selvisimme ja meillä oli mukavaa! Vähän toivoin, että tämä pieni hoitorupeama olisi muistuttanut niistä koiranomistajuuden huonommista puolista ja vienyt koirakuumeen mennessään. Koko viikonlopun oli kuitenkin niin hyvät säät, että ulkoilutus oli pelkästään kivaa. Ehkä pitää kokeilla uudestaan sitten, kun räntäsateet alkavat. Isoin tekijä, mikä koiran ottamisessa arveluttaa, on se vastuu. Omat tekemiset ja menot täytyy aina miettiä sen karvaisen kaverin ehdoilla. Esimerkiksi töistä ei voi lähteä suoraan minnekään, vaan ensin täytyy käydä viemässä koiraa ulos. Tämä oli vähän rasittavaa, kun piti kulkea väliä Helsinki - Vantaa - Helsinki, mutta toisaalta se oma koirahan olisi meillä Töölössä, eikä sinne ole yhtään pitkä matka lenkkeilyttämään... ;) Nojoo, älä äiti pelkää, ei olla vielä käyty pentukaupoilla. Otetaan tähän sellainen 10 vuoden harkinta-aika.

Nemon tarinan voi lukea täältä.

PS: Slovenian matkaan on tasan neljä viikkoa!
PS2: Oon aika luvattoman innoissani uudesta Vain elämää-kaudesta. Katottiin se Nemon kanssa yhdessä ja nyyhkin Nemon turkkiin. Eniten odotan ylihuomisen Paula Vesalan jaksoa!

Verta luovuttamassa

Käytiin viime viikolla työporukalla luovuttamassa verta. Mulle kerta oli ensimmäinen ja vähän saattoi jännittää, vaikken mitenkään veri- tai piikkikammoinen olekaan. Luovuttaminen oli kuitenkin ihan iisiä ja tilanne oli tehty todella helpoksi ja miellyttäväksi. SPR:n Veripalvelu sijaitsee Sanomatalossa ja sinne voi varata ajan tai vain kävellä sisään. Helppoa! Meillä meni koko toimituksessa noin puolisen tuntia, josta vain kahdeksan minuuttia oli veren luovutusta.

Ennen luovutusta täytetään terveyskysely, jonka sairaanhoitaja tarkistaa. Terveyskyselyllä varmistetaan, että luovutus on turvallista sekä luovuttajalle että veren vastaanottajalle. Veren luovutus saattaa estyä monista eri syistä (esim. ulkomaanmatka, flunssa, paino alle 50kg, uusi seurustelukumppani...), mutta suurin osa luovutusesteistä on vain väliaikaisia.

Sain kyselystä puhtaat paperit ja sitten mitattiin vielä hemoglobiini, jonka täytyy olla vähintään 125. Pääsin tästäkin läpi ja sitten menin juomaan vähän tuoremehua, jotta olisin voimissani luovutuksen aikana. Kannattaa muutenkin muistaa syödä ja juoda hyvin luovutuspäivänä, ettei ala pyörryttää. Veripalvelun henkilökunta oli todella mukavaa ja he tekivät koko prosessista oikein miellyttävän. Sitten tökättiin neula käteen ja verta alkoi pulputtaa pussiin. Ei tuntunut ikävältä ollenkaan, työkaverit ottivat kuvia tästä hengenpelastus-toiminnastani. Tosiaan yhdellä pussilla verta voi auttaa jopa kolmea eri ihmistä!

Luovutuksen jälkeen piti istua vielä paikoillaan kymmenisen minuuttia ja hörppiä mehua. Syötävääkin oli tarjolla! Lisäksi ensilahjoittaja sai mukaansa mm. verenluovuttaja-pinssin sekä hengenpelasta-kassin. Niillä voikin sitten brassailla tuolla kaupungilla. :-) Ja hyvä mieli on taattu koko loppupäiväksi!

Täällä voit testata oman sopivuutesi luovuttajaksi. Luovuttamista ei tarvitse yhtään jännittää eikä pelätä, varmasti se on sitä miellyttävämpää, mitä rennompana pystyy olemaan. Luovutuspäivänä ei enää saa urheilla tai saunoa, mutta muuten olo oli ihan normaali. Naiset voivat luovuttaa kolmen ja miehet kahden kuukauden välein. Itse aion ainakin mennä uudestaan, niin pienellä vaivalla pystyy auttamaan!

