Happy place: Berlin

Kaikilla meillä on oma happy place. Ehkä useampikin. Paikka, jossa on ollut vaan sairaan onnellinen. Mulle yksi tällainen paikka on ehdottomasti Berliini. Berliini on huikean ihana kaupunki, mutta toisaalta voisi ihan hyvin olla, että onneni ykköspaikka olisikin ollut vaikka Barcelona, Dublin tai Lontoo. Noitakin kaupunkeja nimittäin mietimme, kun päätimme lähteä Mikon kanssa ensimmäiselle yhteiselle matkalle pääsiäisenä 2011.

Neljä vuotta sitten pääsykoestressin ollessa tapissaan, Mikko kysyi eräänä iltana muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, että lähdettäisiinkö matkalle. Ja niin me aloitettiin meidän pääsiäismatkaperinne ja tutkittiin Berliiniä muutama päivä rakkaudenpunaisten linssien läpi. Ensimmäisen reissun jälkeen ollaan koluttu vielä parikymmentä maata lisää yhdessä, eikä loppua näy.

Viikon päästä mä pääsen palaamaan onnenpaikkaani Berliiniin, tällä kertaa tosin vähän erilaisella agendalla. Mulla on sellainen kutina, että kun pääsee reissuun kymmenien kollegoiden kanssa, niin tästäkin reissusta tulee aika eeppisen ikimuistoinen.

Mikä on teidän happy place?

Onnellinen 19-vuotias

Vähiin käy

Tajusin juuri, kuinka vähän mulla on enää opintoja jäljellä. Ensinnäkin, mulla ei ole enää yhtään tenttiä suoritettavana tai luentoa istuttavana. Tähän väliin pakollista ihmettelyä siitä, mihin aika onkaan mennyt? Tuntuu oudolta, etten pian (tai no pian ja pian...) olekaan enää opiskelija. Identiteettiin jää iso aukko täytettäväksi.

Onneksi ongelma ei ole ihan akuutti, sillä gradua ei ihan muutamassa viikossa tehdä. Ensin se pitäisi nimittäin edes aloittaa... Gradun lisäksi opinnoista puuttuu enää kaksi esseetä (toisen palautus on ensi viikolla) ja graduseminaari. Gradu tuntuu tällä hetkellä sellaiselta Mount Everestin kokoiselta haasteelta, mutta toisaalta uskon sen kyllä valmistuvan omalla painollaan, kunhan vain vähän jaksaisi paneutua. Koulutyö se on muiden joukossa, parempi huono gradu kuin ei gradua ollenkaan ja mitäs muita näitä graduvoimalauseita nyt onkaan.

Tutkintoni viimeisen luennon eväät

Niin hyvää, että melkein itkettää

Jonkin aikaa sitten esimieheni tupareissa maistoin kiistatta maailman parhaita brownieita. Seuraavana maanantaina puolitoimistoa halusi reseptin itselleen ja nyt me ollaan tehty näitä Mikon kanssa jo kahdesti. Resepti on Nigellan, ja lopputulos niin sairaan hyvä, ettei sanat riitä. Toisaalta kun reseptissä on tuo määrä voita, suklaata ja sokeria, niin eihän sitä kovin pieleen voi mennä... Mua ihan oikeasti vähän pelottaa, että miten pidän itseni kurissa enkä hairahdu tekemään näitä joka viikonloppu.

Nigellan brownie valkosuklaapaloilla

200 g voita
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
130 g valkosuklaata paloina

Paloittele voi ja suklaa kattilaan ja sulata ne. Voit laittaa kattilan kylmään veteen, jotta se jäähtyisi nopeammin. Vatkaa sekaisin munat ja sokerit. Lisää hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Lisää jauhot, suola ja paloiteltu valkosuklaa. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.

Paista 170-asteisessa uunissa niin kauan, että brownie alkaa hieman irrota reunoilta, mutta on keskeltä vielä löysää. Kun tökkäät keskelle hammastikun, siihen saa tarttua taikinaa. Tämä vie uunista ja vuoan koosta riippuen noin 15-25 minuuttia. Brownie on parasta seuraavana päivänä oltuaan yön jääkaapissa.

