Albanian matkakertomus: Shkodra

Tässä lisää kuvia ja fiiliksiä Albanian päiväreissulta, ensimmäisen osan voi lukea tästä. Rozafan linnakkeelta matka jatkui läheiseen Shkodran kaupunkiin. Albanian neljänneksi suurimmassa kaupungissa kontrastit näkyivät selvästi: vierekkäin saattoi olla hyvin ränsistyneitä sekä aivan uusia lasisia kerrotaloja. Opas kertoi, että kommunismin aikaan taloissa sai olla maksimissaan viisi kerrosta, joten tuon ajan talot saattoi tunnistaa helposti. Tällä reissulla huomasi selvästi, miten kauneus on katsojan silmässä. Useampaan kertaan kuulin muiden suomalaisten voivottelevan ja kauhistelevan vanhoja ja rähjäisiä paikkoja, mutta oma silmä kiinnittyi enemmän siihen rosoiseen kauneuteen, mitä löytyi paikasta kuin paikasta.

Sitä ei kuitenkaan voi unohtaa, että Albania on Euroopan toisiksi köyhin maa (köyhin taitaa olla Moldova). Opas antoi esimerkkejä, että keskipalkka Albaniassa on noin 300 euroa kuussa, tarjoilijalla sata euroa. Työttömyyskorvaus on 50 euroa ja eläke 65 euroa. Virallinen työttömyysaste on noin 17 prosentin paikeilla, mutta tähän lukuun ei lasketa niitä, joilla on omaa maata vähänkin (viljelevät ruokaa omiin tarpeisiinsa, mutta eivät saa rahaa). Todellisen työttömyysasteen on arveltu olevan lähempänä 34 prosenttia. Muita maan ongelmia ovat esimerkiksi huumekauppa (arviolta noin 70 % Euroopan kovista huumeista tulee Albanian kautta) sekä vahva mafia, joka on koko maailman yhdennäkseksi suurin. Lisäksi hyvin koulutetut nuoret muuttavat monesti ulkomaille paremman elämän toivossa.

Kirjatori. Huomatkaa DiCaprio-kirja alhaalla keskellä!

Toisaalta asiat ovat pikkuhiljaa parantuneet ja tänä vuonna EU hyväksyi Albanian jäsenehdokkaakseen. Kommunismin aikana maassa tapahtui myös paljon edistystä: työtä oli kaikille, naisten asema parani, lukutaidottomuus hävisi lähes kokonaan ja Albania oli ensimmäisen maa koko maailmassa, jossa oli sähköt jokaisessa taloudessa. Albania on myös etnisesti hyvin homogeeninen maa: kyselytutkimusten mukaan 95 % kansalaisista sanoo olevansa albaaneja. Suurimmat uskonnot ovat islam, katolilisuus sekä ortodoksisuus ja ainakin oppaan mukaan uskontojen välinen yhteistyö sujuu hyvin. Esimerkiksi silloin kun on islamilainen juhlapyhä, niin myös muiden uskontokuntien edustajat saavat vapaapäivän.

Shkodrassa vietimme aikaa kaupungilla kävellen. Kävelykatu oli viihtyisä ja täynnä erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Ramadan ei näkynyt katukuvassa ollenkaan, toisin kuin Dubaissa. Poikettiin kokiksilla ja ainakin tuossa paikassa puhuttiin hyvin englantia. Albanian valuutta on lek, mutta isoissa kaupungeissa pystyy usein maksamaan myös euroilla, kätevää. Totta kai jos maassa on pidempään, niin kannattaa maksaa paikallisella rahalla, silloin nimittäin hintataso on todella alhainen.

Kävimme turrelaumana myös Shkodran arkeologisessa ja etnografisessa museossa. Museo oli todella pieni ja se oli kierretty alle vartissa (ilman opasta alle kymmennessä minuutissa). Kuumalla päivällä tuo oli kuitenkin ihan sopivan pituinen kulttuuripläjäys, kun museossa ei ollut ilmastointia. Opas kertoi, että ennen vanhaan kun joku kuoli, niin hänen läheistensä tuli itkeä "itkuruukkuun". Kyynelten määrästä pystyi sitten päättelemään, kuinka rakastettu tuo edesmennyt henkilö oli ollutkaan. Mikolle ei riittäisi edes kylpyamme jos mä kupsahtaisin..

Yksi reissun kohokohtia oli myös meidän turrelauman yhteinen lounas. Päädyttiin istumaan samaan pöytään vanhemman pariskunnan kanssa ja päästiin puhumaan ruotsia. Jee! Pariskunta oli alunperin Puolasta, mutta muuttanut Tukholmaan jo 60-luvulla. Jotenkin ei-natiivien kanssa on paljon helpompi puhua ruotsia, kun hekin puhuvat vähän yksinkertaisemmin ja hitaammin. Olen myös huomannut, että mun asenne ruotsin puhumista kohtaan on muuttunut vaihdon myötä. Ennen vaihtoa jännitin kauheasti, että entä jos en ymmärrä tai tule ymmärretyksi. Sitten tajusin kysyä itseltäni: Mitä sitten? Entä sitten jos en ymmärrä, sitten voin sanoa etten ymmärrä. Jos joku tulee mulle puhumaan huonoa suomea, niin sehän on vaan siistiä, että toinen yrittää.

Tuolla ois siistiä asua..

Takaisin Montenegroon

Bussillinen väsynyttä porukkaa palasi Budvaan illansuussa. Kaiken kaikkiaan Albanian reissu oli tosi mukava ja mielenkiintoinen, onneksi tuli lähdettyä. Ehkä joskus palaamme vielä sinne pidemmälle reissulle, olisi ainakin kiva käydä Tiranassa sekä jossain rannikolla.

Euroopan viimeinen salaisuus: Albania

Yksi Montenegron matkan kohokohtia oli ehdottomasti päiväretki Albaniaan. Apollomatkojen retki rokotti lompakkoa 57 euroa per nassu ja sisälsi kuljetukset, oppaan, museokäynnin sekä lounaan. Päivä oli ehdottomasti hintansa arvoinen, etenkin kun oppaamme oli todella hyvä ja selkeästi piti työstään. Allekirjoittanutta ilahdutti erityisesti se, että retki vedettiin kahdella kielellä. Suomeksi ja (suomen)ruotsiksi. Oli hauska huomata, miten ymmärsin käytännössä kaiken, mitä opas puhui suomenruotsilla. Veikkaan, että ymmärrys ei olisi ollut ihan yhtä täydellistä, jos puhuja olisi ollut natiiviruotsalainen. Mutta hyvä näin, suomenruotsia sitä tulee varmaan tulevaisuudessa enemmän kuulemaankin.

