Viimeisenä Brysselin päivänä kävimme ihailemassa tunnettua Atonium-maamerkkiä sekä Mini-Europe puistoa. Atoniumiin olisi päässyt myös ylös käymään, mutta budjetin ollessa rajallinen valitsimme mieluummin Euroopan rakennuksien pienoismallien ihmettelyn. Puisto sopii hyvin kaikenikäisille matkailijoille, tosin matkakuume ei tuolla ainakaan pienentynyt yhtään. Mini Euroopassa oli nähtävyyksiä vain EU-maista, joten esimerkiski Norja ja Sveitsi oli kylmästi sivuutettu. Saimme käteemme oppaat, joissa oli ylistystä Unionille sekä tietoa eri jäsenmaista. Tykkään kaikesta nippelitiedosta ja olenkin nyt monia tiedonmurusia kylläämpi. Tiedän esimerkiksi, että EU:n lipussa on 12 tähteä, koska numero 12 symboloi täydellisyyttä. Ruotsissa ajosuunta vaihdettiin vasta vuonna 1967 vasemmalta oikealle. Oppaassa mainitaan, että muutos tehtiin yhdessä yössä. No ihan hyvä, ettei ollut pidempää siirtymä aikaa, jolloin saisi valita, missä ajaa... Suomessa asukastiheys on 16 henkeä per neliökilometri, Maltalla vastaava luku on huikeat 1291. Euroopan maantieteellinen keskusta on noin 25 kilometriä pohjoiseen Vilnasta. Suomessa on enemmän saunoja (1,6 miljoonaa) kuin autoja. Tämän olen tiennyt ennenkin ja totta kai kertonut sen jokaiselle uudelle tuttavuudelle täällä.
Jokaisesta maasta oli pieni infolaatta (näkyy alla), josta pystyi lunttaamaan maan sijainnin kartalla, lipun, pääkaupungin, pinta-alan, asukasluvun, rahayksikön sekä vuoden, jolloin maa on liittynyt EU:hun. Lisäksi laatoissa oli tuollainen nappi, jota painamalla alkoi soida maan kansallislaulu. Mikään laulu ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Maammelaulu. Se taisi olla ainoa, jonka oikeasti kuuntelimme alusta loppuun. Huomasin myös, että kaikista eniten noista pienoismalleistakin kiinnostivat ne paikat, joissa on itse käynyt tai jotka ovat kuuluisia (esim. Pisan torni).
Suomesta oli valittu puistoon Olavinlinna ja sauna totta kai. Oltiin vaikuttuneita kun sauna-ukkeli oli alasti niin kuin kuuluukin.
Isäntämaasta Belgiasta oli tietysti kaikkein eniten kohteita, kokonaiset yhdeksän. Aikamoisia omaan napaan tuijottelijoita, suurin osa kohteista oli ihan never-heard. Noei, ihan hienoja... Saksasta ja Italiasta oli myös yhdeksän nähtävyyttä. Infolehtisessä lukee, että yhden pienoismallin rakentaminen on maksanut keskimäärin 75 000 euroa. Ohhoh. Onkohan rahat tulleet EU:n budjetista.. Santiago de Compostelan katedraalin pienoismallia tehtiin yhteensä 24 000 tuntia. Eli sen verran mitä yksi henkilö työskentelisi noin 13 vuodessa.
Tiesittekö, että Alankomaissa 80 % ihmisistä omistaa polkupyörän. Ja eurooppalaisista hollantilaiset menevät todennäköisimmin ulkomaanmatkalle. 65 % hollantilaisista tekee ainakin yhden matkan vuodessa. Infolehtisestä löytyy myös tärkeää tietoa EU:n kielistä; jokaisella kielellä on kirjoitettu "kukko kiekuu". Esimerkiksi ruotsiksi kuckeliku, hollanniksi kukeleku, saksaksi kikeriki ja portugaliksi cocorocco. Ihme, että olen edes pärjännyt ilman tätä tietoa.
Italiassa on Euroopan korkein eliniänodote. Pitäisiköhän italiaanojen rennosta elämänasenteesta ottaa opikseen? Mutta entäs tämä fakta: Eurooppalaisista todennäköisimmin saksalaiset konsultoivat lääkäriä. Saksalaiset käyvät vuodessa keskimäärin yksitoista kertaa lääkärillä. Yksitoista? Huh. Ovatko he sairaampia kuin muut vai pitävätkö he vain itsestään tosi hyvää huolta? Eliniänodotteesta ja lääkäreistä päästään sopivan kiikkerällä aasinsillalla kuolemaan: Romaniassa, Sapontan kaupungissa sijaitsee The Merry Cemetary. Hautakivissä on värikkäitä kuvia ja humoristisia muistokirjoituksia. Hyvä idea!
 |
| 2008 Ateenassa jäi Akropoliksen kukkula näkemättä. Ei jaksettu kaverin kanssa herätä tarpeeksi aikaisin ja kiipeäminen keskipäivän kuumuudessa ei innostanut sekään. Nyt kaduttaa! |
Sitten oli aika lähteä takaisin kotiin, mikä on aina tosi kivaa kuten kuvasta näkyy. Erityisen tyhmää oli tietenkin lentää kotiin yksin, kun Mikko pääsi sinisillä siivillä Helsinkiin. Puolentoistatunnin lentomatkan aikana kädet hikosivat aina kun kone tärisi vähänkin. Miten on mahdollista, että 18 vuotiaaksi asti en pelännyt lentämistä ollenkaan ja nyt se on viime vuosina tuntunut vaan pahenevan, vaikka olen lentänyt enemmän kuin koskaan? Aina turbulenssissa vannon, etten lennä enää koskaan (enkä edes ole kokenut erityisen voimakasta turbulenssia). Ne vannomiset menee tietysti samaan kategoriaan krapula-aamujen 'en juo enää koskaan' ajatusten kanssa. Ei auta muuta kuin toivoa että kehitys kehittyy ja teleporttaus keksitään kohta!
Mä oon ite pelänny lentämistä ihan ekasta kerrasta lähtien ja oon haaveillu tosta teleportista monen monta kertaa :D Huippua kuulla, että vaikka jännität, oot silti reissannu ympäri ämpäri tätä palloo (hiukan olen ehkä kateellinen kaikista paikoista, joissa oot käyny). Mut pointtina siis kuitenkin, että ehkä mullakin on vielä toivoa uskaltautua mannerten välisille lennoillekin, vaikka vähän hirvittääkin.
VastaaPoistaJep, tähän asti halu maailmalle on voittanut pelot. Oma pelkoni ei onneksi ole niin suuri, että miettisin sitä hirveästi ennen matkaa. Vasta kun turvavyötä laittaa kiinni niin muistaa että ai niin tää ei ookkaan niin kivaa. :D Mutta sulla on toivoa ehdottomasti, on se kuitenkin sen arvoista aina! Pitkillä lennoilla ongelma tosin on se ettei saa nukuttua, kun kroppa ei rentoudu täysin. Mutta mitä pienistä - perillä odottavat uudet seikkailut pitävät kyllä hereillä:))
Poista