Göteborg päätti ilahduttaa viimeistä päivääni rankkasateella (kuinka yllättävää), joten suunnitelmat piknikfestivaaleista piti pistää uusiksi. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sain viettää ihanaa viimeistä päivää ystävien, biljardin, viinin ja myöhemmin vielä klubilla jorailun merkeissä. Olo oli vähän epätodellinen, enkä oikein meinannut tajuta, että olen ihan oikeasti lähdössä. En varmaan ole ihan tajunnut vieläkään. Tunnelma läksiäisissä oli mukava, itkukin pysyi melko hyvin aisoissa. Olin varannut mukaan 20 nenäliinaa, joista käytin seitsemän. Tätä voin pitää hyvänä suorituksena.
Sain suklaata. Se auttaa aina. |
Otin vielä viimeisen kuvan mun lemppariseinästä.. |
Oloffin rappusia ei tule ikävä! Tai no ehkä vähän... |
Hejdå |
- Kaikki puhuvat suomea. Tämä on ollut outoa ja jopa häiritsevää nämä ensimmäiset päivät! Kun yhtäkkiä ymmärtääkin kaiken, niin jää kuuntelemaan jokaisen vastaantulijan puhetta. Ja nyt täytyy taas muistaa, että kaikki ymmärtävät myös omat puheeni. Pitää alkaa vähän miettiä, mitä suustaan päästää.. Ja ähh Spotifyn mainoksetkin on nyt suomeksi.... täytynee vihdoin hankkia premium.
- Tavaran määrä. Avasin vaatekaappini olettaen, että siellä olisi muutama vaatekappale, joita en ottanut mukaan Ruotsiin. Oikeasti järkytyin, kun kaappi oli aivan täynnä, vaikka en ollut vielä edes purkanut matkalaukkua. Okei, meillä on täällä tosi vähän säilytystilaa (ikävä Göteborgin vaatekaappia!), mutta silti. Kuinka paljon sitä oikein tarvitsee? Käytiin heti ensimmäisenä päivänä Mikon kanssa molemmat omat kaappimme läpi ja karsittiin kaikki turha pois.
- Suomenruotsi kuulostaa hassulta. En todellakaan oppinut puhumaan ruotsalaisella aksentilla, mutta korva kyllä tottui siihen nopeasti. Nyt suomenruotsi kuulostaa vähän hassulta, jotenkin yliartikuloidulta. Toisaalta hyvä vaan, sitä on helpompi ymmärtää!
- Juopot. Niin, en nähnyt Göteborgissa yhtäkään juoppoa / juopunutta henkilöä päiväsaikaan, vaikka liikuin keskustassa lähes päivittäin viiden kuukauden ajan. Kaverini, joka oli vaihdossa 9 kuukautta, näki yhden. Ja sekin puhui suomea. Että niin. Juoppovajaus saatiin onneksi täytettyä heti ensimmäisenä päivänä Suomessa.
- Aikavyöhyke. Hömm, mulla oli vähän ongelmia käsittää, että ollaan nyt Mikon kanssa samalla aikavyöhykkeellä. Mikon piti lähteä töistä 16:30 ja soitin sille 15:45, koska automaattisesti lisäsin aikaan yhden tunnin. "Joko sä oot lähtenyt?" "En..?" "MIKSI?????". Niin...
Maailman kaunein kirkko |
Finnair SkyWheel |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti