Koti

Olen ollut täällä nyt kaksi viikkoa, aika menee hurjaa vauhtia. Melkein tulee paniikki, että aika loppuu kesken. Toisaalta parempi näin, kuin että aika matelisi ja toivoisin jo kotiin paluuta. Eiköhän se koti-ikäväkin jossain vaiheessa yllätä! Tänään täällä on satanut ensimmäistä kertaa ja sateisiin on ilmeisesti parempi tottua.Tuulen takia täällä ei kuulemma ole sateenvarjoista hirveästi hyötyä. No, onneksi huomisesta alkaen seuraavat neljä päivää ovat taas ennustusten mukaan aurinkoisia. Täällä on luvattu koko ensi viikko plussaa, joko se kevät alkaa?

Huomenna on innolla odottamani "speedfika" ja tiistaina menemme "afterworkeille" muutamien vaihtarien kanssa. Afterwork tarkoittaa täällä sitä, että ostaessasi yhden juoman (olut/viini/siideri) saat kaupan päälle syödä buffetista. Ottaen huomioon ruuan hinnan täällä (siis aikalailla sama kuin Suomessa), niin tämä on opiskelijoille todella hyvä diili. Erityisen innoissaan tästä ovat tietenkin vaihtarit halvemman hintatason maista. Jenkkityttö kuvailikin afterworkia näin: "God's gift to Gothenburg!" :D Tämä päivä menee taas lukiessa, mutta koska taukoja täytyy pitää, niin tulin kirjoittamaan tänne täysin vaihtoon liittymättömän postauksen.

Joskus marraskuussa Mikko huomasi, että meidän kamera on täynnä kuvia meidän kodista. Kysyttyään minulta asiasta, selitin nolostuneena, että halusin koneelleni kuvia meidän kodista, jotta voin niitä vaihdossa sitten katsella. Jos vaikka unohtuu, miltä siellä näyttää... Nössö-Nasu. No, kaikki oikeat bloggaajat (itse olen leikkibloggaaja) tekevät koti- ja sisustuspostauksia, niin tässä joitain yksityiskohtia meidän kolosta. Muutimme tähän asuntoon viime lokakuussa ja yhdessä olemme asuneet 2012 vapusta asti. Sekä vanha että tämä uusi asunto ovat Taka-Töölössä. Toivottavasti myös seuraava sitten joskus, täällä on hyvä olla. :)

Annoin Mikolle 2011 syntymäpäivälahjaksi hiirimaton. Teetin tuon muistaakseni Ifolorilla, aikas hieno! Isompi kuva on Berliinistä ja toinen Kroatiasta.

Alemman kuvan koruteline on lahja Mikolta minun 20-vuotis syntymäpäivänäni. Ja itse asiassa telineessä oleva helmikaulakoru on myös Mikolta, taisi olla joululahja samana vuonna. Poikkiksellani on silmää! ;)

Eikö näytäkin sellaiselta Pixar-lampulta?

Meidän suuri säästöprojekti! (Vein nuo pankkiin ennen vaihtoon lähtöä)

Söpö kilpikonnataulu on Kap Verdeltä. Buddhan ostin Kiinan reissulta, koska olin kuullut Buddhapatsaan tuovan hyvää onnea kotiin. Selkeästi on toiminut! Äidin tuoma pullovaate piilottaa nätisti vodkapullon sisäänsä :D Tuon pienen viskipullon Mikko on saanut lahjaksi joskus pienenä, eikä ilmeisesti koskaan aio sitä juoda. Pelkään aina pölyjä pyyhkiessä, että tiputan sen. Huomatkaa myös Vuoden Mies-palkinto, jonka olen Mikolle antanut!

Alemmassa kuvassa näkyy meidän jääkaapin päällys. Onko edes maailman söpöin leipälaatikko? Ihana sydänruukku on kuulunut orkidealle, jonka Mikko osti meille joskus keväällä. Yllättävää kyllä tapettiin se, joten nyt ruukku odottelee seuraavaa uhria. Vasemmalla näkyy myös puolet maailman mahtavimmasta keksinnöstä: suklaafondueruukusta! Tuikku vaan palamaan, Fazerin siniset ruukkuun ja hedelmiä dippaamaan. Nam! Audrey Hepburn taulun tarina on puolestaan seuraava: oltiin äitini ja silloin 3-vuotiaan veljenpoikani kanssa Linnanmäelllä. 3-vuotias halusi mennä narunvetoon ja tadaa - veti sieltä tämän taulun. Pikkumies ei hirveästi Audreysta innostunut, joten minä sain taulun ja hän kokeilla vetämistä uudestaan paremmalla menestyksellä.

