Mini Europe & nippelitiedon nappulafaktaa

Viimeisenä Brysselin päivänä kävimme ihailemassa tunnettua Atonium-maamerkkiä sekä Mini-Europe puistoa. Atoniumiin olisi päässyt myös ylös käymään, mutta budjetin ollessa rajallinen valitsimme mieluummin Euroopan rakennuksien pienoismallien ihmettelyn. Puisto sopii hyvin kaikenikäisille matkailijoille, tosin matkakuume ei tuolla ainakaan pienentynyt yhtään. Mini Euroopassa oli nähtävyyksiä vain EU-maista, joten esimerkiski Norja ja Sveitsi oli kylmästi sivuutettu. Saimme käteemme oppaat, joissa oli ylistystä Unionille sekä tietoa eri jäsenmaista. Tykkään kaikesta nippelitiedosta ja olenkin nyt monia tiedonmurusia kylläämpi. Tiedän esimerkiksi, että EU:n lipussa on 12 tähteä, koska numero 12 symboloi täydellisyyttä. Ruotsissa ajosuunta vaihdettiin vasta vuonna 1967 vasemmalta oikealle. Oppaassa mainitaan, että muutos tehtiin yhdessä yössä. No ihan hyvä, ettei ollut pidempää siirtymä aikaa, jolloin saisi valita, missä ajaa... Suomessa asukastiheys on 16 henkeä per neliökilometri, Maltalla vastaava luku on huikeat 1291. Euroopan maantieteellinen keskusta on noin 25 kilometriä pohjoiseen Vilnasta. Suomessa on enemmän saunoja (1,6 miljoonaa) kuin autoja. Tämän olen tiennyt ennenkin ja totta kai kertonut sen jokaiselle uudelle tuttavuudelle täällä.

Jokaisesta maasta oli pieni infolaatta (näkyy alla), josta pystyi lunttaamaan maan sijainnin kartalla, lipun, pääkaupungin, pinta-alan, asukasluvun, rahayksikön sekä vuoden, jolloin maa on liittynyt EU:hun. Lisäksi laatoissa oli tuollainen nappi, jota painamalla alkoi soida maan kansallislaulu. Mikään laulu ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Maammelaulu. Se taisi olla ainoa, jonka oikeasti kuuntelimme alusta loppuun. Huomasin myös, että kaikista eniten noista pienoismalleistakin kiinnostivat ne paikat, joissa on itse käynyt tai jotka ovat kuuluisia (esim. Pisan torni).

Suomesta oli valittu puistoon Olavinlinna ja sauna totta kai. Oltiin vaikuttuneita kun sauna-ukkeli oli alasti niin kuin kuuluukin.

Isäntämaasta Belgiasta oli tietysti kaikkein eniten kohteita, kokonaiset yhdeksän. Aikamoisia omaan napaan tuijottelijoita, suurin osa kohteista oli ihan never-heard. Noei, ihan hienoja... Saksasta ja Italiasta oli myös yhdeksän nähtävyyttä. Infolehtisessä lukee, että yhden pienoismallin rakentaminen on maksanut keskimäärin 75 000 euroa. Ohhoh. Onkohan rahat tulleet EU:n budjetista.. Santiago de Compostelan katedraalin pienoismallia tehtiin yhteensä 24 000 tuntia. Eli sen verran mitä yksi henkilö työskentelisi noin 13 vuodessa.

Tiesittekö, että Alankomaissa 80 % ihmisistä omistaa polkupyörän. Ja eurooppalaisista hollantilaiset menevät todennäköisimmin ulkomaanmatkalle. 65 % hollantilaisista tekee ainakin yhden matkan vuodessa. Infolehtisestä löytyy myös tärkeää tietoa EU:n kielistä; jokaisella kielellä on kirjoitettu "kukko kiekuu". Esimerkiksi ruotsiksi kuckeliku, hollanniksi kukeleku, saksaksi kikeriki ja portugaliksi cocorocco. Ihme, että olen edes pärjännyt ilman tätä tietoa.