En enää muuta laukkua käytäkään...

Lentopelosta

Minä en pidä lentämisestä. Lentäminen on vain usein välttämätön osa sitä mitä rakastan, eli matkustamista. Mikään ei olisi parempaa, kuin suhata keski-Euroopassa paikasta toiseen junalla. Helppoa, mukavaa, ekologista ja ennen kaikkea: raiteita pitkin maan pinnalla. Koska aika ja raha ovat rajallisia, täytyy täältä perä-Pohjolasta kuitenkin yleensä lähteä reissuun lentäen.

Olen lentänyt aina. Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa seitsemän kuisena nyyttinä ja viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. Elämäni ensimmäisinä 18 vuotena en oikeastaan tuntenut pelkoa lentämisen suhteen. Pienenä se sattui vähän korviin, mutta muuten se oli vain tapa siirtyä paikasta toiseen. Teininä olin jopa vähän omahyväinen, jos huomasin jonkun muun jännittävän nousua ja ite olin niin chillisti ja coolisti. Sitten jokin muuttui. En tiedä miksi, enkä osaa sanoa tarkalleen milloin. Mutta nykyään pelkään, olen pelännyt jo muutamia vuosia koko ajan enenevissä määrin.

Lentopelkoni on silti edelleen sieltä lievimmästä päästä. En stressaa asiaa etukäteen ja rakastan Helsinki-Vantaata. Jännitys ja ahdistus iskee vasta nousun aikana. Vakaa lento menee ihan ok, kunhan en liikaa ajattele tonnien painoista metallipurkkia liitämässä taivaalla. Tunnen silti jokaisen pienenkin pompun ja heilahduksen ja koneen normaali tärinä on minulle turbulenssia. Viimeisen vuoden aikana olen lentänyt enemmän yksin kuin normaalisti (Australiaan, Suomen ja Göteborgin väliä pariin otteeseen, Brysseliin..) ja kamalat uutiset lento-onnettomuuksista ovat nekin nakertaneet turvallisuuden tunnetta yläilmoissa. Matkustuksen ollessani kuitenkin lemppariharrastukseni, ei pelolle voi antaa liikaa valtaa.

Mikä neuvoksi?

- Another day at the office - Lentoemännille ja stuerteille sekä tietysti lentäjille pelkosi aiheuttaja on vain joka päiväistä työtä. Peltipurkki taivaalla on heidän toimistonsa. Matkustamohenkilökunnan rauhallisten maneerien katseleminen saattaa rauhoittaa.
- Taikausko - Yleensä en ole taikauskoinen ihminen, mutta lentäessä täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön! Kehitä itsellesi joku rutiini, joka saa olosi tuntumaan paremmalta. Omasta rutiinistani olen kirjoittanut täällä. Itselläni mantran hokeminen auttaa lähdön aikana ja turbulenssissa. Huom! Oman rutiinin kannattaa olla sellainen, jonka pystyt toteuttamaan omalta istuimeltasi käsin. Suosittu tapa on kuulemma se, että koskettaa koneen ulkopintaa koneeseen astuessa. No entäs jos unohtaa, ja tajuaa unohduksen vasta nousun alkaessa? Ei varmasti ole kiva fiilis!
- Rauhanryyppy - Baileys-shotti tai lasi viiniä ruoan kanssa voi vähän rentouttaa. Pullo viiniä saattaisi rentouttaa jo hyvinkin, mutta en ehkä lähde suosittelemaan sitäkään... Eikä ole kiva jos koko ajan pissattaa!
- Keskittyminen - Yritä saada ajatukset pois taivaalla liitelystä keskittymällä johonkin muuhun, kuten kirjaan, elokuvaan tai keskusteluun vierustoverin kanssa. Turbulenssin ja nousun sekä laskun aikana tämä saattaa tosin tuntua mahdottomalta. Yleensä kun kone heiluu niin itse tartun Mikkoa kädestä ja käsken sen kertomaan mulle jotain juttuja. Toinen hyvä on istuintaskussa olevan lehden selaaminen sinne viimeisille sivuille: siellä on aina maailmankartta, ja voi suunnitella jo seuraavia matkoja! Tosin monesti saatan peloissani vannoa etten lennä enää koskaan. Yeah right...
- Nukkuminen - Jos vain pystyt, niin yritä nukkua. Vähän kun torkkuu, niin aika menee nopeammin ja hyvällä tsägällä pienet ilmakuopatkin jäävät huomaamatta. Harmillista tosin on, että jos lentämistä vähänkin jännittää, niin nukahtaminen on vaikeaa ja uni katkonaista. Itselleni on jo suuri saavutus, jos saan nukuttua vartin putkeen lentokoneessa. Kolmenkymmenen tunnin matkustaminen Australiaan ei ollut mitään herkkua...
- Tilastot - Kuolet todennäköisemmin matkalla lentokentälle kuin lento-onnettomuudessa. Autolla matkustaminen ei ehkä raastaisi hermojasi yhtä pahasti, mutta onnettomuustodennäköisyys on moninkertainen.