Orkidea vielä hengissä joskus kesällä

Huggsy!

Maailman hienoin meikkilaukku

Miehellä kolme tuoksua ja minulla yksi - missä tasa-arvo??

Luonnollinen hima-poseeraus?

Kamerasta löytyi myös tällainen mielenkiintoinen otos... En tunnusta!

Mina studier

Eilen oli hyvä päivä. Meillä oli kurssin ensimmäinen seminaari, jossa pidimme ryhmissä lyhyet presentaatiot. Oma osuuteni, kuumottava kolme minuuttinen, meni ihan hyvin ja sen jälkeen oli voittajafiilis. Aiheenamme oli Rehn-Meidner modellen och dagens arbetslinje. Voitte kuvitella, että kun tavallisissa kahvipöytäkeskusteluissa on välillä vaikea löytää oikeita sanoja, niin keskusteleminen taloudesta ja työmarkkinoista on aikamoinen haaste. Onneksi ryhmäläiseni ovat kärsivällisiä ja kannustavia ja jaksavat vastailla kysymyksiini. Puhetahtiaan he eivät hiljennä ollenkaan, mutta ehkä se on vain hyvä.

Tein periaatepäätöksen, etten puhu ryhmäni kanssa englantia, ellei ole aivan pakko. Vielä ei ole ollut (se mitä en ymmärrä, ei ole tärkeää - antaa mennä ohi vaan!). Olisi helppoa sanoa kärsimättömänä ajatuksiaan englanniksi, mutta siihen tapaan jumiutuminen ei edistäisi oppimistani. Erehdyin eräällä luennolla kysymään vieruskaveriltani: Vad är konkurrens (kilpailu) på engelska? Lopun luennon tyttö sitten tunsi olevansa velvoitettu puhumaan minulle englantia, vaikka vastailin koko ajan ruotsiksi. Lisäksi tämä tyttö oli se ainoa ruotsalainen, joka ei puhu kovin vahvaa englantia, joten hän selkeästi ahdistui tilanteesta. Häntä ei muuten ole tuon luennon jälkeen näkynyt kurssilla - toivottavasti ei saanut traumoja seurastani.

Takaisin seminaariin. Aluksi opettaja pyysi kaikki esittelemään itsensä. Kukin kertoi nimensä, mitä on opiskellut sekä mikä on lempparijälkiruoka. Nimet eivät tietenkään jääneet mieleen, mutta hei, toi tykkää creme bruleesta! Itse olen täällä naapurimaassa jo parin viikon jälkeen muuttunut kovin isänmaalliseksi ja vastasin tietenkin Fazerin sininen. Esittelykierros oli mukava, sillä nyt kaikki ryhmässämme tietävät minun olevan ulkomaalainen. Kivempi, että tiesivät etukäteen, kuin että hellyttävä aksenttini olisi aiheuttanut ihmetystä kesken oman presentaationi. Ruotsalainen student buddyni sanoi, että suomenruotsi kuulostaa heidän korvaansa calming and cute - no parempi kai söpö kuin typerä?

Taustalla Lisebergin huvipuisto - sinne keväällä!

Handelshögskolanin lukusali

Tein edellisenä iltana itselleni muistiinpanot osuuttani varten. En todellakaan luottanut vain avainsanoihin, vaan kirjoitin kokonaisia lauseita, vuorosanoja. Mietin aluksi, että onko noloa vilkuilla koko ajan papereita, mutta itse asiassa suuri osa ruotsalaisistakin luki osuutensa suoraan paperilta. Meidän ryhmän vuoro oli toisena ja ai että kun jännitti! Ennen osuuttani heitin vielä läpän Muminsvenskasta (toimii joka kerta) ja sain sympatiat puolelleni. Ja hyvinhän se meni! En tietenkään tiedä, miltä suoritukseni kuulosti natiivien korvaan, mutta itselle jäi hyvä fiilis ja ainakin sain itseni ymmärretyksi. Jee! 

