St. Patrick's Day

Taas on päivät menneet ihan hurjaa vauhtia eteenpäin. Tällä vauhdilla on ihan kohta jo joulu, voisi vähän hidastua ajan kuluminen! Eräs vaihtarikaverini toivotteli eilen Facebookissa meille muille vaihtareille hyvää Göteborgiin tulon kaksi kuukautispäivää. Kaksi kuukautta! Vaikka aika on mennyt todella nopeasti, niin toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä kauemminkin. Tämä kaupunki tuntuu kodilta. :)

Viime perjantaina olimme pienellä porukalla afterworkeilla ja istumassa iltaa. Koko yön satoi kaatamalla ja sateenvarjoni alkaa vedellä viimeisiään. Voi olla, että kirottiin porukalla Göteborgin sateita tuolloin perjantaina, mutta lauantaiaamuna, kuullessani Suomen takatalvesta, olivat ajatukset suopeammat. Luulin, että siellä oli vähän ripotellut lunta, mutta sitten sain muutamia todellisen tilanteen paljastavia kuvia kavereilta. Täytyy myöntää, että olin pikkiriikkisen törkeen vahingoniloinen, kun sain vastata viesteihin seuraavalla kuvalla:

Ensimmäistä kertaa varmaan koko elämässäni toivoin viikonlopun menevän ohitse mahdollisimman nopeasti. Pakersin kouluhommia, kävin salilla ja odotin malttamattomana maanantainta. Syynä tällaiseen outoon ilmiöön oli 17.3. vietettävä St. Patrick's Day. Itse juhlin kyseistä päivää nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että rima on asetettu todella korkealle seuraavia vuosia varten! Irlannissa vaihdossa ollut pariskunta oli järjestänyt meille aivan mahtavan päivän ja todella panostanut täysillä. Sisustus, tarjottavat, musiikki ja ohjelma olivat kaikki teeman mukaisia ja kaikilla oli päällä jotakin vihreää. Asukilpailun voittaneella pojalla oli hiuksetkin vaihtaneet väriä vihreäksi.

Päivä alkoi jo kello 10 irlantilaisella aamiaisella. Aluksi vähän jännitti, miten koko päivän kestävä juhliminen omalla kohdalla onnistuu, mutta sehän oli ihan mahtavaa! Oikeastaan aina pitäisi aloittaa aamulla, jotta voi myös lopettaa ajoissa. Itse olin noin kello 22 kotona: ehdin saamaan hyvät yöunet ja silti olin juhlinut kellon ympäri. Great success!

Päivän ohjelmaan kuului "Pot of Gold", josta jokainen veti vuorollaan erilaisia tehtäviä suoritettavakseen. Oli juoman sekoittamista, juhlien isäntänä toimimista, irlantilaisen musiikin viheltämistä ja paljon muuta. Lisäksi kilpailimme muun muassa perunoiden kuorimisessa. Itse kuorin kaksi pientä perunaa ajassa 1 min 24 sek - säälittävä aika verrattuna voittajan 40 sekuntiin! Pojat kisasivat lopuksi myös "three legged racen", piirtelimme toisillemme apilanlehtiä poskiin ja värjäsimme juomiamme vihreiksi. Aivan huippu päivä!

Ilta jatkui Dublinerssissa, joka oli maanantai-iltana aivan täynnä. Kaikki saivat omat St. Patrick's Day - hatut, toivottavasti sille on vielä käyttöä tulevina vuosinakin! Jossain vaiheessa iltaa sanoin, että kumpa tämä maanantai ei koskaan loppuisi. Tiesin, että seuraavat pari päivää pitäisi tehdä täysillä kouluhommia, joten olisin mielelläni vain pysäyttänyt ajan ja jäänyt sinne baarin nurkkaan istumaan iloisena hyvässä seurassa. 