Nämä keinot auttavat itseäni pitämään lievän lentopelkoni kurissa, mutta lisää vinkkejä otetaan vastaan! Yritän myös pitää mielessäni aina nämä lentoemännän sanat: "Auto on tehty kestämään kuoppia tiessä, lentokone on tehty kestämään kuoppia ilmassa".

Denna veckan

Tämä viikko on hujahtanut ohi aivan mahdottomalla vauhdilla. Ehkä se on tämä kunnolla alkanut arki, joka saa päivät vyörymään ohi. Täytyy kuitenkin sanoa, että tavallinen arki maistuu juuri tällä hetkellä aika mahdottoman hyvältä! Vaihto-opiskelu muutti arkea aika tavalla ja koko vuosi on mennyt eräänlaisessa poikkeustilassa. Se poikkeustila oli mieletön ja ihana kokemus, mutta nyt on mukavaa palata vanhoihin tuttuihin rutiineihin. Itselleni parasta arkea on se, kun aikaa riittää opiskelulle, työlle, poikaystävälle, ystäville, muille läheisille sekä liikunnalle ja nukkuakin kerkeää. Ei sitä paljon muuta elämässä tarvitse. Paitsi ehkä pari matkaa silloin tällöin... ;)

Tällä viikolla olen...

- päihittänyt sitkeän flunssan, joka vaivasi lähes kaksi viikkoa. Oli kyllä todella ärsyttävä tauti, kun kesti niin pitkään. Viime viikon huikein saavutus olikin niistää Valintatalon muovikassi täyteen räkäpaperia. Sitä paperia meni oikeasti ihan järkyttävän paljon. Kuusi vessapaperirullaa ja pari nenäliinapakkkausta. Olen aika ylpeä tästä. Mikko tosin auttoi vähän.

- aloittanut työt. Pääsin onnekseni takaisin samoihin töihin, missä olin ennen vaihtoa, enkä voisi olla kiitollisempi! Aluksi vähän jännitti, että miltä töihin paluu maistuu monen kuukauden haahuilun ja pelkän opiskelun jälkeen, mutta turhaan jännitin. Muistin ihan oikein, että mulla on maailman kivoin työ ja kivoimmat työkaverit.

- lainannut George Orwellin 1984-kirjan ruotsiksi. Yliopiston kirjastolla oli vain tuo ruotsinkielinen versio, joten päätin ottaa haasteen vastaan. Tämä on tosiaan ensimmäinen kerta, kun tuon klassikon luen, joten saa nähdä miten käy.

- käynyt hammaslääkärissä. Kokemus oli ihan positiivinen, joten siitä täytyy kirjoittaa. Kukaan ei ikinä kirjoita mukavista hammaslääkärikerroista! Multa löyty yksi reikä, mutta sen paikkaaminen sujui supernopeasti ja kivuttomasti. Mua ei ole ikinä puudutettu, koska pelkään sitä piikkiä enemmän kuin poraamista. Mieluummin otan muutaman minuutin vihlaisut.

- käynyt koulussa. Niin joo, kyllähän mä yliopistollakin välillä käyn. Tai siis kerran viikossa yhdellä luennolla. Rankkaa.