Italiassa on Euroopan korkein eliniänodote. Pitäisiköhän italiaanojen rennosta elämänasenteesta ottaa opikseen? Mutta entäs tämä fakta: Eurooppalaisista todennäköisimmin saksalaiset konsultoivat lääkäriä. Saksalaiset käyvät vuodessa keskimäärin yksitoista kertaa lääkärillä. Yksitoista? Huh. Ovatko he sairaampia kuin muut vai pitävätkö he vain itsestään tosi hyvää huolta? Eliniänodotteesta ja lääkäreistä päästään sopivan kiikkerällä aasinsillalla kuolemaan: Romaniassa, Sapontan kaupungissa sijaitsee The Merry Cemetary. Hautakivissä on värikkäitä kuvia ja humoristisia muistokirjoituksia. Hyvä idea!

2008 Ateenassa jäi Akropoliksen kukkula näkemättä. Ei jaksettu kaverin kanssa herätä tarpeeksi aikaisin ja kiipeäminen keskipäivän kuumuudessa ei innostanut sekään. Nyt kaduttaa!

Sitten oli aika lähteä takaisin kotiin, mikä on aina tosi kivaa kuten kuvasta näkyy. Erityisen tyhmää oli tietenkin lentää kotiin yksin, kun Mikko pääsi sinisillä siivillä Helsinkiin. Puolentoistatunnin lentomatkan aikana kädet hikosivat aina kun kone tärisi vähänkin. Miten on mahdollista, että 18 vuotiaaksi asti en pelännyt lentämistä ollenkaan ja nyt se on viime vuosina tuntunut vaan pahenevan, vaikka olen lentänyt enemmän kuin koskaan? Aina turbulenssissa vannon, etten lennä enää koskaan (enkä edes ole kokenut erityisen voimakasta turbulenssia). Ne vannomiset menee tietysti samaan kategoriaan krapula-aamujen 'en juo enää koskaan' ajatusten kanssa. Ei auta muuta kuin toivoa että kehitys kehittyy ja teleporttaus keksitään kohta!

Brysselin kuvilla vappunostetta

Jokaisen opiskelijan lempijuhla, VAPPU eli VALBORG on täällä! Mulle vappu tarkoittaa aina vappuaattoa, koska jostain syystä vappupäivän juhlinta on omalta osaltani jäänyt kovin laimeaksi. Vappupäivisin tekee mieli jäädä kotiin syömään pizzaa ja juomaan jaffaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan... Ehkä vuoden päästä minäkin selviydyn Ulliksen vappupiknikille. Tämä vappu menee ilman juhlan tärkeintä toisiksi tärkeintä rekvisiittaa nimittäin ylioppilaslakkia ja haalareita. Tärkein rekvisiitta on tietenkin skumppapullo. Ja munkit on aika tärkeitä myös. Mutta kuka sitä jo lakkiaispäivänä mansikkaboolissa uitettua lätsää kaipaakaan, kun pääsen tutustumaan ruotsalaiseen Valborgiin. Suunnitelmana on viettää vappua ulkona, niin kuin kuuluukin. Onneksi sää vaikuttaa varsin lupaavalta, ei kalise hampaat skumppapulloa vasten niin kuin viime vappuna. Aloitamme iltapäivällä grillaillen ja siitä sitten muun juhlakansan kanssa Slottsskugenin puistoon. Suomalaisena eksperttinä kävin hakemassa juomat Systembolagetista jo maanantaina, noobimmat vaihtarit tuskailevat nyt jonoissa.

Tässä sekalainen kattaus kuvia Brysselistä ilman sen kummempia tarinoita, koska nyt on jo kiire karkeloimaan siis krebaamaan siis kreisibailaamaan siis juhlimaan! Äiti, kaikki eiliset lupaukseni pätevät edelleen. GLAD VALBORG!

Brysselin Riemukaari

Euroopan parlamentti

Huomatkaa, että suomen käännös tulee ennen ruotsin käännöstä, joka on viimeisenä! Victory!

EU-monumentti "United in Peace", joka oli illalla jo aidan takana. Tiesittekös, että EU:n motto on "United in Diversity".

Happy moments

Even happier moments..

Kirkko, joka Wikitravelin mukaan on maailman 5. suurin, mutta Wikipedian mukaan maailman 11. suurin. No iso joka tapauksessa. Suurin on Vatikaanin Pietarinkirkko. Halusitte kuitenkin tietää.

VAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPUVAPPU!