7:30 bussi tuli hakemaan meitä ja lähdimme ajamaan kohti Montenegron ja Albanian rajaa. Parin tunnin matka meni nopeasti vuoristomaisemia katsellen ja oppaan juttuja kuunnellessa. Albaniaa on kuulemma matkailulehdissä kutsuttu "Euroopan viimeiseksi salaisuudeksi". Maassa oli kommmunistihallinto 1944-1992 ja maan rajat oli suljettu lähes 50 vuoden ajan. Tämän takia esimerkiksi Montenegron ja Albanian rajalle vievä tie oli todella pieni ja melko huonokuntoinen: sitä ei oltu tarvittu todella pitkään aikaan. Oppaamme kuitenkin arveli, että 10 vuoden kuluessa Albaniasta on tullut samanlainen turistien suosikki kuin esimerkiksi Kroatiasta. Turismin kasvu on jo tähän mennessä ollut nopeaa: Wikipedian mukaan vuonna 2005 Albaniassa kävi noin 500 000 turistia, kun vastaava luku vuonna 2012 oli jo 4,2 miljoonaa. Äkkiä siis tsekkaamaan Albania!

 

Rajalta päästiin melko nopeasti eteenpäin. Apollomatkoilla oli paikallisopas mukana, joka hoiti rajamuodollisuudet sillä aikaa kun turrelauma ryysti virvokkeita. Rajan toisella puolella heitettiin high fivet Mikon kanssa: täällä ollaan, taas yhdessä uudessa ja ihmeellisessä maassa! Rajalta puksuteltiin vielä parikymmentä minuuttia ja ensimmäinen stoppi oli Rozafan linnoitus. Opas kertoi meille tarinoita Albanian historiasta alkaen ihan ajalta ennen ajanlaskun alkua ja tuolla linnoituksella oli iso merkitys Albanian puolustuksessa esimerkiksi Ottomaanien aikaan.

Mielenkiintoisen historian lisäksi linnoitukselta oli myös aika muikeat maisemat läheiseen Shkodran kaupunkiin sekä järvelle. Shkodran kaupunki on Albanian neljänneksi suurin ja Wikitravel kutsuu sitä Albanialaisen kulttuurin pääkaupungiksi.

Opas pisti Mikon tutkimaan tunneleita

Rozafan linnoitukselta matka jahtui kohti Shkodran kaupunkia. Siitä lisää seuraavaksi.

PS: Jee, meillä on tuuletin!

Miksi Ruotsiin?

Ulkomaalaiset vaihtarit kysyvät aika usein, että miksi niin monet suomalaiset tulevat vaihtoon naapuriinsa. Ihan oikeutettu kysymys. Kun kerran lähtee, niin miksi tulla näin lähelle ja näin samanlaiseen kulttuuriin? Luulen, että tärkein yksittäinen syy on kielen oppiminen. Tämä ainakin selittäisi sen, miksi suomalaisia on Ruotsissa vaihdossa joukoittain, mutta ruotsalaisia vaihtareita ei pahemmin Porthaniassa pyöri.

Listasin muutaman syyn, miksi Ruotsiin kannattaa tulla, jos vähänkin kiinnostaa.

1. Vaihto on aina vaihto. Luulen, että monet parhaat asiat vaihto-opiskelussa eivät katso kohteen maantieteellistä sijaintia. Mihin tahansa lähteekin, pääse tutustumaan ihmisiin ympäri maailman, kotiutumaan uuteen maahan ja kaupunkiin sekä elämään ihanassa vaihtokuplassa.

2. Kielitaito. Saat räjäytettyä kaksi possua yhdellä vihaisella linnulla. Itse olen puhunut pääasiassa englantia vapaa-ajalla ja ruotsia koulussa ja asioita hoitaessa. Jos haluat vielä nostaa leveliä ja treenata kolmatta vierasta kieltä, niin natiivipuhujia varmasti löytyy tandem-kamuiksi. Itsellä tosin tuntuu siltä, että kaikki espanja on kadonnut ruotsin suurvallan alta.

3. Helppous. Jos johonkin on helppo lähteä, niin Ruotsiin. Naapuriin on lyhyt matka ja aikaerokin on vain tunnin. Puhelinliittymää ei tarvitse vaihtaa, kun on Soneran Sopiva. Julkinen liikenne toimii. Asunnon saa suomalaisena vaihtarina yleensä (ainakin Göteborgista) helposti. Ei viisumia, ei oleskelulupaa (EU-kansalaisten pitäisi hankkia oleskelulupa yli 3kk asumiseen, mutta ei me suomalaiset semmoisia..). Pääset maahan ilman passia. Ihmiset puhuvat englantia. Hommat toimivat, asiat tapahtuvat ajallaan ja ihmiset ovat avuliaita. Vaihtareista huolehditaan. Tavaroissa lukee tekstit suomeksi.

4. Tuttuus. Kulttuurishokkia ei ole tiedossa. Kulttuuri, tavat, kauppojen tuotteet (Fazer <3), ihmiset... Välillä ainoa, mistä tunnistaa olevansa eri maassa on ympärillä kuuluva riikinruotsi sekä rahat. Eksotiikan etsijöille en ehkä lähde Ruotsia suosittelemaan.

5. Ihanuus. Onhan tää aivan ihana maa ja Göteborg aivan ihana kaupunki! Göteborg on juuri sopivan kokoinen, Göteborg on kaunis sekä rento ja tekemistä riittää,. Täältä pääsee helposti myös kaupungin ulkopuolelle, esimerkiksi saarille tai sitten esimerkiksi Tukholmaan, Malmöhön, Osloon tai Kööpenhaminaan.

Kohteesta riippumatta vaihto on aivan varmasti unohtumaton kokemus! Vaihtarikaverini vanhemmat olivat täällä käymässä ja kaverin isä sanoi, että jos joku asia on jäänyt elämässä vähän kaduttamaan, niin se, ettei aikoinaan lähtenyt ulkomaille tekemään opintoja. Vanhemmat ovat aina oikeassa, joten jos vähääkään lähtö kiinnostaa, niin lähtekää! Ettei jää myöhemmin kaduttamaan.