- potenut graduahdistusta. Muutamat kaverit ovat jo aloittaneet gradunsa ja heidän puheensa aiheuttavat pientä tuskastumista allekirjoittaneessakin, vaikkei graduaiheesta ole vielä tietoakaan. Gradu on kyllä sellainen mörkö yliopisto-opiskelijoille. Sitä opetetaan pelkäämään ensimmäisestä päivästä lähtien, monesti vähän turhaankin. Tai toivottavasti turhaan, enhän vielä voi tietää kuinka kammottavaa sen tekeminen oikeasti on.

Himoreissaajille: Scratch Map

Kirjoittelin aikaisemmin lahjaideoista poikaystävälle ja nyt kun Mikko on oman lahjansa tältä vuodelta saanut, niin voin paljastaa sen täälläkin. Oli nimittäin aika nappi ostos vaikka itse sanonkin.

Tilasin netistä (täältä) Scratch Mapin eli raaputuskartan. Ollaan jo vuosia puhuttu sellaisen maailmankartan hankkimisesta, johon voisimme helposti merkitä, missä on tullut käytyä. Raaputuskartan idea on siis se, että siitä raaputetaan esimerkiksi kolikon avulla esille ne paikat, joissa on käynyt. Scratch Map on tyylikkään näköinen ja todella yksityiskohtainen. Ei kauaa kestänyt kun intoa puhkuen olimme raaputelleen käymämme maat esille. Päätimme raaputtaa kaikki maat, missä olemme käyneet - yhdessä tai erikseen. Maita tuli yhteensä 40 (itse olen käynyt 35:ssä ja Mikko 33:ssa). Tai no vähän huijattiin kun raaputettiin jo Sloveniakin esiin, vaikka reissu on vasta ensi kuussa. Se raaputtaminen oli vaan niin hauskaa!

Kartasta voi raaputtaa esiin koko maan tai sitten (isompien maiden kohdalla) vain ne paikat, joissa on käynyt. Euroopasta raaputeltiin surutta maat kokonaisina, koska ne ovat kuitenkin melko pieniä. Australiassa olemme käyneet Sydneyssä ja Melbournessa, joten raaputimme Victorian ja New South Walesin osavaltiot esille. Jättimäisestä Venäjästä raaputimme Pietarin. Raaputtaminen tosin on niin kivaa, että ehkä joskus huviksemme raaputamme koko Venäjän näkyviin, vaikka tuskin koskaan koko maata valloitetaan. Ja onhan Suomessakin paljon paikkoja, missä ei ole käynyt. Raaputtamattomista maista näkyvät vain nimet, mutta raaputtaessa niistä paljastuu myös kaupunkien nimiä. Itselläni oli vähän vaikeuksia Pekingin löytämisessä. Iskin kolikon melko moneen kohtaan, ennen kuin löysin kyseisen kaupungin. Hupsis, noloa... Päädyin siis raaputtamaan koko Kiinan esiin, ettei se näyttäisi niin hönöltä.

Tuossa raaputtaessa kyllä tajusi, miten vähän oikeasti on maailmasta nähnyt. Mekin ollaan kuitenkin ikäämme nähden päästy reissaamaan melko paljon, mutta oikeasti olemme nähneet vasta pari prosenttia koko maailmasta. Eurooppaa voi jo sanoa nähneensä, mutta muut maanosat ovat melko vieraita.

Harmitti, kun jouduttiin lopettamaan raaputtaminen. Sanoinkin Mikolle, että täytyy alkaa keskittymään isoihin maihin, jotta saa raaputtaa enemmän, hehe. No, tässäpä meille työn sarkaa koko elämäksi: saada raaputettua mahdollisimman paljon.

Tässä postauksessa mainitaan raaputus tai raaputtaa 22 kertaa.

Synttäritortillat

Onnea on lentolippujen varaus

Lentolippujen ostaminen on yksi parhaista tunteista tässä elämässä. Nyt se on varmaa, odottaminen ja suunnitteleminen voi alkaa! Itse tykkään ottaa matkakohteista selvää etukäteen ja tehdä pienen listan asioista, jotka haluaisin nähdä ja kokea. Tällä kertaa sellaiselle ei kuitenkaan ole samalla tavalla tarvetta, nimittäin marraskuussa lennähdän ihanaan, rakkaaseen, kauniiseen Göteborgiin. To-do-listalla on vain tutuista paikoista ja ihanista ihmisistä nauttimista. Ja noh, lisäksi haluan syödä lempparikahvilassani salamibrie-sämpylän. Ja ehkä käydä Köttbullarkellaren-ravintolassa maistamassa superhyviä lihapullia. Ja juoda pari lasia viiniä lempipubissani. Ja ja ja...

