Disney klassikot

Nyt etsikää Spotifysta Disney-lista ja nauttikaa hyvästä musiikista ja ihanista muistoista lukiessanne! Löysin tällaisen Disney-klassikko haasteen ja pakkohan se oli tehdä. Elikkä boldattuna ne klassikot, jotka olen nähnyt ja parhaista pari kommenttia. Lista täältä.

1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) -  Samoihin aikoihin kun maito oli mun lempijuoma niin Lumikki oli mun lempileffa. VHS-kasetti löytyy edelleen vanhempien kirjahyllystä eli Lumikki on nähty monta kertaa. Kaikkein rakkaimpia Disney-leffoja ovat tietenkin ne, joita on pienenä eniten katsonut. Muistan muuten kun joskus ehkä yläasteikäisenä tajusin, että Lumikki on oikeasti tullu 1930-luvulla. En meinannut uskoa aluksi!
2. Pinocchio (1940) - Pinocchiokin löytyi VHS:nä. Muistan, että pienenä hirveän moni ei välittänyt Pinocchiosta, mutta minä välitin!
3. Fantasia (1940) - Fantasian olen nähnyt pariin kertaan pienenä, kun sukulaisilla ei ollut muita Disney-leffoja. Siinä iässä ei hirveästi osannut arvostaa leffaa, joka rakentuu lähes kokonaan musiikille. Otankin missiokseni katsoa tämän uudestaan pian! Tosin en tiedä osaanko vieläkään arvostaa elokuvia, joissa ei puhuta.
4. Dumbo (1941) - Nyyh. Kuinka monelle tulee Dumbosta ekana mieleen se kohtaus, jossa Dumbon äiti tuudittaa Dumboa kärsällään? Dumbo ei kuulu omiin suosikkeihini - liian surullinen ja vähäpuheinen leffa. Kaikista Disney-päähenkilöistä Dumbo puhuu vähiten. Eli ei siis ollenkaan. Inhosin pienenä piirrettyjä, joissa puhutaan vähän!
5. Bambi (1942) - Edellisestä voinee päätellä, että Bambikaan ei kuulu suosikkeihini. Olen joskus lukenut, että Walt Disneyn äidin kuolema jätti jälkensä mieheen. You don't say? Sen lisäksi, että Bambin äiti tapetaan, niin Bambi on myös tylsä leffa. Anteeksi Bambi-fanit.
6. Oppitunti (Saludos Amigos, 1942)
7. Kolme Caballeroa (1944)
8. Iskelmäparaati (Mine Music, 1946)
9. Pennitön ja suruton (Fun and Fancy Free, 1947)
10. Säveltuokio (Melody Time, 1948)
11. Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen (The Adventures of Ichabod and Mr. Toad (1949) - Nää on aika tällasia nevahööd Disney klassikoita.
12. Tuhkimo (1950)
13. Liisa ihmemaassa (1951) - Hyvää syntymättömyyspäivää - Ett hjärtligt vardagsdags!
14. Peter Pan (1953)
15. Kaunotar ja kulkuri (1955) - Öö miksi niiden ihmisten nimet ovat Jukka-kulta ja Rakas?? Miksi? Nojoo, muuten hyvä leffa. Mäkin haluan, että Mikko tuo mulle joskus koiranpennun hattulaatikossa. Spagettikohtaus taas ei mun kanssa onnistu, koska minähän en ruokaa jaa..
16. Prinsessa Ruusunen (1959) - Tiesittekö, että mykän Dumbon jälkeen vähiten puhuva Disney päähenkilö on Prinsessa Ruusunen, eli Aurora? Auroralla on 18 repliikkiä eikä hän puhu enää edes sen jälkeen, kun hänet herätetään. Umm how about 'thank you' young lady?? Fun fact: leffan tekemiseen meni seitsemän vuotta ja se on klassikoista kallein, tuotanto maksoi 6 miljoonaa dollaria.
17. 101 Dalmatialaista (1961)
18. Miekka kivessä (1963) 
19. Viidakkokirja (1967) Tässä leffassa parasta on Bearnessesities - biisi. Muuten Tarzan on kyllä saman tyylisestä tarinasta parempi versio.
20. Aristokatit (1970) - Tämäkin löytyi videokasettina. Everybody wants to be a cat - Alla snubbar vill ju vara katt. On tässä selkeästi ruotsia opiskeltu.
21. Robin Hood (1973)
22. Nalle Puh (1977)
23. Pelastuspartio Bernard ja Bianca (1977)
24. Topi ja Tessu (1981)
25. Hiidenpata (1985)  - Näin Hiidenpadan aika pienenä ja se oli mun mielestä tosi hyvä. Monia vuosia muistelin 'sitä tosi hyvää Disney leffaa' kunnes sitten lukiossa katsoin sen uudestaan. Ja ylläriylläri - ei ollut kovin hyvä.
26. Basil Hiiri - Mestarietsivä (1986) - Ihan sika hyvä!!
27. Oliver ja kumppanit (1988) - Mun pari vuotta nuoremmalta kaverilta löytyi tää VHS:nä, mutta ei aluksi saatu katsoa sitä, koska se oli niin hurja. Odotettiin kiltisti siihen asti, että kaverinikin täytti seitsemän vuotta.
28. Pieni merenneito (1989)
29. Bernard ja Bianca Australiassa (1990)
30. Kaunotar ja hirviö (1991) - Syntymävuotenani valmistunut Kaunotar ja hirviö on myös yksi parhaista Disney klassikoista. Tosin nyt vanhempana olen alkanut miettiä sitä alkua vähän uudestaan. Creepyn-näköinen vanha nainen tulee keskellä yötä koputtelemaan ja kysymään nuorelta prinssiltä yösijaa. Prinssi kieltäytyy ja noita lumoaa hänet hirviöksi... Oletkos hieman kohtuuton noita hyvä?
31. Aladdin (1992) - Lemppari Disney klassikkoni on Aladdin, Hercules on sitten heti hyvänä kakkosena. Aladdin on aivan mahtava leffa mahtavilla biiseillä: Never Had a Friend Like Me, One Jump Ahead, A Whole New World, Prince Ali... Yritin katsoa täällä vaihdossa Aladdinia, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksi ei? No koska leffa oli englanniksi ja ulkomuistista tulevat suomenkieliset repliikit häiritsivät katsomista niin paljon. Kun on lähemmän sata kertaa katsonut elokuvan yhdellä kielellä niin ei sitä enää voi muuttaa. Mutta Aladdin on paras. Alettiin pari vuotta sitten uutena vuotena katsomaan tätä kesken bileiden kahdelta aamuyöllä. Aina on hyvä aika Aladdinille.
32. Leijonakuningas (1994) - Disney klassikoiden helmi. Itse tykkään Herculeksesta ja Aladdinista leffoina enemmän, mutta onhan Leijonakuningas silti piirrettyjen kunkku. VHS:ltä löytyy tämäkin. Noita vanhoja videoita on hauska katsella, kun siinä on niitä mainoksia "Saatavilla myynti- ja vuokravideona helmikuussa 1995". Leijonakuninkaan olen nähnyt myös musikaalina Lontoossa. Leffan musiikki on niin hyvää, että toimi tosi hyvin. Parhaat biisit: Just Can't Wait to Be King & Circle of Life. Leijonakuninkaan jatko-osa Jylhäkallion ylpeys on myös hyvä ja We Are One huippubiisi.
33. Pocahontas (1995) - Hyvä leffa ja mahtava biisi Colours of the Wind. Mulla oli VHS:nä jatko-osa Pocahontas ja matka uuteen maailmaan, siitäkin tykkään. Tiedoksi niille, jotka eivät ole jatko-osaa nähneet: Pocahontas lemppaa John Smithin ja vaihtaa sen toiseen mieheen! Jonka nimi on muuten John Rolf... Aluksi olin pienenä vähän järkyttynyt tästä juonikuviosta, mutta näinhän me nykyajan itsenäiset intiaanimimmit toimitaan! You go girl!
34. Notre Damen kellonsoittaja (1996) - Ihan hyvä leffa, mutta mitä se opettaa? Että ruma kyttyräselkäinen mies ei voi saada kaunista Esmeraldaa. Quasimodo on ikuisesti friendzoned.
35. Hercules (1997) - Aivan sairaan hyvä leffa! Juoni, hahmot ja musiikki täysiä kymppejä kaikki. Muusat, Piina ja Paniikki, Phil..! Äiti osti tän mulle VHS:nä ja se on katottu kymmeniä ja kymmeniä kertoja uudestaan. Niin pienenä kuin sitten vähän isompanakin. Pienenä yhden kaverin kanssa katsottiin tätä ihan oikeasti niin, että kun leffa loppui niin kelattiin takaisin alkuun ja heti perään uudestaan. Paras biisi: I Won't Say I'm In Love.
36. Mulan (1998) - Toinen todella hyvä klassikko heti perään. Ei ihan Herculeksen veroinen, mutta erinomainen silti. Taitaa olla ensimmäinen Disney-leffa, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa, äidin kanssa totta kai. Paras biisi: I'll Make a Man Out of You.
37. Tarzan (1999)
38. Fantasia 2000 (1999)
39. Dinosaurus (2000)
40. Keisarin uudet kuviot (2000) - Kävin katsomassa tämän äidin kanssa elokuvateatterissa. 9-vuotiaana tykkäsin kyllä, nyt en muista muuta kuin sen laaman. Täytynee katsoa siis uudestaan!
41. Atlantis - Kadonnut kaupunki (2001)
42. Lilo ja Stitch (2002)
43. Aarreplaneetta (2002) - Joo eii.. Muhun ei iskenyt Aarreplaneetta eikä Atlantis ollenkaan.
44. Karhuveljeni Koda (2003)
45. Lehmäjengi (2004) - Njää...
46. Pikku Kananen (2005) - Naah...
47. Riemukas Robinsonin perhe (200)
48. Bolt (2008) - Katsoin Boltin lentokoneessa matkalla Kiinaan. Paras on se hamsteri juoksupallossaan!
49. Prinsessa ja sammakko (2009)
50. Kaksin karkuteillä (Tangled, 2010)
51. Räyhä-Ralf (2012
52. Frozen (2013) - Tässä kun kirjoitan, niin Frozenin soundtrack soi taustalla. Lempparina tietysti Let It Go, mutta myös Do You Want to Build a Snowman, Fixer Upper ja Love Is an Open Door ovat hyvää Disney-kamaa. Elokuva on saanut paljon hypetystä ja hehkutusta osakseen ja luulen sen johtuvan osin siitä, että kyseessä taitaa olla ensimmäinen Disney-leffa, jossa prinsessa ei jää venailemaan, että prinssi tulee pelastamaan. Kappas - voin pelastaa itseni ihan itse! :o Ja kappas - ensimmäinen vastaan kävelevä prinssi ei ehkä olekaan se elämäsi rakkaus. :o