Seminaareissa on tietenkin ideana myös keskustella muiden töistä, mutta tähän suoritukseen en vielä taipunut. Keskustelua on vielä melko hankalaa seurata ja aivot eivät yksinkertaisesti toimi niin nopeasti tällä kielellä. Lisäksi kun ryhmätyöt olivat aiheesta Ruotsin taloudellinen kehitys 1700-luvun lopusta tähän päivään, ei tarvittavaa sanastoa tullut mieleen ihan tuosta vain. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että useampi ruotsalainenkin oli tuppisuuna keskustelujen ajan. Uskon myös mukavan opettajamme päästävän minut kurssista läpi hieman helpommalla kuin muut. Reppana-vaihtarin etuuksia! Näitä seminaareja on jäljellä vielä neljä, toivottavasti kaikista jää yhtä hyvä fiilis!

Jos ruotsi olisi äidinkieleni, olisi seminaarit melko pienitöisiä. Kirjallisuuden lukemisen lisäksi ryhmätyön tekemiseen meni noin tunti. Seminaarit eivät kuitenkaan ole ainoa vaihtarille stressiä tuottava seikka kurssillamme. Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, kurssi on työläs.

Ruotsissa keskitytään yleensä yksi periodi yhteen 15 opintopisteen kurssiin. Malli on mielestäni ihan toimiva: ei tarvitse poukkoilla aiheesta toiseen, vaan voi kunnolla syventyä yhteen kurssiin kerrallaan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että Suomen 3 x 5op kurssit ovat työmäärältään paljon vähäisempiä tähän yhteen saman arvoiseen kurssiin verrattuna. Ehkä tuntemus johtuu siitä, että Valtsikassa on tottunut välillä saamaan noppia melko helpolla. Lisäksi ruotsiksi lukeminen on puolet hitaampaa kuin suomeksi tai englanniksi. Teen muistiinpanot käsin, mikä on tietysti hidasta, mutta onpa ainakin aikaa prosessoida tietoa. Normaalisti kirjoitan koneella, mutta täällä se ei vain tuntunut toimivalta. Uusia sanoja tulee koko ajan, joten niitäkin täytyy kirjoittaa ylös ja harjoitella. Ihan sanasta sanaan en pysty kirjallisuutta lukemaan, muuten ei olisi mitään mahdollisuuksia saada kirjoja luettua helmikuun lopun tenttiin. Ruotsiksi on välillä kuitenkin vaikea hahmottaa tekstistä, mikä on jutun pääpointti. Kysyin yhdeltä kurssikaveriltani, lukevatko he ihan oikeasti kaiken. Kirjallisuutta on niin paljon ja lisäksi tahti on aivan huikea. Poika vastasi, että hän itse lukee kyllä kaiken yksityiskohtia myöden, mutta ei tee muistiinpanoja. No, itse teen juuri toisinpäin. Ilman muistiinpanoja en pärjäisi millään.

Kurssi kestää kaksi kuukautta ja koostuu seuraavista osioista:

1) Luennot. 2 - 3h kerrallaan. Ensimmäiset pari viikkoa luentoja on viitenä päivänä viikossa, jatkossa hieman vähemmän, koska vapaa-ajalla tehdään ryhmätöitä ja tentti. Luennot eivät ole pakollisia ja Suomessa olenkin toivoton luentojen skippaaja, mutta täällä aion käydä kyllä jokaisella! Kun on tottunut siihen, että yhtä kurssia on yleensä kerran viikossa, niin tähän viiteen kertaan viikossa oli vähän totuttelemista. Tuntuu, että luennon asioita ei ehdi sisäistämään eikä varsinkaan opiskelemaan itse kirjallisuudesta, kun jo seuraavan päivän luento alkaa.
2) Seminaarit. 5 kappaletta. Seminaarit ovat pakollisia. Luetaan määrätty kirjallisuus, keskustellaan asetetuista kysymyksistä ryhmissä ja tehdään noin 10 minuutin presentaatio keskustelun pohjalta. Seminaarissa esitetään oman ryhmän presentaatio ja keskustellaan muiden töistä.
3) Kotitentti. Helmikuun lopussa GUL:iin, eli paikalliseen Moodleen, ilmestyy kotitentin kysymykset. Jokaisesta kysymyksestä (3-5 kappaletta) tehdään maksimissaan kolmen sivun vastaus ja tähän on aikaa yksi viikko. Tästä tenttimuodosta olen erittäin kiitollinen!
4) Fördjupningsarbete. Ryhmissä tehdävä syventävä kirjallinen työ, jonka pituus on noin 20 sivua. Yök. Lisäksi työstä tehdään suullinen esitys. Vielä ei olla saatu tarkempia ohjeita työn toteuttamiseen, mutta se on ainakin varmaa, että ryhmäläiseni saavat oikolukea tekstiäni aika huolella!
5) Kirjallisuus. Kaikki edelliset perustuvat tietenkin kirjallisuuteen. Luettavaa on yhteensä noin 2000 sivua yhdeksästä eri teoksesta. Kolme teosta on englanniksi, jee! Sinänsä luettava sivumäärä on ihan ok, kun ottaa huomioon kurssin laajuuden. Mutta tämä lukutahti, mitä nämä harjoittavat, on aivan käsittämätön! Vai mitä sanotte siitä, että ensimmäisten kolmen luennon jälkeen olisi pitänyt lukea jo 500 sivua? Ja itsehän sain kirjan vasta neljännen luennon jälkeen... Tällä hetkellä olen aikataulusta noin 350 sivua jäljessä ja huomenna tulee taas uudet lukemiset. Sinänsä tämä jäljessä oleminen ei ole vakavaa, koska ei kukaan näitä asioita vielä meiltä kuulustele. Luennoilla mukana pysyminen voisi tosin olla helpompaa, jos olisin lukenut etukäteen päivän aiheesta.