Jag ska sakna..

Jäähyväisrumba on nyt saatu käyntiin, kun torstaina vietettiin Suomi-tytön läksiäisiä grillailun merkeissä. Näiden hyvästien piti olla sieltä helpoimmasta päästä, sillä tyttö asuu kesän Helsingissä. Ei se kyllä kovin helpolta tuntunut, joten kauhulla odotan ensi viikkoa. :|

Nutellabanaaneja!

Nutellavaahtokarkkeja!

Listasin toissapäivänä muutaman asian, joita olen täällä kaivannut Suomesta. Lista ei ollut kovin pitkä, koska Ruotsi on kovin samanlainen kuin Suomi ja viisi kuukautta on lyhyt aika. Toisaalta, jos olisin listannut kaikki läheisten nimet, niin kohtia olisi tullut reippaasti. Nyt listaan vähän asioita, joita jään kaipaamaan Göteborgista, Ruotsista ja vaihtoelämästä yleensäkin. Tämä lista on pidempi ihan siitä syystä, että joudun oikeasti hyvästelemään nämä kaikki asiat "lopullisesti". Käymään toki pääsee, mutta ei se ole tietenkään sama. Ihmisiä tulen täältäkin eniten ikävöimään, se on varmaan selvä juttu. Mutta paljon on myös muita asioita.

- Köttbullar. Cafe Nordista saa kaupungin parhaat lihapullat perunamuussilla ja puolukkahillolla. Nom. Taas ruokaa ykkösenä listalla.
- Afterworkit. Tämä perinne pitäisi välttämättä saada Suomeen. Juoman hinnalla ruokaa, opiskelija kiittää!
- Briska. Ruotsalainen siideri, nom.
- Vadelmia. Olen syönyt vadelmia riittävästi koko loppuelämäkseni. Saa niitä Suomestakin, mutta tuleeko ostettua?
- Lisebergin näkeminen. Maailmanpyörän katselu kotimatkalla ja vapaapudotuksesta kantautuva kiljunta.
- Ruotsin kieltä. Ja tietenkin ruotsalaisittain puhuttuna. Miten sitä onkaan oppinut tykkäämään tästä snadisti kiekuvasta, honottavasta ja laulavasta kielestä.
- Paikkoja. Mua ihan ihmetyttää, miten paljon olen tykästynyt tähän kaupunkiin. Ikävä tulee oikeastaan kaikkia paikkoja, joissa olen käynyt. Avenyn, keskusta, Domkyrka, Haga kyrkan, yliopiston rakennukset, Humanistenin nurmikko, Slottskogen, kanaalit, Andra Långgatan, ratikkareitit, Haga, Olofshöjd...
- Rentous, huolettomuus. Tämä liittyy varmasti enemmän vaihtarielämään yleisesti kuin Ruotsiin. Olen tehnyt vapaavalintaisia opintoja, jotka eivät ole pääaineestani. Arvosteluasteikko on suosiollinen. Ei töitä. Olen monta vuotta ollut kalenteri-ihminen ja kaikki on pitänyt merkata ylös, että muistaa. Nyt olen saattanut unohtaa kalenterin kaapin perukoille useaksi viikoksi. Suunnitelmia voi tehdä ja muuttaa lyhyellä aikavälillä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Voi kysyä kavereita ulos tänään tai jopa nyt. Yleensä onnistuu. Elämme kaikki omassa pienessä kuplassamme. Omaa aikaa on ollut juuri niin paljon kun on itse tahtonut.
- Kansainvälisyys. Parasta antia vaihdossa, totta kai. Niin monia mielettömiä ihmisiä ja keskusteluita, jotka ovat saaneet ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ja tärkein havainto: kuinka samanlaisia me kaikki olemmekaan. Vaihtariympäristössä on myös älyttömän helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Jos porukka on tapaamassa vaikka terassilla, niin sinne voi aivan hyvin tuoda omia kavereita, joita muut eivät tunne. Ei tarvitse kysellä, kukaan ei ihmettele. Olet osa porukkaa välittömästi. Kavereiden kavereista tulee omia kavereita nopeasti ja olet tervetullut kaikkiin juhliin.
- Myöhään nukkuminen. Hehe, tätä eivät varmasti kaikki vaihtarit tee, mutta omat aikataulut on ollut koko kevään melko suopeat. Välillä on ollut aikaisia herätyksiä, mutta niitä on ollut yleensä vain yksi viikossa. Onnittelen itseäni, jos nousen ennen kymmentä.
- Pubi-illat. Voi toki harrastaa Suomessakin, mutta täällä ollaan kunnostauduttu ihan kunnolla näissä. Kun aloittaa illan jo viideltä, pääsee luultavasti nukkumaan siinä 24-02 välissä, great success! Klubeilla olen käynyt vain muutaman kerran. Ovat nekin olleet kivoja iltoja, mutta kyllä afterworkit ja pubit voittaa.

Mitt hjärta blöder

Nyt se on sitten iskenyt. Tai iski oikeastaan jo viime sunnuntaina: kotiinlähtöahdistuspaniikki. Viime viikkoina olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä lähdön suhteen ja jopa odottanut sitä. Kuitenkin nyt kun ensimmäiset kaverit ihan oikeasti tekevät lähtöä, on se alkanut tuntua itsellekin todellisemmalta. Tavallisina arkipäivinä, kun on keskittynyt lähinnä viimeisiin opintosuorituksiin, on tullut ikävöityä enemmän kotiin. Viime viikonloppu oli kuitenkin taas niin huikea, että sunnuntai aamuna aloin heti herättyäni itkemään lähtöahdistusta. Vain kymmenen kokonaista päivää jäljellä, käsittämätöntä.

Perjantai alkoi auringon ottamisella ja jatkui ihanalle kattoterassille, josta oli hyvät näkymät Göta älville. Oli kuuma pitkälle iltaan asti ja jatkoimme pubiin jos toiseenkin. Yöllä kiipesimme vielä mäelle katsomaan öistä Göteborgia. Lauantaina kannatimme Suomen voittoon ja illalla katsottiin vielä Champions Liigan finaalia. Jalkapalloa on kyllä niin tylsää katsoa ja meni vielä jatkoajalle... Ja jatkoaika ei edes katkennut ekasta maalista, niin kuin jääkiekon perusteella voisi olettaa! Hyi, sitä tiedossa kuukauden ajan kesällä, "jee". No ei.... Kyllä sitä hyvässä seurassa voi katsoa.