44/52

Vuonna 2006 pidettiin ystäväni kanssa Disneymaraton. 24h Disney leffoja putkeen! Eväät ovat ainakin olleet kohdallaan, legendaariset ketsuppi sipsit mukana. Ei kyllä oikeasti pysytty hereillä koko vuorokautta, mutta hyvä yritys oli. Järjesteltiin elokuvat niin, että parhaat olisivat yön aikana ja tylsimmät heti aluksi kun on vielä pirteä. Taidettiin aloittaa Bambista...

Bonus: Leffa, joka ei ole Disney-klassikko, eikä Disneyn leffa ollenkaan, mutta silti tosi hyvä: Anastasia (1997). Hullun hyvä leffa ja paras biisi Once Upon a December. Jos ette oo nähnyt, niin katsokaa! Tarina on kiinnostava myös aikuisille.

Låtsas som det regnar

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Kolmisen viikkoa jäljellä. Koulu on alkanut käydä vähiin ja vapaa-aikaa on tavallista enemmän. Tai no, kyllähän olisi se ruotsin tentti ja Suomessa odottava sosiaalipsykologian tentti, joihin pitäisi lukea, mutta... Kenelle muulle käy niin, että kun sitä vapaata aikaa kerrankin on, niin sitä sitten käyttää mitä kummallisimpiin asioihin. Ihan vaan, koska voi. Viime aikoina olen muun muassa:

- Kuunnellut tuntikaupalla Veronica Maggiota sekä Disney musiikkia ruotsiksi (tämähän voidaan laskea ruotsin opiskeluksi). Jos kaipaa vaihtelua ruotsin opiskeluun, niin Disney biisit ovat hyviä. Niissä kun lauletaan melko selkeällä standardisvenskalla.
- Opetellut ulkoa kaikki USA:n osavaltiot ja niiden sijainnin kartalla.
- Pelannut tätä peliä, jossa on tarkoituksena muistaa kaikkien valtioiden (196) nimet. Ensimmäisellä kerralla sain vain 102 (melkein koko Afrikka jäi tyhjäksi, noloa..), mutta nyt olen päässyt sen useamman kerran läpi. Varoitus, peli on koukuttava!
- Opetellut sijoittamaan kaikki Afrikan valtiot kartalle.
- Unelmoinut USA:n roadtripistä, matkasta New Yorkkiin, Balkanin matkasta, Karibian risteilystä ja muutamasta muusta reissusta.
- Valvonut ja nukkunut liian myöhään.
- Irtisanonut kämppäni täällä.
- Miettinyt, miten saan kaikki tavarani takaisin Suomeen.
- Kastunut Göteborgin kevätsateissa liian monta kertaa.
- Käynyt ennakkoäänestämässä Suomen konsulaatissa.
- Vuoroin ikävöinyt kotiin ja sitten taas panikoinut lähtöä. Tämä kaupunki näyttää aina vaan kauniimmalta, kun lähtö lähenee. Onneksi Suomessa on tiedossa kaikkea kivaa. Esimerkiksi kesäkuun lopussa Suomesta pois lähteminen taas pariksi viikoksi. :P

Pääsiäismunat alennuksessa. Vähän olisi tehnyt mieli tietää, mitä tuo jättimuna sisältää!