Kurssi arvioidaan asteikolla: Underkänd, Godkänd, Väl godkänd

Että niin. Tämän monsterikurssin lisäksi minulla on pari kertaa kuukaudessa kokoontuva ruotsin kielen iltakurssi ja maaliskuussa alkaa viestinnän kurssi englanniksi. Vaikka hommaa on todella paljon, niin olen silti tyytyväinen kurssivalintaani. Oma aika riittää kyllä kouluhommien lisäksi muihin vaihtarimenoihin, mutta ihmetyttää paikalliset opiskelijat, jotka käyvät tuohon päälle vielä töissä. Aikamoisia superopiskelijoita!

Första veckan

Tänään oli yhdeksäs päiväni Göteborgissa. Yksi viikko takana, 19 edessä. Ei sillä, että laskisin.. :D Viikko on mennyt hurjaa vauhtia ja tekemistä sekä asioiden hoitoa on ollut paljon. Kaupunkia olen alkanut hahmottamaan jo paljon paremmin ja kai sitä voisi sanoa kotiutuneensa jo jonkin verran. Ruotsi sujuu koko ajan paremmin, lähes pelästyin pari päivää sitten, kun huomasin ajattelevani ensimmäisen kerran spontaanista ruotsiksi. Härregud!

Lähdimme siis lauantaina 18. päivä äidin kanssa aamukoneella kohti Göteborgia. Pehmeä lasku uuteen kotikaupunkiin: mukava hotelli keskustasta (ja hotelliaamiainen tietty tärkeimpänä!) ja äiti mukana. :) Kiertelimme kaupunkia sen verran, mitä kylmältä viimalta pystyimme. Asteita on tosiaan se -2, mutta tuuli on todella jäätävä! Ensi vaikutelma Göteborgista: todella kaunis kaupunki, mutta ihmettelimme, missä kaikki ihmiset ovat lauantaipäivänä? Göteborgissa on noin 550 000 asukasta, mikä on noin 60 000 vähemmän kuin Helsingissä. Tärkeämpi syy ihmisten vähyydelle kaduilla löytyi kuitenkin ruotsalaisesta kulttuurista: ne oli tietenkin kaikki sisällä, fikalla! Kahvilat tuntuu olevan täällä aivan täynnä aamusta iltaan asti.

Göteborg on todella kaunis. Erityisen ihastunut olen kaupunkia halkoviin kanaaleihin. Olen iloinen, että päätin tulla vaihtoon kevätlukukaudeksi. En tiedä teistä, mutta luminen kaupunki miellyttää omaa silmääni enemmän kuin loskainen. Ja tästä se kevät pikkuhiljaa tulee. Göteborgissa tosin kuulemma sataa paljon, saimme jopa yliopiston puolesta sadeviitat. Eli eiköhän loskakelejä kevääseenkin mahdu, mutta tärkeintä on päivien piteneminen pikkuhiljaa.