Jopa pyyhkeet olivat teemaan sopivat

Vihreää kaljaa / siideriä

Parhaat päivät menevät aina ohi nopeasti ja niin vaan ihana irkkupäivä vaihtui harmaaksi ja sateiseksi tiistaiksi. Tapasimme ryhmätyön merkeissä pirtsakkana kello 10 ja ainoa muistutus edellisen päivän riemusta ei ollut edes päänsärky, vaan vihreät ja lohkeilevat kynsilakat. Eilisen ja tämän päivän olemme valmistelleet presentaatiotamme, joka on siis huomenna torstaina. Esitys kestää noin vartin, eli jokainen ryhmän jäsen puhuu noin viisi minuuttia. Ei paha. Hieman yllättäen ryhmäni kaksi ruotsalaista jäsentä tuntuvat jännittävän esitystä paljon enemmän kuin minä. Kuulemma vihaavat esitelmiä ja ovat paniikissa. Are you kidding me? :D Tämä kielipuoli päätyi sitten rauhoittelemaan ryhmäläisiään, että kyllä se hyvin menee. Enpä olisi uskonut. Mietin, että oma rauhallisuuteni taitaa johtua siitä, että kukaan ei edes odota mun puhuvan täydellisesti, joten ei ole paineita. Luultavasti ylitän kurssilaisteni odotukset joka tapauksessa. Esitystä enemmän jännittää oman työn puolustaminen opponentteja vastaan. On enemmän kuin todennäköistä, että en tule ymmärtämään opponenttien kysymyksiä. No, ehkä hymyilen kauniisti, sanon jag förstår inte ja passaan kysymykset ryhmäkavereilleni.

Vähän harmittaa, kun tämä kurssi loppuu. Tuskin enää tulen käyttämään ruotsia yhtä paljoa. Toisaalta mukavaa, kun tulee enemmän vapaa-aikaa. Lupaan lukea ainakin yhden kirjan ruotsiksi. Ehkä käydä leffassakin.

The three legged race

Maailman hienoin kakku! Ja hyvän makuinen!

Huomisen esitelmän jälkeen on varmaan aika voittajafiilis. Palkinto päivän päätteeksi on myös aika hyvä, nimittäin Mikko tulee illalla Göteborgiin. Viikonloppu otetaan lungisti, syödään hyvin ja paljon, kierretään kaupunkia ja käydään leffassa. Vad fint! Tosin toi 90 sentin sänky vähän epäilyttää..

En solig dag

Underbara semlor!

Kivoja juttuja:

- aurinko !!!!
- uusi pinkki paita
- vadelmat ja pensasmustikat
- Mikko tulee viikon päästä
- kanelbulle och latte macchiato
- ryhmätyö melkein valmis
- Fazerin ruisleipä

Tiibetinspanieli Nemo

Tänään on ollut aivan ihana päivä. Lämpötila kohosi auringossa 15 asteeseen ja Göteborgille tyypillinen tuulikin on pysynyt poissa. Villakangastakissa tuli läkähdyttävän kuuma, onneksi Mikko tulee ensi viikolla tänne ja tuo mun kevättakin ja converset. Saa vaihdossa viedä talvikamppeet Suomeen, ettei mun matkalaukku paina kesäkuussa 40 kiloa. :) Aamun ryhmätyötapaamisen jälkeen kiertelin puolitoista tuntia kaupungilla päämäärättömästi vain nauttien auringosta. Olenko jo sanonut, että tämä kaupunki on ihana? Huomaan ottavani samoista rakennuksista ja paikoista kuvia yhä uudestaan ja uudestaan, kun ne vieläkin jaksavat ihastuttaa. Nyt olen kahvilassa välipalalla, ei huvittaisi mennä kotiin jatkamaan kurssin lopputyön kirjoittamista.

Tänään haluan kuitenkin kirjoittaa jostain, mikä ei liity vaihtoon tai Ruotsiin mitenkään. Kun pehmopingviini Huggsy on esitelty täällä, niin olisi kai kohteliasta antaa palstatilaa myös toiselle tärkeälle eläinmaailman edustajalle. Tiibetinspanieliherra Nemo täyttää torstaina 13.3. yhdeksän vuotta ja asustaa vanhempieni luona.

Ajattelin koko lapsuuteni, että en voi saada lemmikkiä, koska äiti oli allerginen. Unelma omasta lemmikistä täytty kuitenkin 12-vuotiaana, kun sain hamsterin vuonna 2003. Carmen, kokonimeltään Carmen Carmabelle alias Karvapelle Snabba Snabbare Electra, oli pulleaposkinen syyrianhamsteri. Äiti ei aluksi kauheasti välittänyt hamsterin hiirimäisestä (äidin mukaan rottamaisesta..) olemuksesta, mutta alkoi pikkuhiljaa lämpeämään tälle suloiselle otukselle. Carmenin kuolema oli 14-vuotiaan Nasun siihen astisen elämän pahin koettelemus (kyllä, helpolla on päästy). Hautasin Carmenin kauniissa korurasiassa pihaamme syreenin (?) alle. Ei mennyt viikkoakaan, kun meillä alkoi remontti ja kaivinkoneet olivat kiskoneet tämän puun juuriltaan! Nyt tuo haudanryöstötapaus naurattaa, mutta sillon ei!