Reissu on lyhyt, perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan, mutta varmasti sitäkin ikimuistoisempi. Kymmenen viikkoa täytyisi jaksaa odotella! Hassua, että marraskuussa olen ollut pois Göteborgista viisi kuukautta: saman verran kuin koko vaihtoni kesti. Toivottavasti siellä on marraskuussa niin karsea ilma, etten enää tuon reissun jälkeen ikävöi takaisin. ;D

Toinen onnen aihe on löytää lähikaupasta Chewitzejä.

Throwback: Kiinan Li-joki

Olen kirjoittanut ennenkin pari juttua vuoden 2009 Kiinan reissulta. Tuolloin 17-vuotiaana olin vanhempieni mukana reissussa, jolla kierrettiin Peking, Shanghai sekä Guilin. Omaa kameraa en tainnut tuolloin edes omistaa ja omalta koneeltani ei löydy enää kovin monia kuvia. No, siinäpä hyvä syy lähteä vielä joskus uudestaankin Kiinaan nappaamaan uudet kuvat! Erityisesti Shanghai houkuttelisi toisenkin kerran, ne valaistut pilvenpiirtäjät olivat vaan jotain niin upeeta! Tässä kuitenkin vielä muutamat kuvat arkistojen pohjalta.

Tehtiin päiväristeily Guilinin kaupungista Li-jokea pitkin.Voin kyllä suositella tuota risteilyä jos aikaa on, maisemat on nimittäin huikeat! Useamman tunnin risteilyyn kuuluu yleensä myös lounas. Meille tuotiin myös näytille iso lasipurkki, jossa oli viinaa ja kuollut käärme sisällä. Sitä sitten ihmeteltiin ja haisteltiin. Maistaa ei tehnyt mieli, kumma juttu...

Hauskaa oli myös se, kun isompien risteilyveneiden rinnalle meloi huterannäköisillä puulautoilla paikallisia miehiä kaupustelemaan hedelmiä ja käsitöitä. Puulautat ohjattiin isomman veneen rinnalle, sidottiin siihen löyhästi kiinni ja paikalliset huutelivat matkustajille tarjouksiaan. Oli aika hurjan näköistä, eivät taida saada vaarallisen työn lisää..

Elephant Trunk Hill

Lahjaideoita poikaystävälle

Mikolla on sunnuntaina synttärit ja jokavuotiset lahjapohdinnat on taas tehty. Miehille on mun mielestä miljoonasti vaikeampaa ostaa lahjoja kuin naisille. Vuosittain olenkin ottanut Googlen apurikseni ja hakenut inspiraatiota hakusanoilla "lahja miehelle" tai "lahja poikaystävälle". Nyt kun synttäri-, joulu- ja muutenvaan-lahjojen antamisesta on lähes neljän vuoden kokemus, niin voisin kantaa korteni tähän internetkekoon ja julkaista omat vinkkini.

Kun olin nämä kirjoittanut ylös, niin tajusin että eiväthän nämä mitään mieslahjoja ole, vaan kivoja ideoita niin naiselle kuin miehellekin. Ilmeisesti ne miehetkin on sitten ihan vaan ihmisiä, ei sittenkään niin outoja ja erilaisia. ;)

PIHISTÄ: (rahasta, älä rakkaudesta)

- Mieslahjojen klassikko: bokserit ja sukat.
- Itsetehty kortti. Kirjoita runo tai kaksikymmentä syytä, miksi rakastat häntä.
- Herkkuillallinen. Kokkaile kullan lempiruokaa ja sytytä kynttilät.
- Kirja. Lempparikirjailijan uusin teos. Matkaopas. Steve Jobsin elämäkerta. Madventures-kirja.
- Taskumatti.
- Kylmägeelikolpakko. Meiltä löytyy tällainen, toimii!
- Hieronta. Hierontaöljy maksaa noin kympin ja jokainen meistä osaa hieroa omalla tyylillään.
- Vaatteita. Tätä kannattaa kokeilla vain jos tuntee puolison tyylin ja koon. Itse en ole vielä uskaltanut.
- Yllätyssynttärit nyyttäriperiaatteella. Kaverit koolle!
- Mansikoita ja kuohuvaa.
- Päänhieromalaite. Tiedättekö, se "piikikäs"? 
- Hiirimatto yhteisillä kuvilla.
- Valokuvakehys yhteisellä kuvalla.