24 kiloa valmiina lähtöön

 

Vinkki viitonen muuten vaihtoonlähtijöille: jos mahdollista, menkää uuteen maahan jo muutamaa päivää ennen opiskelujen alkamista. Itse en Australian matkan takia olisi paljoa aikaisemmin pystynyt muuttamaan, joten heti seuraavana päivänä saapumisesta (sunnuntaina) oli jo ensimmäinen infotilaisuus ja maanantaina kello 8 alkoi luennot. Sain avaimet asuntooni myös vasta maanantaina, joten kouluhommien lisäksi piti hoitaa kämppä asuttavaan kuntoon. Käytännönasioiden hoitoa on riittänyt koko viikoksi, minkä takia olenkin edelleen noin 300 sivua jäljessä lukuaikataulusta. No, kyllä näistä selvitään! :)

Sunnuntaina vietimme äidin synttäreitä villisti Naturhistoriska Museumissa. Museo on ilmainen alle 25-vuotiaille ja sitä vanhemille hintaa tuli noin viisi euroa, joka ei ole paha sekään. Tekstit oli melkein kaikki ruotsiksi - hyvää harjoitusta siis. Suosittelen käymään! Oltiin muuten äidin kanssa aivan hukassa ensimmäiset päivät, mitä kaupungilla suunnistamiseen tuli. Äidin loistava suuntavaisto on periytynyt suoraan mulle, joten ilman Google mapsia olisi sokea johdattanut sokeaa. Tässä muuten pari ylistyssanaa Soneralle (voisko ne maksaa mun laskut, kun mainostan niitä näin?): mulla on siis Soneran Sopiva-liittymä, jossa samalla kuukausihinnalla voi soittaa/tekstata/käyttää nettiä kaikkialla pohjolassa sekä Baltiassa. Niinpä on uuteen paikkaan mennessä ollut helppoa vain iskeä osoite puhelimeen ja seurata kävelyohjeita. Whatsappin ansioista taas kavereista ja Mikosta erossa oleminen ei tunnu niin pahalta, kun arjen kuulumisia voi vaihtaa normaalisti. Kännykän välityksellähän se normaali sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin kävisi. Asensin äidillekin Whatsappin. :) Respect kaikille niille vaihtareille, jotka ovat tutustuneet kaupunkiin perinteisesti paperikartan ja eksymisen kautta!

 

Sunnuntain ja maanantaina välisen yön nukuin todella huonosti. 6:30 herääminen ahdisti ja ennen kaikkea 8:15 alkava Arbetsmarknad-luento jännitti tosi paljon. Löydänkö luentosaliin? Entä jos en ymmärrä mitään, mitä opettaja sanoo? Entä jos ruotsalaiset ovat ilkeitä? No okei, tuota viimeistä en sentään pelännyt. :D Löysin paikalle ihan hyvin, tosin ilman paikallisen "student buddyni" ohjeita ei olisi ollut toivoakaan. Paikaksi oli nimittäin materiaaleissa mainittu vain "sali K001". Onneksi student buddy sai selvitettyä, että mikä rakennus oli kyseessä ja antoi minulle erittäin yksityiskohtaiset ohjeet. Luento meni paljon paremmin kuin olin odottanut. Varmaan siksi, että olin odottanut katastrofia. Ymmärsin luennosta ehkä noin 40 %, mutta olin siihen hurjan tyytyväinen. Nyt, viiden luennon jälkeen, ymmärrän jo yli puolet ja suunta on koko ajan vain ylöspäin! :)

Ainoa vastoinkäyminen luennolla oli se, ettei minua löytynyt osallistujalistalta. Luennon jälkeen lähdin selvittämään asiaa laitoksen opintokoordinaattorien kanssa. Ensimmäinen koordinaattori lähetti minut toiselle, toinen kolmannelle ja kolmas kysyi vielä, olenko jutellut sen ensimmäisen kanssa. Minua ei siis oltu rekisteröity kurssille, vaikka olin saanut sähköpostia sieltä ja minut oli sinne hyväksytty. Täällä siis ilmeisesti pelkkä netti-ilmoittautuminen ei ole vielä rekisteröinti? No, ongelma muodostui siitä, että ilman rekisteröintiä en voinut saada "student accounttiani", jota ilman en voinut saada opiskelijakorttiani, jota ilman en voinut lainata kurssikirjoja! :D Vaikka asia ei vielä tuolloin iltapäivällä ratkennut, niin itselle jäi silti hyvä fiilis, koska olin hoitanut selvittelytilanteen melkein kokonaan ruotsiksi! Success! Ruotsissa pääsee kyllä tällaisissa asioissa niin helpolla: aina voi vaihtaa englanniksi, jos tuntuu vaikealta.

