Joululahjoja

Hyvän ruoan, rentoilun ja yhdessäolon lisäksi joulusta jäi tietenkin käteen myös kivoja lahjoja. Itse annoin tänä vuonna esimerkiksi äidille hierontalahjakortin, veljenpojalle Star Wars-sukkia ja Batman hammasharjan ja Mikolle Flyboard-elämyksen. Itsekin sain ihan nappilahjoja, joten ilmeisesti tuli oltua kilttinä vuonna 2014.

Madventures: Uusi kansainvälisen seikkailijan opas. Veljeltä saatu Madventures-opas on ollut jo kovassa selailussa ja matkoja on suunniteltu ajatuksen tasolla. Opuksen esittelemistä maista kiinnostaa erityisesti Thaimaa, Japani ja Uusi-Seelanti.

Laukku. Uusiin laukkuihin ei tule opiskelijana hirveästi sijoitettua, joten oli ihan huippua saada Mikolta tällainen ihana pikkulaukku lahjaksi!

Survival Pack. Äiti oli koonnut meille pienen selviytymispakkauksen alkavaan vuoteen. Säkistä löytyi mm. hammastahnaa, deodoranttia, tiskiainetta, shampoota, rättejä, huulirasvaa ja topsipuikkoja. Kyllä näillä opiskelija taas pärjää hetken!

Korvakorut. Korut kuuluvat myös niihin tuotteisiin, joita en itse osta oikeastaan koskaan. Pari vuotta olen käyttänyt melkein yksinomaan Mikon vanhemmilta saatuja korviksia ja nyt sain samasta osoitteesta toiset korut - voi vähän vaihdella.

Hajuvesi. Isältä sain lahjaksi Yves Rocherin hajuveden ja tuoksu meni aivan nappiin. Ihana saada lahjaksi tällaisia luksusjuttuja, mitä ei itse raaskisi ostaa.

Lappikuvia

Joulusta on jo kaksi viikkoa, mutta ei kai milloinkaan ole liian myöhäistä fiilistelllä yhtä vuoden kivoimmista juhlista? Me jätettiin pimeä ja ankea Stadi taaksemme paria päivää ennen kuin lumi saapui vihdoin Etelä-Suomeenkin ja puksuteltiin yöjunalla Lapin ihmemaahan. Talvet ovat tässä aikuisiällä muuttuneet yhä lämpimimmiksi ja mustemmiksi, mutta onneksi Pyhätunturilla on vielä voinut luottaa valkeaan jouluun. Saatiinkin sitten koko viikko kylmää oikein kunnolla: mittari pysytteli melkein koko ajan 25-30 pakkasasteessa. Eipä tullut paljoa talviurheiltua, pulkkamäessä käytiin ensimmäisenä päivänä, kun oli maltilliset -15 astetta. Ainakin tuli rentouduttua, köllittyä, luettua ja katsottua leffoja koko menneen vuoden edestä.

Yöjunalla Lappiin. Voisipa aina matkustaa junalla

Näkymä mökin ikkunasta

Menossa pulkkamäkeen

Pyhätunturi

Piirto-poro toi lahjat

Jouluaattona lapset (mukaan lukien yksi 23-vuotias lapsi) olivat intopiukkana, kun ennen kuutta kuului terassilta kolinaa ja ikkunan takana oli oikea tonttu! Tonttu ja joulupukki sekä sympaattinen Piirto niminen poro toivat meille säkillisen lahjoja. Piirto-poron edeltäjä Jooseppi-poro oli kuulemma jäänyt eläkkeelle. 

"Eläkkeelle".

Uuden vuoden tavoitteita

Luin jostain, että ei pitäisi tehdä uuden vuoden lupauksia, vaan uuden vuoden tavoitteita. Tässä pari omaa tavoitettani vuodelle 2015.

- Varaan lentoliput New Yorkiin. On aika toteuttaa yksi pitkäaikaisimmista matkustushaaveistani. Halpoja lentoja on jo tsekkailtu, yleinen sniiduilu aloitettu ja kolikkopossun sisältö kartoitettu (39 euroa ja 30 senttiä).
- Saan graduni loppusuoralle. Loppusuora on tarkoituksella hieman epämääräinen tavoite, mutta 2015 tulee olemaan iso G:lle omistettu vuosi. Tutkimussuunnitelma on tehty, parin viikon sisällä pitäisi ottaa seuraavia askeleita eteenpäin.
- Luen ainakin 10 romaania. Edellinen kohta saattaa vaikeuttaa tämän tavoitteen saavuttamista. Tällä hetkellä menossa romaani numero 1, Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein.
- Liikun enemmän. Sama lupaus kuin varmaan puolella Suomen kansasta, mutta tulee tarpeeseen täälläkin. Tähän lupaukseen otin pienen varaslähdön, kun aktivoin salijäsenyyteni uudelleen joulukuun alussa pitkän tauon jälkeen.

Saa nähdä kuinka käy.