Oon mä siellä koulussakin käynyt, suunnilleen kerran viikossa. Kulttuurien välisen viestinnän kurssi on edelleen tosi mielenkiintoinen. Aiheet ovat mielenkiintoisia, mutta ei kurssi varmasti olisi yhtä mielenkiintoinen Suomessa suomalaisten kesken. Tuolla kurssilla ei ole kahta henkilöä enempää samasta maasta, joten eroja pääsee näkemään ihan käytännössä. Opettajatkin ovat kaikki eri kulttuureista, tällä viikolla meille piti yhteisluennon nainen Ukrainasta ja mies Venäjältä. Ei, emme käsitelleet Ukrainan tilannetta. Luulen, että jos sille tielle olisi lähdetty 15 eri maalaisen opiskelijan kanssa, niin luennon varsinainen aihe olisi unohtunut nopeasti.

Kesken luennon tiistaina palohälytin alkoi soida. Opettaja käski ottamaan rahat ja passin mukaan ja poistumaan rakennuksesta. No, kuten arvata saattaa niin kaikki pakkailivat läppärinsä, takkinsa ja muut tavarat mukaan. Koko rakennus poistui rauhallisesti ulos (sateeseen totta kai) ja kuten moni ajattelikin, niin kyseessä oli harjoitus. Ukrainalainen opettaja sanoi nähneensä tässäkin tilanteessa selkeitä eroja eri kulttuurien välillä. Täällä Ruotsissa, kuten Suomessakin, järjestetään paloharjoituksia kerran tai pari vuodessa ja kaikki ovat niihin tottuneet alakoulustä lähtien. Ihmisen eivät pelästy ja poistuminen tapahtuu hyvässä järjestyksessä. Tosin käskyä jättää tavaransa harva tottelee, kun ei ota hälytystä tosissaan. Ukrainassa kuulemma ei ole samanlaista tapaa järjestää paloharjoituksia, joten jos hälytys tulee, niin on luultavasti tosi kyseessä. Opettajan mukaan Ukrainassa ihmiset luultavasti poistuisivat juosten. Lisäksi opettaja kertoi oman kokemuksensa opiskeluajoiltaan, jolloin hän oli vaihdossa ja hän oli vielä Neuvostoliiton kansalainen. Hän asui solussa kolmen neuvostoliittolaisen sekä kahden saksalaisen kanssa. Keskellä yötä tuli palohälytys ja kaikki lähtivät kiireesti ulos. Ulkona kaksi saksalaista olivat ilman tavaroitaan, mutta he olivat pukeneet vaatetta päälle. Neuvostoliittolaiset olivat puolestaan lähes alasti, mutta jokaisella oli mukanaan passi. Opettaja käytti sanoja "If you lost your passport, you were done". Siellä uuden passin saaminen ei käynyt kovin helposti.

Noita ratikan ovia mulla ei tule ikävä. Tosta mustasta kahvasta siis otetaan kiinni ja vedetään, ovet aukeavat ulospäin. Ne painaa ja niitä on vaikea pitää auki, kun yrittää itse mennä sisään. Yök! Onneksi jokaisessa ratikassa on myös automaattisia ovia, yritän aina käyttäää niitä. First world problems...

Yksi toinen kurssin luennoitsijoista, ruotsalainen tällä kertaa, kertoi myös hauskan tarinan. Vuosittain järjestetään pohjoismaiden kesken konferenssi (en yhtään muista mikä...), joka pidetään vuorovuosin joko Norjassa, Ruotsissa, Suomessa tai Tanskassa. Tilaisuudessa on myös aina jostakin näistä maista pääpuhuja, joka pitää noin tunnin puheenvuoron. Opettaja oli järjestämässä konferenssia, kun se pidettiin Ruotsissa ja pääpuhuja oli tällä kertaa suomalainen. Ennen konferenssia järjestäjät saivat kuitenkin sähköpostia tanskalaisilta osallistujilta. Viestin sisältö oli suunnilleen se, että suomalaiselle puhujalle on sanottava, että hänen täytyy käyttää eleitä ja äänenpainoja, koska muuten kukaan ei jaksa häntä kuunnella kokonaista tuntia! Hahha, tanskalaisilla oli ollut huonoja kokemuksia suomalaisten kyvyistä pitää puheita. Opettaja sanoi, että tilanne oli vähän tukala heille, koska ei ole kovin kohteliasta ensin pyytää henkilöä pääpuhujaksi ja sen jälkeen vaatia tietynlaista tyyliä. Tarina ei kertonut, miten tilanne ratkesi. Opettaja myös tunnisti mut oitis suomalaiseksi, koska hymyilin kuulemma tarinalle eniten.