Järkytystä Carmenin kuolemasta lievensi perheeseemme muutamaa kuukautta aikaisemmin saapunut tiibetinspanielinpentu Nemo. Taas kerran äiti oli alkuun vähän vastahakoinen ("Se on sitten teidän (minun ja isäni) koira, minä en sitä hoida!"). Olimme hakeneet isän kanssa pennun kotiin kasvattajalta ja se nukkui niin suloisena omalla paikallaan, kun äiti tuli kotiin. "No onhan se ihan söpö." Kuten arvata saattaa, niin ei mennyt kauaakaan kun äiti leperteli hauvalle kuin omalle vauvalleen ja nykyään äiti on Nemon ehdoton lemppari ihminen.

Nemo valmiina veneilemään!

Nemo päikkäreillä poikaystävänsä Nasu Nelosen kanssa

Harmittaa kauheasti, kun mulla ei ole Nemosta pentukuvia täällä. No, uskotte varmaan, että se oli maailman suloisin. On edelleen. Pentukoirat keräävät kyllä aivan uskomattomasti huomiota, aina ulkona ollessa joku tuli pysäyttämään ja ihastelemaan toista. Kerran olin lenkillä Nemon kanssa syrjäisellä tiellä, kun takaani tuli auto. Autossa oli mies ratissa ja se hiljensi huomattavasti kohdallani, mutta jatkoi sitten eteenpäin - kunnes teki u-käännöksen. Siinä pamppaili hetken sydän tällä neidillä, kun auto pysähtyi kohdalleni ja mies tuli ulos autosta. Sitten: "Onko se tipsun pentu!!" :D

Kun Nemo tuli meille, mulla oli huoneessani parvisänky. En kuitenkaan halunnut, että pentu joutuu ensimmäisinä öinä nukkumaan ihan yksin, joten nostin patjan lattialle Nemon kopan viereen. Sitten olikin sydäntä särkevää kouluttaa pientä pentua, että sänkyyn ei saa tulla! Pikkuinen kipusi viereen pari kertaa yössä ja mielelläni olisin sen siinä kainalossa pitänyt, mutta aina piti reppana siirtää pois. Oivoi. Miksei ne voi aina pysyä pentuina? Tai tarkemmin sisäsiisteinä pentuina.. ;)

Eläinlääkäriin.fi - sivusto kuvailee tiibetinspanieleita muun muassa näin:

Tiibetinspanielin tyyppisiä pieniä koiria oletetaan kasvatetun Tiibetissä jo ennen ajanlaskun alkua. Niiden tehtävänä oli vartioida luostaria ja hälyttää haukulla tulijoista. Kuten monessa kulttuurissa, koirat toimivat myös ”elävinä kuumavesipulloina” viileinä öinä.

Tiibetinspanielin luonne on seurakoiralle ihanteellinen. Tyypillinen tiibetinspanieli on valpas, muttei turhan vilkas; lempeä ja ystävällinen oman perheen jäseniä kohtaan, mutta hieman pidättyväinen vieraitten seurassa. Hälyttävän vahtikoiran taustasta johtuen jotkut yksilöt saattavat olla herkkähaukkuisia. ->

"Tiibetinspanielin luonne on seurakoiralle ihanteellinen. Tyypillinen tiibetinspanieli on valpas, muttei turhan vilkas; lempeä ja ystävällinen oman perheen jäseniä kohtaan, mutta hieman pidättyväinen vieraitten seurassa. Hälyttävän vahtikoiran taustasta johtuen jotkut yksilöt saattavat olla herkkähaukkuisia."

Nemo ei ole kyllä pidättyväinen ketään kohtaan. Vaikka joku murtautuisi taloon keskellä yötä, niin se varmaan vain menisi iloisena häntä heiluen tervehtimään uutta tuttavuutta. Vilkas, muttei turhan vilkas-kohdan allekirjoitan kyllä täysin. Nemo leikkii tasan niin kauan kuin sitä itseään kiinnostaa. Sitten kun ei enää kiinnosta, niin ei auta mitkään lelujen heiluttelut. Heitä vaan - mutta haet sen sitten itse.

Tällaista purentaa ei näyttelyissä arvostettaisi, mutta meidän mielestä Nemolla on maailman kaunein hymy

Pesun jälkeen tuli vilu

Tiibetinspanielit ovat melko terve sekä helppohoitoinen rotu. Se sopeutuu yleensä helposti esimerkiksi kerrostaloon tai lapsiperheeseen ja sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Rotua on kuvattu myös "omanarvontuntoiseksi, itsevarmaksi ja itsepäiseksi". Jos sairauksia tai tapaturmia ei satu, niin tipsu elää reilusti yli 10 vuotiaaksi. Liikunnantarve on tiibetinspanieleilla myös vähäisempi kuin monilla muilla roduilla ja joskus Nemo lyökin pidemmillä lenkeillä jarrut pohjaan ja asettuu makoilemaan tienposkeen. Itsepäinen, jep. 