Maanantai oli muutenkin kiireinen päivä. Luennon ja rekisteröintisotkun jälkeen veimme tavarani äidin kanssa uuteen asuntooni ja kävimme vähän ostoksilla. Sitten minulla oli taas yksi infotilaisuus, jossa myös vihdoin selvisi, että minut on saatu rekisteröityä kurssille. Infotilaisuuden jälkeen meillä oli ensimmäinen Student Buddy-group tapaaminen. Eli homma toimii samalla tavalla kuin Suomessakin, yhtä paikallista Buddya kohden on 10-15 vaihto-oppilaan ryhmä. Oma ryhmäni on erittäin monipuolinen kattaus eri kansallisuuksia sekä eri tieteenalojen opiskelijoita. Olin ryhmän ainoa suomalainen ja lisäksi tapaamisessa oli paikalla pari ruotsalaista, espanjalainen, ranskalaisia, saksalainen, sveitsiläinen, itävaltalainen, hollantilainen sekä kalifornialainen. Varmaan eksoottista etenkin tälle kalifornialaiselle tytölle! :D

Suurin osa vaihtareista haluaa ehdottomasti vierailla Ruosin Lapissa ja nähdä revontulet. Itse olen ihan tyytyväinen, että Suomen Lapissa on tullut vierailtua sen verran monta kertaa, että voin hyvillä mielin skipata reissun. Lapinvierailu ei nimittäin kuljetuksineen, majoituksineen ja varusteineen (harvalta löytyy tarpeeksi paksuja talvivaatteita) ole todellakaan mitenkään halpa, joten säästän mielummin rahani jonnekin muualle. Tiesittekö muuten, että Ruotsin eteläkärjestä pohjoiskärkeen on sama matka kuin etelästä Roomaan? Valitsen ennemmin Rooman. ;)

Huggsylle tuuraaja?

Tiistaiaamuna äiti lähti takaisin Suomeen. Tässä vaiheessa sitä vasta oikeasti alkoi tajuta, että tänne on jäämässä. Tai en tiedä olenko vieläkään ihan tajunnut. Äidille olisi kyllä ollut vielä paljon tarvetta täällä - saa tulla takaisin mamma! ;) Pikkuhiljaa asiat ovat alkaneet rullaamaan. Tiistaina luennon jälkeen sain hankittua studen accountini sekä nettijohdon (tärkein!) ja järjestelin asuntoa. Keskiviikon luennolla meidät jaettiin ryhmiin, joissa teemme kurssin seminaarityöt, jännittävää. Sain vihdoin hankittua opiskelijakorttini ja lainasin ensimmäisen kirjan. Opiskelijakortti ei tietenkään heti toiminut kirjastossa, mutta sekin saatiin selvitettyä. Vieraassa paikassa ja vieraalla kielellä tällaiset pienet vastoinkäymiset / asioiden hoitamiset tuntuvat joskus raskailta, mutta toisaalta pienistä onnistumisista tulee myös tosi hyvä fiilis. Esimerkiksi kun kävelee ensimmäistä kertaa kouluun ilman karttaa tai tilaa mäkkiaterian ruotsiksi. No enhän mä nyt niin oo tehnyt! Tilasin nimittäin englanniksi.

Keskiviikkoiltana mulla oli ruotsin kielikurssi 18:15 - 20:30, tosin itse pääsin paikalle kello 18:40. Menin ratikalla väärään suuntaan. Luulisi, että kun asuu ratikkakaupungissa, niin tällaisilta välttyisi, mutta ei. Liian itsevarma. Katsoin Google mapsista kun vihreä pallo liikkui hurjaa vauhtia johonkin esikaupunkialueelle, jossa ratikkapysäkkien välillä oli oikeasti melkein kilometri. Google maps kertoi kello 18:10, että olen 10 kilometrin päässä sieltä, missä minun pitäisi olla. Kymmenen kilometriä?? Siinä vaiheessa ei kauheasti naurattanut, mutta kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin: luennolla oli ollut kaikille kielikursseille yhteinen johdanto-osuus, eli varsinainen luento alkoi vasta kello 19. Jes.