Tietysti Suomestakin löytyy hyviä puhujia eikä oman kokemukseni mukaan ero ruotsalaisiin ole kovinkaan suuri, mutta toki parannettavaa löytyisi. Esimerkiksi luennoilla oppiminen (ja ylipäätänsä hereillä pysyminen) on aina miljoonasti helpompaa, kun luennoitsija on hyvä. Eikä sitä tarvitse mitään showta pistää pystyyn. Äänenpainot, eleet, liikkuminen jne auttavat jo todella paljon.

Mini Europe & nippelitiedon nappulafaktaa

Viimeisenä Brysselin päivänä kävimme ihailemassa tunnettua Atonium-maamerkkiä sekä Mini-Europe puistoa. Atoniumiin olisi päässyt myös ylös käymään, mutta budjetin ollessa rajallinen valitsimme mieluummin Euroopan rakennuksien pienoismallien ihmettelyn. Puisto sopii hyvin kaikenikäisille matkailijoille, tosin matkakuume ei tuolla ainakaan pienentynyt yhtään. Mini Euroopassa oli nähtävyyksiä vain EU-maista, joten esimerkiski Norja ja Sveitsi oli kylmästi sivuutettu. Saimme käteemme oppaat, joissa oli ylistystä Unionille sekä tietoa eri jäsenmaista. Tykkään kaikesta nippelitiedosta ja olenkin nyt monia tiedonmurusia kylläämpi. Tiedän esimerkiksi, että EU:n lipussa on 12 tähteä, koska numero 12 symboloi täydellisyyttä. Ruotsissa ajosuunta vaihdettiin vasta vuonna 1967 vasemmalta oikealle. Oppaassa mainitaan, että muutos tehtiin yhdessä yössä. No ihan hyvä, ettei ollut pidempää siirtymä aikaa, jolloin saisi valita, missä ajaa... Suomessa asukastiheys on 16 henkeä per neliökilometri, Maltalla vastaava luku on huikeat 1291. Euroopan maantieteellinen keskusta on noin 25 kilometriä pohjoiseen Vilnasta. Suomessa on enemmän saunoja (1,6 miljoonaa) kuin autoja. Tämän olen tiennyt ennenkin ja totta kai kertonut sen jokaiselle uudelle tuttavuudelle täällä.

Jokaisesta maasta oli pieni infolaatta (näkyy alla), josta pystyi lunttaamaan maan sijainnin kartalla, lipun, pääkaupungin, pinta-alan, asukasluvun, rahayksikön sekä vuoden, jolloin maa on liittynyt EU:hun. Lisäksi laatoissa oli tuollainen nappi, jota painamalla alkoi soida maan kansallislaulu. Mikään laulu ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Maammelaulu. Se taisi olla ainoa, jonka oikeasti kuuntelimme alusta loppuun. Huomasin myös, että kaikista eniten noista pienoismalleistakin kiinnostivat ne paikat, joissa on itse käynyt tai jotka ovat kuuluisia (esim. Pisan torni).

Suomesta oli valittu puistoon Olavinlinna ja sauna totta kai. Oltiin vaikuttuneita kun sauna-ukkeli oli alasti niin kuin kuuluukin.

Isäntämaasta Belgiasta oli tietysti kaikkein eniten kohteita, kokonaiset yhdeksän. Aikamoisia omaan napaan tuijottelijoita, suurin osa kohteista oli ihan never-heard. Noei, ihan hienoja... Saksasta ja Italiasta oli myös yhdeksän nähtävyyttä. Infolehtisessä lukee, että yhden pienoismallin rakentaminen on maksanut keskimäärin 75 000 euroa. Ohhoh. Onkohan rahat tulleet EU:n budjetista.. Santiago de Compostelan katedraalin pienoismallia tehtiin yhteensä 24 000 tuntia. Eli sen verran mitä yksi henkilö työskentelisi noin 13 vuodessa.