Parasta Nemolle on varmasti kesä, jolloin se saa elää monta viikkoa vapaana mökkisaaressamme. Toiseksi paras juttu on Oltermanni. Vaikka Nemo olisi nukkumassa toisessa  huoneessa, niin Oltermannia ei voi avata siltä salaa. Juustoviipaleet eivät kuitenkaan kelpaa sellaisinaan, vaan ne pitää rullata ja tarjoilla herralle sopivan kokoisina paloina.Omanarvontuntoinen, kyllä!

Nemo on maailman kiltein koira. Se rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä ikinä ärise, vaikka joskus olisi syytäkin. Joskus, kun veljenpoika on vähän kovakouraisesti hellinyt Nemoa, niin se vain katsoo meitä vähän alistuneesti, että "voisiko joku ottaa ton pois mun kimpusta?". Nemo on myös vähän pelkuri. Tai aika paljonkin. Epäilystä herättävät milloin mitkäkin asiat, uudesta huonekalusta isoon vaatemöykkyyn tai pehmoleluun. Sitten se on kovin ylpeä itsestään, kun vihdoin monien yritysten jälkeen (aina välillä meidän jalkoihin perääntyen) uskaltaa käydä haistelemassa kohdettaan.

Välillä haaveilen omasta koirasta. Itseäni miellyttävät chihuahuat ja mopsit, mutta Mikon mielestä ensimmäiset ei edes käy koirista ja mopseissa puolestaan epäilyttää terveysongelmat. Ehkä tiibetinspanieli saattaa olla meidän rotumme sitten joskus. Tuskin vielä kuitenkaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. :)

Salil vika

Vihdoin on tääkin tyttö hankkinut salijäsenyyden täällä Göteborgissa! Eihän siihen mennyt kuin seitsemän viikkoa.. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, viime torstaina kävin hakemassa kolmen kuukauden kortin Fysikenille! ("If it's never too late to start - why start today?"). Salille on noin vartin kävelymatka. Huippua, ettei tarvitse mennä ratikalla, sillä ratikkapysäkiltä tänne asuinalueelle on tsiljoonat portaat - en varmana pääsisi niitä enää ylös jalkatreenin jälkeen. Oon nyt käynyt pari kertaa salilla ja kerran spinningissä på svenska. Salin cardio puolella yhdessä laitteessa oli ihan oma telkkari, josta katselin luonto-ohjelmaa. Ohjelma oli tekstitetty ruotsiksi, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla: treeniä sekä kropalle että ruotsin taidoille. Opin esimerkiksi, että laiskiainen on sengångare. Sengångare oli tosi söpö, mutta ei tarpeeksi nopea, joten anakonda tuli ja söi sen. :( Tämän laiskiaisaterian jälkeen anakondan ei tarvitse syödä uudestaan moneen viikkoon. Onneksi ihmisten keho ei toimi samalla kaavalla, vaan syödä saa useita kertoja päivässä!

Oon käyttänyt ihan kauheasti rahaa näihin vadelmiin

Täällä on jo ihan kevät! Ensimmäiset kukat on jo bongattu ja eilen tuli kuuma salille kävellessä. Ihan huippua! Kesä voisi alkaa jo huhti-toukokuussa, että ehtisin nauttia siitäkin ennen kotiinpaluuta. Enää kolme kuukautta, apua! Suunnitelmissa on muun muassa ekskursio saaristoon sekä päiväreissu Osloon Mikon kanssa. Tää on kyllä niin ihana kaupunki, en voi tarpeeksi hehkuttaa. Okei, Göteborg on tosi samanlainen kuin Helsinki, mutta Helsinki onkin maailman paras kaupunki. ;) Täällä voisi ihan oikeasti asua. Älä äiti huoli, ei ole suunnitelmissa. Tosin pari paikallista on sanonut olevansa kyllästyneitä ainaiseen harmauteen ja sateeseen. Itse en ole vielä sateeseen turhautunut (vaikka sitä kyllä kieltämättä tulee yllättävän paljon), koska sää on muuten ollut tänä keväänä niin mahtava ja pääsin nauttimaan keväästä useamman viikon aikaisemmin kuin jos olisin ollut Helsingissä. Tosin tää vuosi on ollut koko Euroopassa poikkeuksellinen, kyllä täälläkin kuulemma on joskus vielä huhtikuussa satanut lunta. Alan itkemään jos takatalvi vielä iskee..