Sharing food is true love

 

Toisena päivänä käytimme muutaman tunnin kauppojen kiertelyyn. Ei ehkä ole kovin järkevää käyttää aikaa uudessa kaupungissa kierrellen HenkkaMaukkaa ja Mangoa, mutta niin siinä aina käy. Löysin kesäsandaalit (joita pääsin jo Göteborgissa käyttämään, täällä on kesä!) ja ihanan, joskin lompakkoni pahoinpidelleen maksimekon. Ostin mekon sillä verukkeella, että se sopii hyvin esimerkiksi valmistujaisiin tai häihin. No onko mulla tiedossa kavereiden valmistujaisia tai häitä? No ei ole ei. Joten kaverit pliis, nyt äkkiä opintopisteet kasaan tai nopeasti naikkariin! Your choice. 

Olisihan sieltä kaupoilta löytynyt paljon muutakin kivaa, mutta pakko oli pistää stoppi, ettei tarvitse Göteborgissa elää näkkileivällä. Alla kuva, jossa minä odotan kun Mikko shoppaa. Meidän taloudessa tää menee hämmentävän usein näin päin. Selittynee varmaan silllä, että opiskelijabudjetilla shoppailu ei oo yhtä kivaa kuin kokopäivätyöläisenä hummailu. Kuvassa en ole vielä itse ostanut mitään, joten kyllä se ilme siitä sitten piristyi.

 

Mutristus vaihtui megavirneeseen ja lisääntyneeseen kuolan eritykseen, kun nähtiin ostoskeskuksen herkkukoju! Jätskien ja vohvelien lisäksi oli tarjolla suklaaseen dipattavia hedelmätankoja! Oonko säälittävä jos sanon, että tää oli mun reissun kohokohta? No ehkä vähän joo. Mutta oli niin hyvää! Otettiin tuollaiset mansikkabanaanit, vain kolme euroa kappale! Oijoijoi, tällasia kojuja Helsinkiin, kiitos! Oltaisiin haluttu käydä tuolla vielä viimeisenäkin päivänä, mutta pääsiäismaanantaina se oli kiinni. Alkaa itkettää jo tuo muistokin menetetystä mansikkakiwi-tangosta. No, onneksi enää vähän vajaa kuusi viikkoa, niin pääsen kotiin suklaafondueruukkuni luokse. Miten olenkaan pärjännyt täällä ilman ruukkuani...

Muutenkin Brysselissä sai ostettua kadulta paljon herkkuja. Jäätelökioskien lisäksi oli tietenkin vohvelibaarit, mutta myös esimerkiksi hattarakojuja. Ja tietenkin ne lukuisat suklaapuodit. Mmm... No ehkä ihan hyvä, ettei näitä ole enempää Helsingissä, olisin nimittäin vakkariasiakas. Katkera muisto viime kesältä: tilasin jäätelön kioskista Sibeliuspuistossa ja pallo tipahti maahan parin ensimmäisen lipaisun jälkeen... Ratkaisu: siirryin lipomaan Mikon jäätelöä. Mikko on tässä kolmen vuoden aikana oppinut, että sen kannattaa syödä oma osuutensa herkuista pois nopeasti, ennen kuin mä tuun kinuamaan siltä lisää syötyäni omani.

Huolestuttavan paljon pystyn tuottamaan tekstiä herkkuruuista.. Päivä jatkui herkkulinjalla, sillä illalliseksi söin terassilla matkan parhaan annoksen: Kanaa, ananasta ja riisiä. Simppeliä, mutta hyvää. Sain pöytään puolikkaan ananaksen, jonka sisällä kana oli. Nom nom, tulee nälkä kirjoittaessa. Jos kirjoittaa ruuasta, tulee nälkä. Jos kirjoittaa vaatteista, tekee mieli shoppailemaan. Jos kirjoittaa koulutöistä.... tekee mieli aloittaa vappu heti tältä istumalta.

Noilla eväillä oli hyvä jatkaa kaupungin tutkimista. Tuona iltana kävimme vielä Brysselin Riemukaarella sekä Euroopan parlamentilla, niistä kuvia seuraavassa postauksessa. Ja siinä postauksessa on myös lisää herkkuja, totta kai!

Chicken with pineapple olikin chicken in a pineapple

Hyvin syöneet ja onnelliset

Huomenna on vappu! Ottakaa iisisti! Mäkin lupaan ottaa, äiti. Lupaan etten juo liikaa, lupaan muistaa syödä, lupaan pukea tarpeeksi lämmintä päälle, lupaan juoda välillä vettä, lupaan etten kävele yksin kotiin yöllä. Ja mitä näitä nyt oli.