PANOSTA:

- Omistaako kultasi pelikonsolin? Ilahduta häntä jollakin konsolipelillä.
- Rahaa yhteiseen matkakassaan.
- Tuoksu. Joku, mistä te molemmat tykkäätte.
- Vie lemppariravintolaan syömään.
- Kello.
- Elämyslahjat: benji, hyppy lentokoneesta, sukelluskurssi... Kannattaa kuitenkin tietää puolison rajat, ei ole kiva jos toinen saa paniikkikohtauksen avattuaan lahjansa.
- Tarjoa päivä Serenassa / Linnanmäellä
- Yö kylpylähotellissa.
- Liput tapahtumaan. Esimerkiksi lempibändin konserttiin / teatteriin / jääkiekko-otteluun..
- Matka. Päiväristeily Tallinnaan tai pitkä viikonloppu keski-Euroopassa.
- Koiranpentu. Nojoo, ehkä tätä ei kannata ihan puskista ostaa. Itse olisin kyllä onnesta soikeana!
- Jotain harrastukseen liittyvää. Kalastustarvikkeita, salikamppeita, vinyyli-levyjä, sykemittari.
- Vie rakkaasi kokeilemaan uutta liikuntalajia. Boulderointi, SUP-lautailu, moottorikelkkailu, squash, rullaluistelu...

Matkahaaveita

Eilen heräsin tähän viikkoon kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Vähän harmittaa, kun jäi oppiaineemme fuksiaiset välistä ja liikkumaankin tekisi mieli. Ei kuitenkaan auta muuta kuin levätä tämä flunssa pois, joten eilinen ja tämä päivä menevät sohvalla köllötellen ja teetä lipittäen. Onneksi näille päiville ei vielä ollut luentoja tai töitä - lauantain tenttiin olen lueskellut peiton alla. Kipeänä ollessa aikaa on paljon, joten tein tässä aikani kuluksi tenttiin lukua vältellessäni seuraavan ajatusleikin: missä maissa kävisin, jos saisin käydä vain yhdessä maassa per maanosa? Kauhea ajatus tällaisen reissurakastajan mielestä, mutta jonkinlaisiin tuloksiin pääsin!

Instagramista: Being sick ain't so bad!

EUROOPPA:
Euroopassa on tullut pyörittyä jo ihan kiitettävästi, mutta edelleen on monia kiinnostavia kohteita käymättä - ja tietysti monia, joihin haluaa päästä vielä uudelleen. Yksi haave nousee kuitenkin ylitse muiden, nimittäin Islannin ympäriajo. Islannissa pääsisi tutustumaan aivan erilaiseen Eurooppaan. Saa nähdä, milloin pääsemme tämän haaveen toteuttamaan. Ympäriajoon tulisi olla aikaa mielellään yli viikko ja reissu on autonvuokrineen tietysti kalliimpi kuin suosimamme pitkät viikonloput Eurooppaan. Mutta joskus vielä ihan varmasti!

AASIA:
Hmm. Tätä pitää hieman miettiä. Kiinassa olen jo käynyt (tosin mielellään menisin toistekin) ja haavelistalta löytyy muun muassa Singapore, Thaimaa, Etelä-Korea ja Malediivit. Jos kuitenkin pääsisi vain kerran käymään Aasiassa, niin taitaisin päätyä Japaniin - kirsikkapuiden kukinnan aikaan, ehdottomasti!

AFRIKKA:
Etelä-Afrikka! Olen nähtyt niin ihania kuvia Kapkaupungista, että sinne on joskus päästävä! Myös Marokko, Gambia ja Egypti kiinnostavat. Ja oikeastaan kaikki muutkin, haha. Madagaskar, Kenia... Safari olisi varmasti huikea kokemus.