Opiskeluvaikeuksia kun näyttö heijasti vain omaa nassua. Ratkaisu: sulje kone ja silmät ja nauti auringosta.

Kolme kerrosta alempana sijaitsevalle jääkaapille käveleminen on joskus liian työlästä.

Näkymiä Henriksbergin kattoterassilta

Lauantaina Champions Liigan finaalin aikaan keskustan The Queen sporttibaari oli niin ääriään myöten täynnä, ettei sinne mahtunut enää sisään kesken pelin. Sunnuntain MM-finaalin aikaan tilanne olikin vähän toinen, meidän seitsemän hengen seurue oli lähes koko ajan pubin ainoat asiakkaat! Saatiin mekin ääntä aikaan oikeissa kohdissa, mutta kieltämättä tunnelma oli aika erilainen kuin vuonna 2011. Sydän ei tykyttänyt samalla tavalla, eikä häviö kirpaissut yhtä pahasti, mitä se Suomessa olisi. Jos voitto olisi tullut, niin tuskin sekään olisi yhtä makealta täällä maistunut. Tappiosta huolimatta ilta ei todellakaan ollut turha, sillä saatiin ilmaista pizzaa. Pubin omistaja vinkkasi, että kulman takana vietetään "ekologisen pizzerian" avajaisia ja sieltä saa hakea ilmaiseksi pizzan mukaan. Pubin omistaja kehotti hakemaan pizzat ja tulemaan takaisin pubiin syömään ja katsomaan peliä. Aikamoista vieraanvaraisuutta, Suomessa ei noin vain tuoda omia eväitä yhtään mihinkään. Ehkä sillä kävi meitä sääliksi, kun Suomi oli siinä vaiheessa jo häviöllä.

Maanantaina oli ruotsin kurssin tentti ja eiköhän se läpi mennyt. Oma ruotsin kielen kehitykseni on tosin junnaillut viime viikkoina paikoillaan, kun koulu on ollut pääasiassa englanniksi. Puhumistilanteet ovat rajoittuneet lähinnä kahviloihin, kauppoihin ja kerran kävin onnistuneesti pankissa. Vähän kateellisena kuuntelin pubissa, kun kaverini puhui sujuvasti ruotsalaisten kanssa ja itse en oikein meinannut pysyä perässä. Okei, tuo kaveri on ollut täällä syksystä asti ja opiskellut vain ruotsiksi, joten ehkä se on ihan ymmärrettävää. Jos olisin itsekin jatkanut opiskelua ruotsiksi, olisi varmaan kielitaitokin kehittynyt vielä enemmän. Toisaalta olen kuitenkin iloinen tuosta kurssista, mikä on englanniksi. Itse kurssi on tosi hyvä, olen tutustunut siellä mukaviin ihmisiin ympäri maailman ja saanut nauttia viimeisistä Göteborgin viikoista ilman sen kummempaa stressiä. Täytyy Suomessa ottaa tavaksi vaikka lukea ruotsiksi kirjoja niin vähän pysyy kielitaito yllä.

West Pride viikko jatkuu

Ruuhkaa MM-finaalin kisakatsomossa.

Opinnot ovat viimeistä lyhyttä raporttia lukuunottamatta pulkassa. Jos saisin sen tehtyä huomenna, niin olisi kokonaiset yhdeksän päivää aikaa ihan vain nauttia tästä kaupungista ja kokemuksesta. Okei Suomessa odottaa yksi tentti, johon pitäisi kanssa lukea, mutta ehtiihän sitä.. Jotenkin nyt kun on lähdössä, niin kaikki näyttää kauniimmalta ja kaikki asiat tuntuvat kivemmilta. Välillä miettii, että teenköhän tämän asian nyt viimeistä kertaa. Näänkö jonkun ihmisen nyt tajuamattani viimeistä kertaa? Lähikaupassa käyminen ja tuttujen katujen tallaaminen tuntuu erityiseltä, koska kohta ei enää saa. Takaisin paluu on ehdottomasti vaihdon vaikein asia. No, tietääpähän ainakin, että kivaa on ollut.

Nyt täytyy lopettaa ruikutus ja ajatella positiivisesti: vielä kymmenen kokonaista päivää tätä ihanaa kaupunkia ja ihania ihmisiä! Ja onneksi tänne naapuriin pääsee helposti takaisinkin, ehkä jo syksyllä. 

3/4 mennyt

Lauantaina tuli 3/4 vaihtoa täyteen, enää alle viisi viikkoa jäljellä! Samaan aikaan kivaa ja kamalaa. Aika menee koko ajan vain nopeampaa ja nopeampaa, Mikko tulee tänne taas 10 päivän päästä vaikka juurihan me nähtiin! Ei sillä, kiva että tuut. ;)

Valborgia juhlittiin viime viikolla ja meininki oli melko samanlaista kuin Suomessa, tosin joitain erojakin löytyi. Ylioppilaslakki ei ollut täällä niin yleinen asuste, mitä se Suomessa on. Tuntui myös, että valborg ei ole aivan  yhtä iso juttu täällä mitä vappu on Suomessa. Porukkaa oli kyllä paljon, mutta ei lähellekkään sellaista tungosta mikä ainakin Helsingissä vallitsee. Ruotsalaisen perinteen mukaan valborgina poltetaan noidat ja Slottsskogenin puistossa olikin illalla iso kokko. En kyllä osaisi kuvitella kokkoa keskelle Kaivaria, ei me suomalaiset kuitenkaan osattaisi käyttäytyä. ;)

Meidän vappuun kuului grillausta, viiniä, Chalmers-yliopiston vappukulkueen katsomista, pari Miley Cyrusta wrecking balleineen, skumppaa, sipsiä, vaahtokarkkeja, lämmittelyä kertakäyttögrillin lämmössä, puskapissaamista ja kaverinkaverinkaverin kotibileet. Ilahdutin kanssajuhlijoita näyttämällä puhelimestani supersöpön Boon kuvia. Oikein hyvä vappu siis. Vappupäivä menikin sitten sen pizzan kanssa hengitellen.