Tiesittekö, että Alankomaissa 80 % ihmisistä omistaa polkupyörän. Ja eurooppalaisista hollantilaiset menevät todennäköisimmin ulkomaanmatkalle. 65 % hollantilaisista tekee ainakin yhden matkan vuodessa. Infolehtisestä löytyy myös tärkeää tietoa EU:n kielistä; jokaisella kielellä on kirjoitettu "kukko kiekuu". Esimerkiksi ruotsiksi kuckeliku, hollanniksi kukeleku, saksaksi kikeriki ja portugaliksi cocorocco. Ihme, että olen edes pärjännyt ilman tätä tietoa.

Italiassa on Euroopan korkein eliniänodote. Pitäisiköhän italiaanojen rennosta elämänasenteesta ottaa opikseen? Mutta entäs tämä fakta: Eurooppalaisista todennäköisimmin saksalaiset konsultoivat lääkäriä. Saksalaiset käyvät vuodessa keskimäärin yksitoista kertaa lääkärillä. Yksitoista? Huh. Ovatko he sairaampia kuin muut vai pitävätkö he vain itsestään tosi hyvää huolta? Eliniänodotteesta ja lääkäreistä päästään sopivan kiikkerällä aasinsillalla kuolemaan: Romaniassa, Sapontan kaupungissa sijaitsee The Merry Cemetary. Hautakivissä on värikkäitä kuvia ja humoristisia muistokirjoituksia. Hyvä idea!

2008 Ateenassa jäi Akropoliksen kukkula näkemättä. Ei jaksettu kaverin kanssa herätä tarpeeksi aikaisin ja kiipeäminen keskipäivän kuumuudessa ei innostanut sekään. Nyt kaduttaa!

Sitten oli aika lähteä takaisin kotiin, mikä on aina tosi kivaa kuten kuvasta näkyy. Erityisen tyhmää oli tietenkin lentää kotiin yksin, kun Mikko pääsi sinisillä siivillä Helsinkiin. Puolentoistatunnin lentomatkan aikana kädet hikosivat aina kun kone tärisi vähänkin. Miten on mahdollista, että 18 vuotiaaksi asti en pelännyt lentämistä ollenkaan ja nyt se on viime vuosina tuntunut vaan pahenevan, vaikka olen lentänyt enemmän kuin koskaan? Aina turbulenssissa vannon, etten lennä enää koskaan (enkä edes ole kokenut erityisen voimakasta turbulenssia). Ne vannomiset menee tietysti samaan kategoriaan krapula-aamujen 'en juo enää koskaan' ajatusten kanssa. Ei auta muuta kuin toivoa että kehitys kehittyy ja teleporttaus keksitään kohta!

Oodi äidille

Miksi minun äitini on paras?

- Kun lähdin vaihtooon, äiti tuli saattamaan mut Göteborgiin asti.

- Kun olin pieni (ja vähän isompikin) niin äiti piirsi mun jalan kuvan pahviin ja muotin avulla osti mulle kenkiä, koska mä inhosin kenkäostoksia.

- Äiti luki mulle pienenä paljonpaljonpaljon.

- Äiti tietää lähes kaiken. Sille voi aina soittaa ja kysyä.

- Äiti on hyväsydäminen. Meidän koirakin tietää sen, kun miettii keneltä kerjätä rapsutuksia.

- Äiti on aina oikeassa, silloinkin kun oon sanonut, että se on väärässä.

- Vaikka äiti on kiltti, niin se ei aina anna periksi. Esimerkiksi silloin, kun järjestin yhden hengen mielenosoituksia saadakseni Nallelampun. Eli lampun jonka varjostimesta roikkuu keinu, jonka päällä istuu nalle. Aika kauan jaksoin sitä vängätä, mutta teini-ikäinen Nasu oli ihan kiitollinen, ettei huoneesta löytynyt nallelamppua. Tämän hetken Nasusta idea ei toisaalta olisi lainkaan hassumpi...

- Jos soitan äidille kun se on lähdössä töistä kotiin ja sanon että on nälkä, niin se usein vie mut johonkin keskustaan syömään. Näin on käynyt myös silloin, kun meidän on pitänyt mennä yhdessä jumpalle...

- Teini-ikäisenä äiti tilasi mulle Cosmopolitanin vaikkei kyseisestä lehdestä tykännytkään.

- Kun oli mun veljen lakkiaistilaisuus niin äiti anto mun jäädä kotiin katsomaan Pokemonia.

- Äiti on vahva.

- Aina kun käy kotona niin saa taantua äidin omaksi vauvaksi.

- Äiti sekoittaa hyvät kaakaot.