Kurssi on nimeltään Svenska för studenter med annat modersmål - Muntlig språkfärdighet och hörförståelse. Kurssi kestää koko kevään ja kokoontuu pari kertaa kuukaudessa. Tykkäsin ekasta luennosta todella paljon! Motivaatio oppia kieli on aivan erilainen kuin yläasteella, lukiossa tai virkamiesruotsin tunneilla! Lähdimme liikkeelle aivan perusteista, nimittäin lausumisesta. Suomessa koulussa on tietenkin opeteltu lausumaan lähinnä suomenruotsalaisittain, joten kaiken sen poisoppiminen melkein kymmenen vuoden jälkeen on hyvin vaikeaa. Ja tärkeintä on tietenkin, että tulee ymmärretyksi. :) Kielikurssiryhmämme on myös mielenkiintoinen sekoitus eri ihmisiä. Suomalaisia vaihto-opiskelijoita on jonkin verran, mutta suurin osa on maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Yksi hollantilainen pariskunta on asunut Ruotsissa jo kymmenen vuotta! Hurjaa olla heidän kanssaan samalla kurssilla, omaan korvaani he olisivat menneet melkein natiiveista. Äidinkielenä kurssilaisilla on muun muassa persia, arabia, mandariinikiina, puola, bulgaria ja tanska. Vau!

Ensimmäisen viikon jälkeen olen huomannut osaavani ruotsia paremmin kuin ajattelin. Saatuani maaliskuussa hyväksynnän vaihto-ohjelmaan, mulla oli suuret suunnitelmat ruotsin treenaamiselle. Yhdeksän kuukautta aikaa lukea ruotsinkielisiä lehtiä, romaaneja ja blogeja, kirjoittaa päiväkirjaa ruotsiksi ja katsoa FST:tä ja ruotsinkielisiä leffoja. No, yhdeksän kuukautta meni ohitse hurjalla vauhdilla, enkä harjoitellut ruotsia lähes ollenkaan. Pari kertaa yritin katsoa uutisia ruotsiksi, mutta turhauduin, kun en ymmärtänyt. Ensimmäiselle luennolle meno jännitti siis aikalailla.

Kävi kuitenkin ilmi, että kun on pakko niin on pakko. Ruotsia on kuitenkin 13-vuotiaasta asti opiskellut enemmän tai vähemmän, joten kyllä ne perusteet sieltä jostain tulee, kun on kärsivällinen. Lisäksi täällä keskittyy kuuntelemiseen eri tavalla ja ymmärtäminen on koko ajan helpompaa. Aina voi myös täydentää keskustelua englannilla, jos oikeat sanat eivät tule mieleen. Viisi kuukautta on lyhyt aika kielen oppimiseen, mutta jo viikossa on tapahtunut selkeää kehitystä, jee!

Ei vissiin ollut oikea kurssi..

Tämä viikonloppu on siis mennyt tiiviisti koulukirjojen parissa: ei ihan sellainen ensimmäinen kokonainen vaihtoviikonloppu, jollaisen olin kuvitellut. :D Onneksi viikonloppuja on vielä paljon edessä ja esimerkiksi viikon päästä on luvassa "Speed Fika" eli vähän niin kuin speed dating, mutta ideana vain jutella monien uusien ihmisten kanssa. Superhyvä idea! :) Olen kuullut, että joillain vaihtareilla on luentoja vain kerran tai pari viikossa, joten heillä on ollut eri tavalla aikaa tutustua kaupunkiin ja esimerkiksi liittyä salille (saa nähdä saanko itse tämän aikaiseksi ennen kesäkuuta..). En silti vielä toistaiseksi ole harmitellut omaa vaativaa kurssiani, sillä olen oppinut tosi paljon ruotsia sekä tavannut paikallisia opiskelijoita. Kunhan nyt ei ihan kaikki päivät mene kirjojen kanssa... Kurssillamme on luettavaa yhteensä noin 2000 sivua ja niistä yli 700 oli määrätty tälle ekalle viikolle. Eli viimeistään ensi viikon jälkeen pitäisi tahdin vähän helpottaa ja pääsen keskittymään oleelliseen, eli Erasmus-bileisiin. Äiti se oli vitsi. Tsemppiä alkavaan viikkoon!