Chalmers cortegen

Koulu loppuu kolmen viikon päästä ja viimeisiä tehtäviä viedään. Huomenna on ruotsin kurssilla pieni debatti, jonka jälkeen jäljellä on enää tentti. Kurssin alussa asetetut oppimistavoitteet sujuvasta ulosannista ovat kyllä jääneet melko kaukaisiksi, mutta toki tuosta kurssista on jotain hyötyä ollut. Ruotsinruotsi on edelleen aika vaikeaa ymmärtää täysin, mutta suomenruotsi kuulostaa omaan korvaan tämän mongerruksen jälkeen todella selkeältä. Haastoin eilen itseni katsomaan YLE Areenan Meppigalleriasta kaikkien ruotsia puhuvien RKP:n edustajien haastattelut. Hyvin ymmärsin lähes kaiken, vaikka politiikkaa puhuivatkin.

Cross-cultural communications kurssilla meillä oli viikonloppuna paljon tuskaa ja ahdistusta herättänyt tehtävä. Meidän piti kirjoittaa itse kaksi puhetta kahdesta eri kulttuurista oppikirjamme pohjalta. Kulttuurit eivät olleet ihan mitä tahansa kulttuureita, vaan esimerkiksi Antiikin Kreikka, Muinainen Kiina, Mesopotamia, Australia Aborginaalit... Muutenkin tehtävän ohjeistus oli hieman heikko ja deadlinea jouduttiin siirtämään kahdesti, koska me opiskelijat ja vastuuopettaja itsekin oli niin kujalla. Koskaan en ole tehnyt esseetä niin viime minuuteille asti, deadline oli sunnuntai-iltana kello 23:59 ja taisin omani palauttaa silmät ristissä 23:40. En edes ollut täysin tyytyväinen tekeleeseeni, mutten yksinkertaisesti enää tuossa vaiheessa jaksanut alkaa viilaamaan (saati sitten oikolukemaan..). Onneksi arvosteluasteikko on edelleen se armollinen hylätty - hyväksytty - hyväksytty hyvin tiedoin, eli läpi pääsen varmasti.

Tänään oli sitten vuorossa noiden omien puheiden esittäminen. Opettaja oli edellisellä kerralla sanonut toivovansa kaikkien opettelevan puheensa ulkoa ja esittävän ne ilman muistiinpanoja. Mä siis tietenkin tottelevaisena tyttönä saavuin paikalle ilman muistiinpanoja vuorosanoja päässäni kelaillen - vain huomatakseni, että kaikki muut ovat tulostaneet puheensa. No ei siinä sinänsä mitään, puhe on aina parempi jos sitä ei lue suoraan paperista, mutta kyllä siinä omaa vuoroa odottaessa tuli mieleen, että mitäs sitten jos tulee aivan totaalinen blackout eikä ole mitään, mistä luntata? No ei onneksi tullut ja nyt on tuokin koitos takana päin. Tällä kurssilla on jäljellä enää muutama luento ja yksi tehtävä, sitten sekin on ohi!

Täällä on otettu säässä vähän takapakkia, nyt on luvattu pariksi päiväksi sateista ja +12. Toisaalta Suomessa on kuulemma tullut räntää ja luntakin, niin ei vissiin sovi valittaa. Tää vaan tuntuu vähän masentavalta, kun pääsi hetkeksi nauttimaan kunnon kesäkeleistä. Siksipä liitänkin tähän paljon piristäviä kuvia kukista, kyllä se kesä sieltä kohta tulee:

Viime viikolla postilaatikosta löytyi mieluinen yllätys, nimittäin kirje apurahan/stipendin/mikäonkaan myöntämisestä. Helmikuussa kuulin puskaradion kautta (kiitos L!), että ulkomaisten opiskelijoiden on mahdollista hakea stipendiä. Ainoat vaatimukset oli, että henkilö opiskelee Ruotsissa vähintään kolme kuukautta ja suunnittelee palaavansa kotimaahansa opintojen jälkeen. Nämä kriteerit nyt täyttävät lähes kaikki vaihtarit, joten stipendiä ei ihan hirveästi missään mainostettu. Oli onni, että kuulin siitä päivää ennen hakuajan päättymistä, tulee nimittäin ihan tarpeeseen tuo noin 280 euroa! Kyllä Ruotsi on mukava maa kun rahaa saa noin vain tekemättä mitään. :) En olekaan vielä käynyt lukemassa kuka tuo lahjoittaja Alex Adler on, täytyy käydä kurkkaamassa.

Sellaista höpinää tänään. Luxemburgista ja Brysselistä on vielä muutamat kuvat julkaisematta, jatketaan huomenna niillä! 

Kursen godkänd

Viimenen viikko on taas hujahtanut vauhdilla ohi. Olen muun muassa käynyt afterworkilla, kotibileissä, tutustunut uusiin ihmisiin, kirjoittanut puheanalyysini valmiiksi, kirjoittanut reflektoivan tekstin omasta ruotsin kielestäni, pitänyt lyhyen esitelmän ruotsiksi ryhmässä ja valmistellut huomisen englannin kielistä presentaatiota. Olen myös ostanut uudet farkut revenneiden tilalle, uudet kengät rikki menneiden tilalle sekä kadottanut sateenvarjoni. Olen myös potenut pienen pientä koti-ikävää ensimmäistä kertaa täällä ja laskenut päiviä ensi viikon Brysselin reissuun. Sellaista. Tavallista, mukavaa arkea. Salille en ole ehtinyt. Olen kyllä ehtinyt juomaan viiniä ja katsomaan leffoja. Mutta elämässä täytyykin priorisoida. 

Min sko från DinSko!

Paikallinen Weboodi kertoo, että olen suorittanut hyväksytysti 15 högskolepoängaria! Arvosanaksi sain G:n (asteikko siis Underkänd - Godkänd - Väl Godkänd). Tässä lyhyt yhteenveto siitä, millaista oli opiskella ruotsiksi. Kurssin nimi oli siis Arbetsmarknad i nationellt och internationellt perspektiv.

Luennot: Luentoja oli ensimmäiset pari viikkoa viitenä päivänä viikossa, myöhemmin pari kertaa kertaa viikossa. Välillä ymmärsin enemmän, joskus vähemmän. Vaikeinta oli se, että täytyi keskittyä koko ajan täysillä tai muuten tipahti kärryiltä heti. Yhdellä luennoitsijalla oli tapana kerran tai pari luennon aikana pyytää meitä opiskelijoita puhumaan pareittain hetki jostain tietystä aiheesta. Voi varmaan arvata, että en juuri maahan tulleena kielipuolena hirveästi nauttinut näistä hetkistä.