- Yhtenä jouluna minä ja mun kaveri saatiin syödä tortilloja kun ei välitetty jouluruuasta.

- Äiti on aina sitä mieltä, että voisin lihoa pari kiloa. Tämä luo mukavan illuusion siitä, että sipsipussi on ihan ok tänäänkin.

- Äidin työpaikka on niin lähellä, että voin käydä siellä lounaalla arkisin.

- Äiti on fiksu ja viisas.

- Äiti ei estänyt kovin tehokkaasti nuorta Nasua katsomasta Salkkareita. Yritti kyllä.

- Äiti on hyvä tyyppi ja kaikki tykkää siitä.

- Mietin ysiluokalla hetken amiksen ja lukion välillä. Äiti liputti enemmän lukion puolesta, koska tiesi sen olevan oikea paikka mulle. Kiitos äiti!! (Äiti on aina oikeassa.)

- Äidin mielestä oon varsin lahjakas lähes kaikessa, vaikka todellisuudessa näyttöjä ei hirveästi ole. Esim. äiti sanoi joskus mun olevan hyvä laulaja, vaikka se on kuullut mun laulavan viimeksi varmaan tarhaikäisenä...

- Äiti on mun puolella.

- Kun käydään äidin kanssa syömässä ja äiti maksaa käteisellä, niin mä saan pitää vaihtorahakolikot. =)

- Äiti ymmärtää.

- Äidin kanssa on kiva whatsapata, vaikkakin nyt se kyselee, että mitä oon tehnyt whatsappissa aamuyöllä 4:30.

- Äidille voi soittaa aina. Esimerkiksi just sillon 4:30 kun on lentokentällä lähdössä Lissaboniin ja oksettaa.

- Äiti ei ikinä huuda. Ei sen tarvii.

- Äidin mielestä sen lapsenlapset on ihmeellisimmät tyypit ever ja kaikkien pitäisi tietää näiden tyyppien mahtavuudesta.

- Äiti halaa, kun tulee aamuyöstä penkkareista kotiin polvi sijoiltaan.

- Niin ja äiti halasi myös ne viisi muuta kertaa, kun polvi meni sijoiltaan.

- Äiti halaa myös silloin, kun tulee aamuyöstä ylppäreistä kotiin hikotellen ja itkua tihrustaen. (Kyllä, hikka on ihan pätevä syy itkeä.)

- Äiti on vienyt mua pienestä asti balettiin, teatteriin ja musikaaleihin.

- Äiti sanoi jo mun ollessa nuori, että naisella pitää olla omatkin rahat. Pitää olla independent wooman!

- Äidin syliin mahtuu vieläkin aina välillä.

- Äiti on oikeudenmukainen. Muistan joskus ihan pienenä tarha/eskari-iässä kun sanoin, että en halua mennä yhden tytön syntymäpäiväjuhliin. Äiti sanoi siihen, että miltä musta tuntuisi, jos mun synttärijuhliin ei tulisi ketään. Ai että siinä oli kyllä moraaliopetus, joka on syöpynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi!

Hyvää äitienpäivää mun mamalle ja muillekin mamoille!

Luxemburg: Casemates

Wikipedia kertoo näin: "kasematti on linnassa tai linnoituksessa oleva erillinen, yleensä omalla vahvistetulla muurilla varustettu tähystys- tai ampumapaikka." Kasematteja löytyy Luxemburgista kaksin kappalein ja me vierailimme niistä isommassa. "The Bock Casemates" saatiin valmiiksi vuonna 1745. Kohde on avattu yleisölle jo vuonna 1933, mutta esimerkiksi maailmansotien aikaan kasematteja käytettiin pommisuojina. Yhteensä kaupungin kasematteihin mahtui jopa 35000 henkeä. Ahtaanpaikankammo meinasi iskeä pelkästä ajatuksesta, kaikki tunnelit eivät nimittäin todellakaan olleet mitään tilavia! Onneksi esitteessä luki, että tunnelit on kunnostettu ja turvattu vuosina 2008-2009. Tieto helpotti vähän, kun siellä kaikista pimeimmissä tunneleissa seikkailtiin.

Luxemburgin kasematit ovat olleet Unescon maailmanperintökohteiden listalla vuodesta 1994. Vierailu maksoi 3 euroa per nenä, eli ei paha ollenkaan. Aikaa tunneleissa kiertelyyn sai käytettyä helposti yli tunnin. Tunneleissa on hämärää ja kylmää, joten kesälläkin kannattaa olla jotain pitkähihaista mukana. Korkkarit kannattaa jättää kotiin, monet tunnelien portaikot ovat melko vaikeakulkuisia. Vierailun kohokohta oli kun olimme laskeutuneet loputtomilta tuntuneita portaita syvälle maan alle vain huomataksemme kyseessä olevan umpikujan. Ei kun ylös vaan! Ihmisiä tuli vastaan eikä kapeissa rappusissa ohittaminen ollut mikään helpoin juttu. Joillain oli taaperoita mukana, aivan varmasti siellä laskeutuu pyllylleen päivittäin niin isompia kuin pienempiäkin seikkailijoita.

Nää rappuset olivat hyväkuntoisimmasta päästä. Vaikeimmissa ei kamera kädessä pystynyt kulkemaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa! Buu Latvia voitti Leijonat... :(

Luxemburg II

Vielä muutamat kuvat Luxemburgista näytille. Näiden jälkeen ajattelin tehdä vielä erilliset postaukset Luxemburgin Casemateista (no niistä kasemateista) sekä Brysselin Mini-Europe puistosta. Sitten onkin pääsiäisreissu käsitelty. Ja ihan hyvä että on, nimittäin ensi viikolla onkin sitten jo seuraava reissu! Mikko tulee tänne torstai-iltana ja ajattelimme mennä viikonloppuna päiväreissulle Osloon. Junalla tai bussilla pääsee tästä muutamassa tunnissa Norjan pääkaupunkiin, eikä liputkaan ole mahdottoman kalliita. Itse en ole koskaan edes käynyt Norjassa, joten olisi kiva olla siellä pidempäänkin, mutta kaupungin hintataso ei anna armoa opiskelijabudjetille. Vaihtarikaveri oli syönyt Oslossa muun muassa yli 20 euron pizzan, joten päiväreissu saa tällä kertaa riittää.

Koska Luxemburgista ei kovin moni tiedä hirveästi, niin tässä pari faktaa:
- Luxembourg tulee sanasta 'Lucilinburugh', joka tarkoittaa pientä linnoitusta.
- Luxemburg on piiritetty tai valloitettu yli 20 kertaa.
- Luxemburgilla on EU:n korkein BKT per capita.
- Yli 30 % Luxemburgin asukkaista on ulkomaalaisia.

Lapsesta asti oon unelmoinut, että pääsisin oikeean labyrinttiin. Sellaiseen isoon, johon voi oikeasti eksyä. Mistähän sellainen löytyisi?

 

Hyvää viikonloppua! Täällä on parin sadepäivän jälkeen ollut tänään vihdoinkin aurinkoista.

Luxemburg

Brysselistä pääsee muutamassa tunnissa niin Amsterdamiin, Pariisiin kuin Luxemburgiinkin. Euroopan periferiassa asuessa täytyy olla vähän kateellinen keskieurooppalaisille, jotka voivat suhauttaa junalla muutamissa tunneissa useisiin eri maihin. Brysselissä käytettiin lyhyet välimatkat hyödyksemme ja tehtiin päiväreissu pikkuruiseen Luxemburgiin. Junalla meni yhteen suuntaan vähän alle kolme tuntia ja nuorisolippu maksoi menomatkalla 25 ja paluumatkalla 20 euroa.

Vietettiin Luxemburgissa vähän päälle viisi tuntia ja tuo aika riitti melko hyvin keskustan kiertämiseen. Kuten arvata saattaa, niin ei ole kovin suuresta citystä kysymys, kun koko maassa on vähän yli puolimiljoonaa asukasta. Kiersimme vanhaa kaupunkia, näimme muutamat kirkot, kierrettiin puistoissa, vierailtiin Casemateissa (suomeksi kasemateissa, en ole koskaan kuullutkaan koko sanaa..) ja syötiin superhyvässä meksikolaisessa ravintolassa. Viini oli ainakin tuossa ravintolassa halpaa ja kaupunkikävely menikin omalta osaltani varsin iloisissa tunnelmissa. Etukäteen olin katsonut Wikitravelista, että kaupungissa olisi hyvä modernintaiteen museo, mutta sinne ei tyvärr ehditty. Toki kaupungissa olisi vähän pidempäänkin kuin muutaman tunnin viihtynyt, mutta ihan viikon lomalle en Luxemburgiin lähtisi. Tai no mikä ettei, sieltä pääsisi nopeasti vierailemaan myös Ranskassa ja Saksassa.

Taco fajitas salaatti, puoli litraa viiniä ja kokis... Nomnomnom!

Upsidedown selfieitä löytyi kamerasta iso läjä. Mikko joutui kestämään seitinohuessa päiväkännissä hihitellyttä avopuolisoaan.