#SaveTheArctic

Käytiin lauantai-iltana katsomassa vaikuttavaa videoesitystä Helsingin Tuomiokirkolla. Olin itse vielä vähän voipunut flunssan jäljeltä, mutta tätä en halunnut missata. Ajeltiin siis ratikalla keskustaan, katsottiin esitys kahdesti läpi ja ajettiin takaisin kotiin. Onni on koti lähellä keskustaa.

Kyseessä oli siis Kirkkohallituksen, Tuomiokirkkoseurakunnan ja Greenpeacen yhteistyönä valmistama neljän minuutin videoesitys, joka heijastettiin Tuomiokirkon seinään. Teos pyöri lauantaina kahden tunnin ajan ja sitä tuli seuraamaan satoja helsinkiläisiä. Paitsi, että teos oli kaunis, oli sen tarkoitus muistuttaa ilmastonmuutoksesta sekä Arktiksen suojelemisen tärkeydestä.

https://www.savethearctic.org/ 

Barbie peiton syövereistä

Neljäs päivä menossa barbie peittojen syövereissä. Onneksi olo on alkanut jo parantua, jäljellä on oikeastaan enää tavallista voimattomampi olo sekä ärsyttävä yskä. Parin vuorokauden totaalilepo sekä Mikon leipomat browniet auttoivat selättämään tämänkin taudin. Keskiviikkona sanoinkin Mikolle kuumehöyryjen keskeltä, että entä jos joutuu sairastamaan yksin? Jouduin tietty itsekin olemaan yksin Mikon ollessa töissä, mutta silloin korkein kuume oli onneksi jo väistynyt. Sanoinkin, että silloin tietää olevansa oikeasti kipeä, kun ei pysty avaamaan tietokonetta tai katsomaan telkkaria.

Jännä myös huomata, miten monesti tulee kipeäksi vasta sitten, kun siihen on mahdollisuus. Keskiviikkopäivä sujui ilman ongelmia tasan siihen asti, kun astuimme kollegan kanssa ulos tärkeästä tapaamisesta. Kroppa siis tiesi aamulla, että vielä pitää jaksaa pari tuntia, niin selviää vähemmällä harmilla ja ärsytyksellä. Pian tapaamisen jälkeen sanoin kollegalle, että on vähän hassu olo ja siitä tunnin päästä kaaduinkin korkeassa kuumeessa sänkyyn.

Nyt on jo melko hyvä olo, mutta täytyy ottaa vielä seuraava viikko iisisti. Äiti on muistuttanut mua noin viisitoista kertaa jälkitautien riskistä, ja niitähän mä en halua, koska 12 päivän päästä on lähtö Berliiniin!

Minun Niket

Eksyin eilen Niken sivuille, missä saa suunnitella itse omat lenkkarinsa. Aluksi vain leikittelin väreillä ja tyyleillä, mutta niinhän siinä kävi, että lopulta oli pakko pistää kengät tilaukseen. Tartutin innostuksen myös Mikkoon, ja nyt meille molemmille saapuu kustomoidut kengät suunnilleen viiden viikon kuluttua.

Uudet lenkkarit tulee kyllä tarpeeseen. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että ne saapuvat vasta joskus huhtikuun alussa. En nimittäin valinnut kovin paljon kuraa kestäviä värejä... Mutta on ne niin hienot!

Vuositavoitteiden tilannecheck: helmikuu

Hyvää virallista kevään alkua! Tässä taas vuositavoitteiden tilannecheck.

- Varaa lentoliput New Yorkiin. Check.

- Saan graduni loppusuoralle. Juuh ei... Ahdistaa ja graduttaa. Ehkä maaliskuussa aloitan taas. Ehkä.

- Luen ainakin 10 romaania. Sain toisen romaanin (Harry Potter ja puoliverinen prinssi) luettua, kolmantena aloitettu viimeinen Potteri. Tämän jälkeen suunnitelmissa on palaaminen pitkästä aikaa Taru Sormusten Herrasta-trilogiaan. Lasketaanko se kolmeksi kirjaksi, vaikka se on yksissä kansissa?

- Liikun enemmän. Tammikuussa liikuin neljästi viikossa ja kirjoitinkin, että siitä on varaa huonontaa. Ja huononnettu on! :D Helmikuussa ollaan painettu töissä pitkää päivää ja liikkumassa olen käynyt 1-2 kertaa viikossa.

Tämän vuoden liikunnat - kaaviot ovat niin siistejä!