Seminaarit: Seminaareja oli viisi kappaletta, joista osallistuin vain kolmeen Suomen reissun takia. Jokaiseen seminaariin tehtiin ryhmissä lyhyet esitelmät, joista sitten keskusteltiin. Tai muut keskustelivat, en minä... :D Jouduin korvaamaan kaksi seminaaria, joissa en ollut paikalla kirjallisilla vastauksilla seminaarien aiheisiin. Yhteensä kirjoitettavaa oli 800 sanaa per seminaari, mikä ei ole kovin paljoa, mutta ruotsiksi jokainen sana on lukuisten hikikarpaloiden ja google kääntäjän armollisuuden takana. Vaikka ruotsiksi esitelmän pitäminen jännittää, niin helpommalla siinä pääsi kun sai pohtia tehtäviä ryhmän kanssa.

Hemtentamen: Yliopistolle kiitos kotitentistä! En osaa yhtään arvailla, miten olisi käynyt normaalissa tentissä. Luultavasti huonosti, kun ottaa huomioon sen, että en päässyt kotitentistäkään suoraan läpi. Meillä oli viikko aikaa vastata kahteen esseekysymykseen, maksimi pituus kuusi sivua. Tentti pidettiin jo puolessa välissä kurssia, joten oma kielitaitoni ei ollut edes tällä tasolla, mitä se nyt on. Hankaluuksia oli ihan kysymyksien ymmärtämisestä lähtien, mutta siitäkin selvittiin.

Fördjupningsarbete: Ryhmässä tehtävä lopputyö oli kurssin parasta antia. Saatiin valita itseä kiinnostava aihe (naisten asema työmarkkinoilla Italiassa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa), minkä ansioista työtä oli mukavempi tehdä. Mulle sattui vielä kaikeksi onneksi tosi kiva ryhmä, jonka kanssa tavattiin melkein päivittäin parin viikon ajan. Saatiin ryhmätyöstämme arvosanaksi VG, eli paras mahdollinen!

Kirjallisuus: Kurssilla oli luettavaa yhteensä 2000 sivua ja kuten ensimmäisissä postauksissa usein manailin, niin lukutahti oli todella nopea. Lopulta kävikin niin, että luin tuosta 2000 sivusta ehkä puolet. Läpi pääsin silti. Suosittelen lukemaan niin paljon kuin ehtii, tuli opittua paljon uusia sanoja. Arkipäivän puheessa tosin budjettialijäämä ja hallintojärjestelmä eivät ole niitä kaikista hyödyllisimpiä termejä...

Tyhjä terde auringonlaskun jälkeen

Kliseisesti voisin sanoa, että if I can do it, you can do it! Mun ruotsi ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tasolla tänne tullessa ja kertailu oli jäänyt minimiin kiireistä laiskuudesta johtuen. En todellakaan ymmärtänyt kaikkea luennoilla (aluksi en puoliakaan), mutta ei tarvinnutkaan. Jos on valmis viettämään koulupäivät selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella sekä näkemään vähän vaivaa, niin kursseista pääsee läpi ihan varmasti. Ja arvosteluasteikko (hylätty - hyväksytty - hyväksytty hyvin tiedoin) on vaihtarille suosiollinen: vaikka pääsisit niukin naukin läpi niin kuin allekirjoittanut, niin todistukseen ei tule rumaa ykköstä tai kakkosta, vaan ihana G.

Ihana ystäväni (terkkui!) oli erään kesän töissä ruotsin kielisessä ympäristössä ja sanoi ennen lähtöäni, että on tosi kasvattavaa viettää aikaa kielimuurin ympäröimänä. Ja se oikeasti on! Sosiaalisesti epämukavia tilanteita ei voi välttää: esität/luulet ymmärtäväsi ruotsalaista puhekumppaniasi ja vastaat jotain ja näet hänen ilmeestään, että et sittenkään ymmärtänyt. Turhaudut, kun oikeita sanoja ei löydy. Et jaksa selittää jotain juttua, koska joutuisit etsimään kaikki tärkeät sanat sanakirjasta. Mutta sitten kun onnistut esimerkiksi asioimaan postissa ruotsiksi, niin voitkin leijua koko viikon ylpeydestä!

"Pepsi ingår på priset, men Cola kostar extra"

PS: Hassua muuten, kun eilen pidimme pienen esitelmän ruotsiksi ja oma puheosuuteni kesti noin minuutin ja silti se jännitti aika paljon. Huomenna on esitelmä englanniksi, jossa minun täytyy puhua yli kymmenen minuuttia. Se ei jännitä oikeastaan ollenkaan, on vaan huippua päästä puhumaan kielellä, jonka osaa. Ruotsin kielessä mulla ei ole sellaista "höpöttely taitoa". Jos jäädyn, niin sitten jäädyn totaalisesti ja kaikki sanat kaikkoavat mielestä. Suomeksi ja englanniksi voi sentään sönköttää jotain, vaikka menisikin vähän aiheen vierestä.

Cross-cultural communications

Viime viikolla alkoi uusi kurssi, 7,5 opintopisteen suuruinen Cross-cultural communications. Kurssi on Göteborgin yliopiston sekä Chalmersin (paikallinen TKK) yhteinen ja ensimmäinen haaste olikin löytää paikalle. Olen kiertänyt aika kattavasti kaikki keskustassa olevat yliopistorakennukset, mutta en ollut tajunnut, että yliopistoa on vielä tuol puol jokkeeki. Söpöjen pienten kanaalien lisäksi Göteborgin läpi menee ihan kunnon joki, enkä ollut koskaan ennen käynyt siellä toisella puolella. Se tuntui niin kaukaiselta ja melkein parahdin ääneen, kun huomasin, että Faculty of Applied IT sijaitsee Hissingenissä, eli siellä väärällä puolella.

No, ei se sitten ollutkaan niin kaukana. Bussilla meni keskustasta yliopistolle 10 minuuttia. Tai olisi mennyt, jos en olisi ensin mennyt sillä bussilla väärään suuntaan... Nooh, pääsin joka tapauksessa perille ja vieläpä ajoissa. Yliopistoalue oli ihan hieno, mutta muuten en oikein osaa sanoa mitään Hissingenistä. Ehkä sinne voisi joskus mennä ihan oikeasti tutustumaan.

Kuten Arbetsmarknad-kurssilla, nämäkin opiskelijat tunsivat toisensa jo syksystä, koska lukevat täällä samaa programmea. Suurin osa tekee maisteriopintoja Ruotsissa, taisin olla taas ainoa vaihtari. Vastaanotto puolestaan oli kovin erilainen Arbetsmarknad-kurssista, jossa kaikki muut olivat ruotsalaisia. Kun kävelin luokkaan, meni ehkä 15 sekuntia, että joku huomasi minun olevan uusi, ja pian kaikki olivatkin jo esittäytymässä ja kyselemässä. Kurssilla on myös pari ruotsalaista ja he olivat aivan yhtä sosiaalisia kuin kv-opiskelijatkin. Konteksti siis vaikuttaa tosi paljon. Arbetsmarknad-kurssilla en ollut todellakaan loukkaantunut siitä, ettei kaikki olleet jonossa minua tervehtimässä. Se oli ihan normaalia, tutustuminen tapahtui pikkuhiljaa. Mutta voin kuvitella, että tämä on juuri se ominaisuus, miksi monet ulkkarit pitävät ruotsalaisia (ja suomalaisia Suomessa) jotenkin kylminä. Ja olihan se miljoonasti kivempi tulla uudelle kurssille ja saada heti kavereita. Täytyy yrittää muistaa tämä itse Suomessa, kun uusia tyyppejä tulee luokkaan.

Kurssi vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja miten ihanaa onkaan opiskella englanniksi! Oli ihan huikea fiilis, kun ymmärsi vaivatta kaiken, mitä opettaja puhui. Ja kun tuli mieleen joku kommentti, niin sen vain sanoi - tuosta noin vain! Ilman kolmen minuutin pohtimista sanoista ja sanajärjestyksestä vain huomatakseen, että puheenaihe on jo vaihtunut aikoja sitten. Mahtavaa.

Kurssi käsittelee retoriikkaa kansainvälisessä kontekstissa. Tulemme käsittelemään muun muassa retoriikkaa antiikin Kreikassa & Roomassa, muinaisessa Kiinassa ja Intiassa, nykyajan Japanissa sekä Skandinaviassa. Mulla menee tosiaan kaikki nämä opinnot mun tutkinnon vapaavalintaisiin kursseihin, minkä takia olen voinut valita tällaisia random-kursseja. Kunpa aina voisi opiskella vähän sitä sun tätä.

Ensimmäinen kurssitehtävämme on oman kulttuurimme puheanalyysi. Analysoimme ensin omasta kulttuuristamme tulevaa puhetta ja sen jälkeen vertailemme sitä toisesta kulttuurista tulevan parin puheeseen. Itse valitsin tämän Oras Tynkkysen puheen tasa-arvoisesta avioliittolaista ja parini on espanjalainen, joten eiköhän jotain mielenkiintoisia eroavaisuuksia löydy.

Harjoittelimme tehtävää katsomalla luennolla Youtubesta erilaisia puheita ja keskustelemalla niistä. Kulttuurierot tulivat nopeasti esille. Katsoimme esimerkiksi Iranin entisen presidentin puheen, jossa hän puhui kiihtyneesti, melkein huutaen. Pohjoismaista tulevat opiskelijat olivat sitä mieltä, että samanlainen tyyli ei täällä vakuuta, kun taas etelä-Euroopasta tulevat opiskelijat sanoivat uskovansa puhujaa, vaikka eivät ymmärtäneetkään häntä. Seuraavaksi katsoimme Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtin puheen, joka oli hyvin hillitty ja vilisi erilaisia lukuja ja tilastotietoja. Etelä-Eurooppalaiset lyttäsivät puheen aivan täysin syyttäen sitä tylsäksi (no sitä se kyllä olikin). He sanoivat, etteivät luvut kiinnosta ketään ja pitäisi vedota enemmän kuulijoiden tunteisiin. Ruotsalaiset halusivat kuulla faktoja. Väittely meinasi kiihtyä kulttuurien väliseksi konfliktiksi, kun puheenvuoro käsitykset vähän vaihtelivat ihmisten välillä. Hauskaa.

Enpä olisi uskonut, että opiskelen joku päivä IT-tiedekunnassa

Eilen lähdimme Itävaltalaisen tytön kanssa extempore viettämään pubi-iltaa. Tiistai-iltana oli yllättävän paljon porukkaa pubeissa huomioon ottaen sen, ettei Göteborg ole kovin iso kaupunki. Kadut lukuun ottamatta Andra Långgatanin pubikatua olivatkin sitten aivan tyhjiä. Päädyimme kävelemään noin viiden kilometrin matkan yöllä kotiin, kun ratikkaa olisi joutunut odottamaan vartin. Ei ollut yhtään huono vaihtoehto se, yö oli jo aika lämmin ja Göteborg kaunis niin kuin aina. On supermukavaa, kun käytännössä kaikki vaihtarit asuvat samassa paikassa, niin harvoin tarvitsee kulkea yksin kotiin. Äitikin voi olla rauhallisin mielin. :)

Pubissa seuraamme liittyi hetkeksi pari ruotsalaista miestä. Yritin puhua heidän kanssaan vähän ruotsia, mutta en ymmärtänyt mitään. Jokaista lausetta jouduin kysymään uudestaan kolme kertaa, ennen kuin tajusin. Mietin, että miten voi olla mahdollista, että olen käynyt työmarkkinoita käsittelevillä luennoilla, mutta nyt en ymmärrä edes tavallista small talkia? Ruotsi itsetuntoni romahti hetkeksi, en osaa mitään yhyy! Vaihdoin sitten englanniksi ja kävi ilmi, että en ymmärtänyt sitäkään. Miehet olivat sen verran humalassa, että sammalsivat sekä englanniksi että ruotsiksi. Hah! Ruotsi itsetunto palautettu.

Kaikki ruotsalaiset osaavat muuten sanoa suomeksi "Ei saa peittää". Kun kerron olevani Suomesta, he eivät suinkaan sano "kiitos" tai "yksi, kaksi, kolme", vaan aina "ei saa peittää". Ilmeisesti kaikissa pattereissa lukee kyseinen fraasi.