PS: Viime vuoden uuden vuoden lupaukseni oli istua vähemmän. Vuosi alkoi 30 tunnin istumisella kun matkustimme Australiasta Suomeen, eikä loppuvuosi kulunut sekään kovin aktiivisesti. Hups.

Adios 2014, Hola 2015

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ihana joululoma on nyt vietetty ja on aika palata takaisin arkeen. Samalla on aika heittää hyvästit vuodella 2014 - oli muuten aika hitsin hyvä vuosi! Tässä lyhyt katsaus omaan vuoteeni, jolloin matkustin enemmän kuin ikinä, asuin hetken Ruotsissa, tutustuin huikeisiin ihmisiin ja palasin takaisin Suomeen onnellisena. Koti on paras.

Mun vuosi alkoi Australiassa Sydneyn upean rakettishown paukkeessa kullan kainalossa. Pian hyvin alkanut vuosi sai kuitenkin kivuliaan käänteen, kun korkkarit olivat hanganneet rakot molempiin jalkoihin. Parin kilometrin kävely hotellille oli aika hirveä ja sanoinkin siinä Mikolle, että toivottavasti tämä ei ole enne tulevasta vuodesta. No nyt voin onneksi sanoa, että ei ollut. Kun vuoden suurin vastoinkäyminen on rakko jalassa, niin voi kai sanoa vuoden olleen oikein hyvä.

Yksi tähän astisen elämäni suurimmista seikkailuista, eli vaihto-opiskelu Götebrogissa alkoi tammikuun puolessavälissä. Ensimmäiset viikot menivät kaupunkiin ja ihmisiin tutustuessa ja ruotsin kieleen totutellessa. Viimeistään maaliskuuhun mennessä olin aivan rakastunut Göteborgin kaupunkiin ja sen upeisiin ihmisiin. Juhlimme unohtumatonta St. Patrikc's Dayta, pääsin ruotsinkielisestä kurssista läpi, Mikko oli käymässä Göteborgissa ja vaihtoni puoliväliä vietin kauniilla Styrsön saarella.

Huhtikuussa opiskelukieli vaihtui osin englanniksi, mikä helpotti koulun käyntiä huomattavasti. Säät paranivat jatkuvasti, ja elämä oli leppoisaa! Pääsiäisen vietin Mikon kanssa Brysselissä sekä Luxemburgissa. Toukokuussa aloin potemaan välillä pientä koti-ikävää, mutta toisaalta koin myös kasvavaa paniikkia lähtemisen suhteen. Göteborgissa oli jo toukokuun alussa bikinikelejä ja kaupunki tuntui koko ajan enemmän omalta. Mikko kävi toisella visiitillään ja käytiin Lisebergin huvipuistossa sekä Oslossa.

Kesäkuun alussa itkin seitsemänä päivänä putkeen. Lähteminen (oma ja muiden) riipi sydäntä, mutta toisaalta sitä jo odotti - ainakin itkeminen vähentyisi. Itse lähtö ja Suomeen sopeutuminen sujuivat kuitenkin lopulta oikein hyvin. Suomessa pääsi näkemään kaikki läheiset ja viettämään kylmää juhannusta. Kesän aikana vierailimme Montenegrossa, Albaniassa, Dubaissa sekä Tallinnassa. Ja tietty hei Turuus!

Loppukesän monen viikon hellejakso oli kyllä jotain aika huikeeta. Elokuussa täytin 23 vuotta. Syyskuussa opinnot pääsivät pyörähtämään taas kunnolla käyntiin ja aloitin vanhassa työpaikassani työskentelyn. On ollut ihan huikeaa päästä takaisin oman alan opintojen ja töiden pariin.

Lokakuussa ahdistusta ja vähän innostustakin tuotti graduaiheen päättäminen. Syyslomaa vietimme Sloveniassa juhlistaen samalla minun valtiotieteiden kandidaatiksi valmistumistani. Marraskuussa kävin viikonloppureissulla Göteborgissa ja sain gradun tutkimussuunnitelman valmiiksi. Joulukuu meni ohi supernopeaa kouluhommien ja pikkujoulujen parissa. Vietettiin ihana ja rentouttava joulu Lapissa 30 asteen pakkasessa, vuosi vaihdettiin täällä etelässä läheisten ystävien kanssa.

En malta odottaa, mitä 2015 tuo tullessaan.

Suomen paras pasta

Täällä päässä pitää kiirettä lukuvuoden viimeisten kouluhommien sekä tietysti jouluvalmistelujen kanssa. Eilen ostin viimeisenkin joululahjan, mutta luentopäiväkirjat ovat edelleen pahasti levällään (= en ole aloittanut). Nyt on kuitenkin niin tärkeää asiaa, että oli pakko ottaa breikki ja tulla kirjoittamaan.