Harvinainen sääennuste Göteborgissa: 9/10 päivää aurinkoa!

KUKKIA!!

Viime viikko meni Arbetsmarknad-kurssin syventävää lopputyötä tehden ja sama jatkuu vielä tämän viikon. Maksimipituus on 15 sivua ja meillä on tekstiä kasassa jo kuusi, eli ihan hyvällä mallilla ollaan. Sain myös kehuja ryhmäläisiltäni kirjoittamastani osuudesta, eikä heidän tarvinnut korjata tekstiäni ollenkaan! :) Okei, Word tietenkin korjaa tekstini, mutta silti! Tänäänkin tuli onnistumisen fiiliksiä kielen suhteen, kun puhuin ryhmäläiseni kanssa kotimatkalla ruotsia ja se tuntui sujuvan helpommin kuin yleensä. Mitenköhän sitä saisi ylläpidettyä kielitaitoa vielä Suomeen palaamisen jälkeenkin?

Viime viikolla oli taas ruotsin kielikurssia, jossa ei kyllä ollut tietoakaan onnistumisista. Teimme kuullunymmärtämisen testin, joka oli vaikea ja sitten selitimme pareittain sanoja. Sanojen selittäminen ja ymmärtäminen meni ihan hyvin, mutta huomasin, että minulla on ihan perussanoja hukassa! En saanut millään mieleeni esimerkiksi hammasharjaa ja tyynyä, mutta sen sijaan pystyn kyllä puhumaan työllisyydestä ja ammattiliitoista...

Ahkerointia kolmen koneen voimin

 

Perjantaina olimme porukalla keilaamassa. Oli hauskaa käydä taas kokeilemassa pitkästä aikaa. Viime kerrasta taitaa olla jo vuosi tai pari ja se kerta ei päättynyt kovin hyvin... Oltiin Mikon kanssa kahdestaan, enkä kestänyt häviötä. :( Mikko joutui lepyttämään mut hyvällä ruualla, eikä olla sen jälkeen uskallettu ottaa revanssia. Perjantaina oli kuitenkin kivaa, enkä suuttunut kellekään. Taidot ei ollut kauheasti kehittynyt, mutta yhden täyskaadon sentään sain. Meitä oli kymmenen pelaamassa, mutta tuloslistalle mun sijaksi oli merkattu # 11... Että niin hyvin mulla meni. =)

PS: Paljon pusuja ja tsemppiä mamalle!

Vuoden shoppailut

Helmikuun lopulla 2013 jätin hakemukseni vaihto-opiskelijaksi Göteborgiin. Samoihin aikoihin mielessä alkoi kypsyä myös päätös joulun vietosta Australiassa. Tulevat reissut tarkoittivat, että jonkinlaisiin säästötoimenpiteisiin oli ryhdyttävä. Varsinaiseen ostoslakkoon en ruvennut, mutta pyrin ostamaan mahdollisimman vähän. Parhaiten ostovimma pysyy kurissa siten, että pysyy poissa kaupoista - helppoa! Mikään himoshoppailija en ole koskaan ollut, mutta katsotaanpas, miten onnistuin. Tässä kaikki maaliskuun 2013 ja helmikuun 2014 välillä ostamani vaatteet. Muutamia juttuja olen saanut myös lahjaksi, esimerkiksi ne uggit Mikolta, koruja anopilta ja laukun isältä, mutta niitä en tähän listaa.

Bikinit

Kauluspaita ja farkut

Laukku

Aurinkolasit ja mekko

Paita

Paita

Kengät

Toppatakki (huivi, kengät, hanskat ja laukku lahjoja)

Reppu

Pingviinipaita

Koko vuoden tärkein ostos

Tuloksena 14 tuotetta! En nyt tiedä onko tuo vähän vai paljon, mutta ainakin muistin kaiken ostamani. Näitä kun katselee, niin oikeastaan ainoat "pakolliset" ostokset ovat olleet toppatakki, aurinkolasit ja reppu. Eli vieläkin vähemmällä olisi voinut pärjätä, mutta toisaalta kyllä sitä välillä pitää tytön palkita itseään. :) Aurinkolasit onnistuin jo hajottamaan Australiassa (kuuden eurot arskat eivät pysyneet menossa mukana), joten kesäksi pitää hankkia uudet.
 
Ehkä tämä haaste voidaan katsoa onnistuneeksi, kun Australiassa on käyty ja täällä Ruotsissakin on vielä toistaiseksi varaa syödä muutakin kuin näkkileipää. Great success! Täälläkin olen toistaiseksi vältellyt kaupoilla pyörimistä - onpahan rahaa ostella pian kaikkia ihania kevätvaatteita.