Turreilua Göteborgissa

Tjänare! Palataan kuvissa Bulgariasta tänne Ruotsinmaalle ja viime viikonloppuun. Torstaina oli tosiaan Arbetsmarknad-kurssin lopputyön esittely, joka meni omasta mielestäni oikein hyvin. Kuten jo aiemmin mainitsin, ryhmäläiseni jännittivät esiintymistä aika paljon ja harjoittelimmekin esitelmää etukäteen lukemalla sen läpi useampaan kertaan. Ei tule ihan heti mieleen, että Suomessa olisin koskaan harjoitellut ryhmätyötä etukäteen, mutta olihan tuo ehdottomasti hyvä juttu. Yksi arviointikriteeri esitelmälle oli aikataulussa pysyminen ja otimmekin oikein sekuntikellolla aikaa, että varmasti pysyimme 15 minuutissa. Ja kyllä se kannatti - opettaja sanoi jälkikäteen, että esityksemme kesti sekunnilleen vartin! 

Nyt onkin sitten ruotsiksi opiskelu minun osaltani ohi. Tai onhan mulla vielä se ruotsin kielen kurssi, mutta ei se ole sama. Toisaalta iso helpotus työtaakkaan, mutta toisaalta harmittaa, kun ei pääse käyttämään kieltä enää yhtä paljoa. No, täytyy olla vain itse aktiivinen ja hakeutua tilanteisiin, joissa voi puhua ruotsia. 

En muuten päässyt siitä kotitentistä läpi, hupsan. Tai itse asiassa en saanut hylättyä, mutta en hyväksyttyäkään. Opettaja sanoi, että voin täydentää vastaustani noin puolella sivulla (yksi käsite oli jäänyt avaamatta) ja hän antaa minulle sitten hyväksytyn arvosanan. En tiedä, onko tämä ihan normaali käytäntö vai säälikö opettaja minua. :D Joka tapauksessa tosi reilu opettaja, kun ei tarvitse uusia koko tenttiä! Eilen sitten lähetin täydentävän vastaukseni hänelle, toivottavasti kelpaa, ei nimittäin ollut helppoa. En nimittäin edelleenkään kunnolla hahmota, mitä se yksi käsite tarkoittaa. Ja nyt ei ole kyse siitä, etten ymmärtäisi asiaa ruotsiksi. Ymmärrän kyllä periaatteessa, mutta en vain hiffaa. Ja jos ei hiffaa, niin on vähän vaikeaa selittää asiaa omin sanoin plagioimatta oppikirjaa... Että jos joku osaa selittää, mitä tarkoittaa "komplementaritet", niin kertokaa ihmeessä!

Viikonloppuna en kuitenkaan miettinyt koulujuttuja yhtään, sillä Mikko oli täällä käymässä ensimmäistä kertaa. Toinenkin kerta on tiedossa - herra nimittäin varasi eilen lennot tänne taas toukokuulle! On kyllä kiva, että päästään näkemään tämän vaihdon aikana, eikä vasta sen päätyttyä. Olisi nimittäin tylsää odottaa näkemistä, jos se samalla tarkoittaisi sitä, että joutuisi odottamaan vaihdon loppumista. Vielä ei ole nimittäin mikään kiire takaisin Suomeen.

Viikonloppu meni tietty hurjalla vauhdilla. Majoituttiin täällä mun 18 neliön lukaalissa. Äiti aina ihmettelee meillä kotona, että miten mahdutaan Mikon kanssa nukkumaan 120 sentin sänkyyn. No arvaappa mitä äiti, mahduttiin täällä 90 sentin sänkyyn! Ehkä pitäisi vaihtaa kotonakin pienempään... Olin kysellyt parilta tytöltä tästä asiasta etukäteen, kun heidän poikaystävänsä olivat vierailulla. Molemmat sanoivat, että sänkyyn ei mahdu kahta ja toisen oli pakko nukkua lattialla. Meillä ei kyllä rehellisesti sanoen ollut mitään ongelmaa. Ehkä ollaan sitten niin pieniä. :)

Göteborgs konstmuseum

"Non Violence"

Pedagogen

Vietettiin viikonloppu rennosti vähän turreillen ympäri kaupunkia sekä syöden hyvin (ja paljon). Löydettiin myös kaupungin parhaan lihapullat! Kerrankin jaksoin myös kantaa kunnon kameraa mukana ja kuvia tulikin paljon. Teen erikseen postaukset lempparikaupunginosastani Hagasta sekä Slotsskogenin eläinpuistosta. Mikkokin tykkäsi Göteborgista ja huomasi saman kuin minäkin heti ensimmäisinä päivinä - rakennukset ovat tosi kauniita! Erilaisia rakennuksia on paljon, eikä rumia taloja oikeastaan ole. Helsinki on kyllä myös tosi kaunis suurelta osin, mutta sitten sieltä löytyy läheltä keskustaa sellaisiakin aivopieruja kuin esimerkiksi Merihaka. Olen aina pitänyt Helsinkiä maailman kauneimpana kaupunkina, mutta kyllä Göteborg on aika kova haastaja. Täällä on vielä ne kanaalitkin!

Kaupungilla pyörimisen lisäksi käytiin leffassa kahdesti. Tyyristä se oli täälläkin, 110 kruunua per pää. Kävimme katsomassa American Hustlen ja Dallas Buyers Clubin. Jälkimmäinen oli parempi, American Hustle ehkä vähän omituinen. Vielä pitäisi käydä tsekkaamassa The Wolf of Wall Street, jotta voisin arvioida, ansaitsiko McConaughey todella Oscarin enemmän kuin Leo! Oli se Matthew kyllä hyvä roolissaan, mutta toivotaan, että ensi vuonna Leo saisi vihdoin Oscarin. Meillä oli pienenä kaverin kanssa Leonardo DiCaprio fanclub. Meidän päämaja oli leikkimökissä ja seinällä oli kuva Leosta. Löysimme myös Iltalehdestä artikkelin, jossa spekuloitiin Leonardolla olevan suhde Britney Spearsin kanssa (joskus 2000-luvun alussa varmaan). Luonnollisesti leikkasimme Britneyn kuvan irti, piirsimme päälle ison punaisen raksin, pirun sarvet päähän ja heitimme tikkaa Britneyn naamaan. Meidän mies! Jotenkin meillä ei olisi ollut mitään ongelmaa jakaa Leonardoa keskenämme... Se on sitä tosiystävyyttä.

Valmiina lähtöön!

Nom nom!

Nom nom NOM

Noi oli kätevät! Sopisivat Suomeenkin - minimoidaan ihmisten välinen vuorovaikutus!

Menipä taas höpötykset aika kirkkaasti aiheen ohi... Eipä siinä, Leonardosta päästiin yli, kun ei se tajunnut tulla meitä täältä (sieltä) Suomesta hakemaan. Ehkä ihan hyvä niin.