Olen nimittäin löytänyt niin älyttömäntajuttomansairaanhyvän pastan, että olisi suorastaan itsekästä olla jakamatta tätä tietoa. Kyseessä on Picnicin keskiviikon päivän pasta: Fetapestopasta. Yhdeksällä eurolla ja 40 sentillä pääsee makumatkalle taivaaseen ja takaisin. Niin hyvää se on. Vähän itkettää jo valmiiksi, kun seuraava keskiviikko on jouluaatto, enkä silloin tule saamaan pastaani. Vai toimittaisikohan ne Rovaniemen Picnicistä mulle pastan Pyhätunturille kotiinkuljetuksena...?

Kuvakin on tärähtänyt kun kädet tärisi halusta päästä syömään

Eipä mulla muuta, nyt maha tyytyväisenä takaisin kouluhommien pariin. Nyt kaikki mars Picnicciin, vielä ehditte tänään.

You can thank me later.

Kära GTG

Miten tuosta Göteborgin viikonlopusta voi olla jo kolme viikkoa? Ja miten voi olla, että kolmen viikon päästä joulu on jo ohi? Varmin merkki vanhenemisesta on tämä jatkuva ajan kulumisen päivittely, joten lopetan suosiolla tähän.

Göteborgissa ei tullut pahemmin otettua kuvia - sää oli göteborgimaisen harmaa ja reissun fokus oli ihmisissä kaupunkikiertelyn sijaan. Lentokentällä ja koneessa olin aivan täpinöissäni. Keskipäivän lento oli puolityhjä enkä voinut olla ajattelematta, että miksei ihmiset halua mennä Göteborgiin!

Oudointa reissussa oli, että mikään ei tuntunut kovin oudolta. Nousin Korsvägenilla lentokenttäbussista ja lähdin kävelemään Olofshöjdia päin ja se tuntui niin normaalilta. Kävelin "kotia" kohti ja ohitseni meni bussi, josta minulle vilkuttivat kaksi vaihtokaveriani matkallaan keskustaan. Vilkutin takaisin. Ihan niin kuin minä tahansa viime kevään päivänä. Hassua. Toisaalta, olen ollut pois Ruotsista vasta alle puolivuotta, mikä ei ole kovin pitkä aika. Tosin ruotsin kieli on päässyt ruostumaan aika tavalla - kahvilatyöntekijä ei ymmärtänyt, kun yritin tilata teetä. :D

Tehtiin kaikkea tuttua. Syötiin lounasta lempikahvilassani, käytiin afterworkeilla ja keilaamassa (olin aivan surkea), ajelin ratikalla ja nautin tutuista kuulutuksista, kirosin Oloffin portaita, pidettiin kotibileet ja käytiin muutamassa pubissa, sunnuntaina vietettiin krapulainen brunssi ennen lähtöä. Lähikaupassa oli sama myyjä, Streetlife-baarissa sama baarimikko. Göteborg oli ihana ja sumuinen, ystävät olivat ihania. Ja aivan liian nopeasti viikonloppu oli ohi ja lähtö riipi sydäntä, vaikka kyyneliltä tällä kertaa vältyttiinkin. Onneksi pari ystävää tulee Göteborgista ja Kööpenhaminasta viettämään meidän kanssa uutta vuotta tänne Helsinkiin.

Pari päivää kotiutumisen jälkeen harkitsin ihan vakavissani lentojen ostamista taas Göteborgiin. Mieli tekisi, mutta toisaalta taidan säästää sen parisataa euroa muihin seikkailuihin. Ikävä laantuu muutamassa kuukaudessa, mutta ei ota parin päivän visiittiä kauempaa, niin se saattaa taas paisua isoksi möykyksi mieleen.

Mun entinen kotirappu

Roaring 20s !

1920-luku on ollut tänä vuonna selkeästi pinnalla. Alkuvuodesta Göteborgissa oli 20-luvun teemabileet ja viime viikolla työpaikan pikkujouluihin oli valittu sama teema. Näiden lisäksi keskiviikkona oli vielä sosiaalipsykologian ainejärjestön pikkujoulut 20-luvun vermeissä. Kaikissa pippaloissa oli oikein kunnolla panostettu salakapakkatunnelmaan ja jestas millaisia leidejä ja herrasmiehiä kaikista tutuista kuoriutukaan!

Oma 20-luvun tyylini rakentui Punanaamiosta ostetusta hapsumekosta sekä Butterricsin sulkapannasta sekä puuhkasta. Postauksen kuvat on työpaikan pikkujouluista, joita ennen käytiin kollegojen kanssa pistämässä myös hiukset juhlakuosiin. Oltiin varattu ajat Kampin Unikasta, jossa keväällä valmistuvat kampaajaopiskelijat tekivät kaikille ihan kunnon kampaukset vain 32 eurolla. Itse olin ainakin tosi tyytyväinen lopputulokseen, pitäisi harrastaa tuollaista useamminkin. Olen niin tumpelo hiustenlaittaja, että mielellään tuollaisesta maksaa, jos on jotkut juhlat kyseessä.

A little party never killed nobody...

PS: Hyvää itsenäisyyttä, Suomi!