POHJOIS-AMERIKKA: 
Tämän maanosan valinta on aika simppeli, sillä en ole vielä Yhdysvalloissa päässyt vierailemaan. Rannikolta rannikolle road-trip on yksi iso haave, mutta jos pitäisi valita vain yksi kaupunki, niin se olisi New York. Mikäpä muukaan. New York on muutenkin mun matkahaave numero uno, mutta oon vielä säästellyt sitä tulevaisuuteen. Sinne en halua mennä aivan minibudjetilla, vaan niin että pystyy sitten tekemään kaiken mitä haluaa. New Yorkin viehätys perustuu varmaan siihen, että vaikkei siellä olisi ikinä käynyt, niin on se silti osin tuttu.

ETELÄ-AMERIKKA:
Äh kuinka vaikea päätös! Peru, Chile, Bolivia, Argentiina vai Brasilia?? Tai Ecuadorin Galapagossaaret! Niin ihania kuvia nähnyt ja jännittäviä tarinoita kuullut kaikista noista maista. Etelä-Amerikka kiinnostaa kovasti, enkä ole siellä vielä päässyt käymään. Jotenkin musta tuntuu, että kun sinne päin joskus suunnataan, niin ensimmäinen kohde tulee olemaan Brasilia, mutta vastaan tähän kuitenkin Perun. Toivottavasti pääsen vielä molempiin!

OSEANIA:
Australiassa käyneenä valinta on helppo: Uusi-Seelanti! Joskus vielä tehdään vähän pidempi reissu ja kolutaan molemmat saaret läpi.

+ANTARKTIS:
Joskus isoina valloitetaan vielä seitsemäskin maanosa esimerkiksi Etelämantereen risteilyllä.


Minne sinä menisit?

Moimoi kesä, nähdään taas!

Syyskuun ensimmäinen. Kai se on hyväksyttävä, että kesä on ohi ja syksy tulee. Viime viikon jatkuva vesisade oli snadisti masentavaa, mutta vähän kuivemmilla keleillä syksy on tosi jees vuodenaika. Eipähän ainakaan tarvitse enää hikoilla nukkuessa ja tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole ulkona aamusta iltaan. Viime syksynä täällä Töölössä oli superkaunista, kun lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi ja oransseiksi. Sitä ootellessa! Ja kai se marraskuun pimeys ja kosteus menee taas vanhalla suomalaisen rutiinilla. Vaikka onhan se aika järkky ajatus, että kevättä joutuu taas odottelemaan sellasen 6-7 kuukautta!

Tänä vuonna odotan myös talvea enemmän kuin yleensä. Viime vuonna nimittäin missasin talven, tai siis lumen (ei talvi vaan ole talvi ilman lunta) melkein kokonaan! Joulukuussa vietimme muutaman viikon Australiassa, eikä lunta ollut täältä lähtiessä ja palatessakin tammikuun alussa oli lähinnä loskaa. Tammikuussa lunta oli jonkin verran ehkä viikon ajan ja sitten lähdinkin Göteborgiin. Saavuin kauniin valkeaan Göteborgiin 18. tammikuuta ja lumet sulivat lopullisesti 1. helmikuuta. Näin siis lunta vain kolmen viikon ajan! Eihän se suomalaiselle riitä alkuunkaan. Täytyy palata tähän tekstiin sitten kun kiroilen vaakatasossa satavalle lumelle bussien ollessa myöhässä. Onneksi ei sentään tarvitse junaa käyttää.

Ajatukset ovat jo syksyssä ja talvessa, mutta tässä vielä viimeiset kuvat kesältä. Vietettiin tyttöjen kanssa kesän lopettajaiset mökillä. Pulahdettiin kaikki kylmenneeseen mereen (minäkin - äiti ei meinannut uskoa. Pari lasia viiniä saattoi auttaa asiaa.) ja väkisin istuttiin terassilla yömyöhään viltteihin kietoutuneina.

Miltä syksyn tulo siellä tuntuu? Itse olen varautunut seuraavaan vuodenaikaan vaihtamalla läppäriin uuden motivaatiokuvan Sloveniasta, jonka avulla sitten jaksaa pakertaa koulua ja töitä. Lisäksi ostin heinäkuun Tallinnan reissulla suloiset kumpparit, joilla kelpaa hyppiä lätäköissä!